Olen tällä hetkellä 18-vuotias poika, ja seurustelen tytön kanssa. Kumoan ennakkoluulot että ainoastaan neitimäiset homot sairastuvat anoreksiaan.
Juttu alkaa.
Olin noin 15-vuotiaana laiha ja komea. Tyttöjä oli ja tuli. Olin tuolloin todella tyytyväinen kroppaani. Olin muutamassa mainoksessa ja pääsin jopa telkkariin tekemään inserttejä. Olin erään suuren mallitoimiston ja roolituspalvelun listoilla.
Ikää tuli lisää, ja miehistyessä myös massa kasvoi. Tällöin join myös todella paljon, ja massaa tuli sitä myötä myös lisää. En ollut lihava, mutta tiesin että mallimitat ja kroppa mainoksiin oli mennyt. Joka kerta kun söin tai join, tunsin huonoa omatuntoa. Aloin kuvittelemaan että vatsa kasvoi ja kasvoi.
Olin lähes 17 vuotias kun aloin oireileen. Minut erotettiin töistä koska en ollut enää mallimitoissa, vaikka olin normaalipainoinen ja varmasti hyvännäköinen. Päätin alkaa laihduttamaan. Söin noin kaksi kuukautta pelkästään puurohiutaleita veden kanssa. Samalla alkoholin käyttö lisääntyi masennuksen ja stressin takia, ja en laihtunut yhtään.
Lopulta muistan kuinka itsetunto katosi, johtuen alkoholinkäytöstä. Tunsin itseni rumaksi, vaikka varmasti olin ihan ok näköinen. Spekuloin tuttavien kommentteja minusta, ja jotenkin käänsin ne aina liittymään ulkonäkööni.
Jossain vaiheessa aloin lähes vihaamaan itseäni. Tuntui että joku muu ohjaili elämääni.
Tällöin päätin että palaan samaan "asemaan" kuin 15-vuotiaana.
Lopetin juomisen ja ajattelin aluksi olla syömättä pari päivää jotta saisi nesteen pois kehosta. Pari päivää venyi viikoksi, ja viikko kuukausiksi. Tunsin ylpeyttä kun paino laski, mutta jotenkin tunsin itseni edelleen rumaksi, itse itsensä pilanneeksi juopoksi. Samalla halusi rankaista itseään epäterveellisistä elämäntavoista olla syömättä.
En laihtunut tarpeeksi, ainakaan mielestäni. Olin helvetin pullero ja ruma. Tästä noin puoli vuotta meni kun mietin paljon vesi turvottaa jne..
Jouduin lopulta kaivantoon hetkeksi. Nyt vasta valokuvia katsellessa tajusi kuinka huonossa kunnossa oli. Huono itsetunto sai paljon pahaa aikaan, vaikka olikin mainos ja televisiomalli.
Tällä hetkellä olen vuoden asunut siviilissä, ja painokin on noussut normaaliin. En ole terve vielä pitkään aikaan. Tänään olen käynyt painolla kolme kertaa, mutta pääasia että voin tunnustaa että olen sairas.
Juttu alkaa.
Olin noin 15-vuotiaana laiha ja komea. Tyttöjä oli ja tuli. Olin tuolloin todella tyytyväinen kroppaani. Olin muutamassa mainoksessa ja pääsin jopa telkkariin tekemään inserttejä. Olin erään suuren mallitoimiston ja roolituspalvelun listoilla.
Ikää tuli lisää, ja miehistyessä myös massa kasvoi. Tällöin join myös todella paljon, ja massaa tuli sitä myötä myös lisää. En ollut lihava, mutta tiesin että mallimitat ja kroppa mainoksiin oli mennyt. Joka kerta kun söin tai join, tunsin huonoa omatuntoa. Aloin kuvittelemaan että vatsa kasvoi ja kasvoi.
Olin lähes 17 vuotias kun aloin oireileen. Minut erotettiin töistä koska en ollut enää mallimitoissa, vaikka olin normaalipainoinen ja varmasti hyvännäköinen. Päätin alkaa laihduttamaan. Söin noin kaksi kuukautta pelkästään puurohiutaleita veden kanssa. Samalla alkoholin käyttö lisääntyi masennuksen ja stressin takia, ja en laihtunut yhtään.
Lopulta muistan kuinka itsetunto katosi, johtuen alkoholinkäytöstä. Tunsin itseni rumaksi, vaikka varmasti olin ihan ok näköinen. Spekuloin tuttavien kommentteja minusta, ja jotenkin käänsin ne aina liittymään ulkonäkööni.
Jossain vaiheessa aloin lähes vihaamaan itseäni. Tuntui että joku muu ohjaili elämääni.
Tällöin päätin että palaan samaan "asemaan" kuin 15-vuotiaana.
Lopetin juomisen ja ajattelin aluksi olla syömättä pari päivää jotta saisi nesteen pois kehosta. Pari päivää venyi viikoksi, ja viikko kuukausiksi. Tunsin ylpeyttä kun paino laski, mutta jotenkin tunsin itseni edelleen rumaksi, itse itsensä pilanneeksi juopoksi. Samalla halusi rankaista itseään epäterveellisistä elämäntavoista olla syömättä.
En laihtunut tarpeeksi, ainakaan mielestäni. Olin helvetin pullero ja ruma. Tästä noin puoli vuotta meni kun mietin paljon vesi turvottaa jne..
Jouduin lopulta kaivantoon hetkeksi. Nyt vasta valokuvia katsellessa tajusi kuinka huonossa kunnossa oli. Huono itsetunto sai paljon pahaa aikaan, vaikka olikin mainos ja televisiomalli.
Tällä hetkellä olen vuoden asunut siviilissä, ja painokin on noussut normaaliin. En ole terve vielä pitkään aikaan. Tänään olen käynyt painolla kolme kertaa, mutta pääasia että voin tunnustaa että olen sairas.
Vastaukset 2
Vanhimmat
joka mielestäni paljastaa sen, että olipa kysymyksessä mies tai nainen, niin syy anoreksiaan löytyy keholle annetun arvon epätasapainosta suhteessa muuhun itsensä arvostukseen. Miehet ovat olleet turvassa anoreksialta, mutta miten on tulevaisuudessa, kun myös miesten pitää enenevässä määrin päteä ulkonäöllään.
Terve,
Hyvä kuulla että muitakin sairastuneita miehiä löytyy. Tietenkään sairastuminen ei ole hyvä asia, vaan se että muitakin miehiä löytyy tukea löytääkseen.
Poikaystävälläni on myös jonkunsortin anoreksia, mikä oireilee huomattavana alipainoisuutena. Hän on itsekin tiedostanut tilanteen ja parhaani mukaan yritän tukea häntä. Hän ei kylläkään ravaa vaa´alla vaan suorastaa kammoksuu sille astumista. Eilenkin melkein pakotin hänet vaa´alle ilman vaatteita, jotta tietäisin missä mennään. Asia on aika arka vielä meille molemille. Hän haluaisi salata sen, mutten anna periksi. Nyt on hyvä tietää lähtöpaino, mistä painoa aletaan nostamaan. Hän ei itsekään enää halua pudottaa painoa, vaan lisätä sitä. Eilen käytiin jopa ostamassa erilaisia vitamiineja ja proteiinia, jotta kropalla olisi enemmän pienten ruoka-annosten lisänä elinvoimaa.