Olkaa hetki ystäviäni ja kertokaa mitä voisin tehdä.. tällä hetkellä, kun ei minulla ole ketään kenelle uskaltaisin tämän uskoutua..
Olen seurustellut 4 vuotta aivan ihanan miehen kanssa, hän on fiksu, hyvännäköinen ja katseensa on suunnattu aina tulevaisuuteen :) Jaksaa olla positiivinen lähes aina ja rakastaa minua yli kaiken.. Kaiken siis pitäisi olla kunnossa?? Onko..? no, ei.. ei tietenkään kun on minusta kyse..
Poikaystävälläni on vanha lapsuuden ystävä, joka viettää usein aikaansa meidän seurassamme.. varmaan tässä vaiheessa arvaattekin jo.. Olen aivan tajuttoman ihastunut häneen, en ymmärrä itseäni.. miksi?!?
Aluksi tuo lapsuudenystävä ei puhunut minulle mitään, näytti kuin olisi vihannut minua.. Jos hän puhui minulle, niin se oli jotain ilkeää ja loukkaavaa, en pitänyt hänestä yhtään ja toivoin, että heillä menisi välit poikki (yritinkin sitä).
Kuitenkin vuosi sitten tapahtui muutos.. ihan yhtäkkiä, kuin salama olisi iskenyt.. Oltiin perjantai iltana meidän luona juomassa ja vahingossa horjahdin häntä päin.. Hänen ilmeensä, kun hän katsoi minua jotenkin suli siinä silmissä ja niistä katosi se kovuus ja inho.. Juu ja tietenkin sulin minäkin.. Ja miksi näin tapahtui sitä en ymmärrä vieläkään..
Lapsuuden ystävä on sellainen renttumainen, ei niin hyvännäköinenkään, mutta silmissä elää leikki ja asennetta löytyy enemmän kuin pienestä kylästä.. Iso egonsa ei meinaa välillä mahtua ovesta..
Nyt sitten.. Oltiin viikko sitten taas juomassa ja sen jälkeen olen nähnyt hänestä hyvin levottomia unia joka yö ja päivisin olen ahdistunut, kun en saa häntä pois mielestäni..
Mitä sitten tapahtui..? Ihan normaali alkoholin täyteinen ilta muuten, mutta muut juhlijat sammuivat todella nopeasti jostain syystä ja vain me kaksi jäätiin hereille.. Aloimme juttelemaan lapsuudesta ja nuoruudesta.. meille kipeistä asioista.. tunsin aivan tajutonta yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sellaista, että voin kertoa hänelle mitä tahansa.. sellaistakin mitä en ole koskaan kenellekään kertonut.. Siinä me sitten juteltiin monta tuntia, naurettiin ja itkettiin..
Nyt ahdistaa.. Olenko ihastunut häneen? Mitä tämä on?
Olkaa minun ystäviäni hetki ja auttakaa..
Olen seurustellut 4 vuotta aivan ihanan miehen kanssa, hän on fiksu, hyvännäköinen ja katseensa on suunnattu aina tulevaisuuteen :) Jaksaa olla positiivinen lähes aina ja rakastaa minua yli kaiken.. Kaiken siis pitäisi olla kunnossa?? Onko..? no, ei.. ei tietenkään kun on minusta kyse..
Poikaystävälläni on vanha lapsuuden ystävä, joka viettää usein aikaansa meidän seurassamme.. varmaan tässä vaiheessa arvaattekin jo.. Olen aivan tajuttoman ihastunut häneen, en ymmärrä itseäni.. miksi?!?
Aluksi tuo lapsuudenystävä ei puhunut minulle mitään, näytti kuin olisi vihannut minua.. Jos hän puhui minulle, niin se oli jotain ilkeää ja loukkaavaa, en pitänyt hänestä yhtään ja toivoin, että heillä menisi välit poikki (yritinkin sitä).
Kuitenkin vuosi sitten tapahtui muutos.. ihan yhtäkkiä, kuin salama olisi iskenyt.. Oltiin perjantai iltana meidän luona juomassa ja vahingossa horjahdin häntä päin.. Hänen ilmeensä, kun hän katsoi minua jotenkin suli siinä silmissä ja niistä katosi se kovuus ja inho.. Juu ja tietenkin sulin minäkin.. Ja miksi näin tapahtui sitä en ymmärrä vieläkään..
Lapsuuden ystävä on sellainen renttumainen, ei niin hyvännäköinenkään, mutta silmissä elää leikki ja asennetta löytyy enemmän kuin pienestä kylästä.. Iso egonsa ei meinaa välillä mahtua ovesta..
Nyt sitten.. Oltiin viikko sitten taas juomassa ja sen jälkeen olen nähnyt hänestä hyvin levottomia unia joka yö ja päivisin olen ahdistunut, kun en saa häntä pois mielestäni..
Mitä sitten tapahtui..? Ihan normaali alkoholin täyteinen ilta muuten, mutta muut juhlijat sammuivat todella nopeasti jostain syystä ja vain me kaksi jäätiin hereille.. Aloimme juttelemaan lapsuudesta ja nuoruudesta.. meille kipeistä asioista.. tunsin aivan tajutonta yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sellaista, että voin kertoa hänelle mitä tahansa.. sellaistakin mitä en ole koskaan kenellekään kertonut.. Siinä me sitten juteltiin monta tuntia, naurettiin ja itkettiin..
Nyt ahdistaa.. Olenko ihastunut häneen? Mitä tämä on?
Olkaa minun ystäviäni hetki ja auttakaa..
Vastaukset 35
Vanhimmat
Lopeta heti dokailut, niin pystyt siihen paremmin. Pysy pari viikkoa kaukana siitä miehestä; älä tapaa, älä tekstaa, älä soita. Totaalieristys päälle.
Jos tuo ei auta viilentämän sydäntä, niin oletpahan ainaki yrittänyt.
Siitä on kuitenkin jo vuosi, kun alunperin häneen ihastuin ja vuoden aikana on kuitenkin ollut monta kuukauttakin joskus väliä, ettei olla nähty, silti ihastus jatkuu.. että mä olen tyhmä..
Miksi et pysty puhumaan noista "kipeistä" asioista sinun poikaystävällesi? Mikä estää sinua kokemasta tuota "yhteenkuuluvuutta" hänen kanssaan? Onko hän kylmä tosikko jolta puuttuu empatiaa tms?
Lohdutuksena voin myös todeta että suhde voi olla muodollisesti täydellinen, mutta siitä voi silti puuttua kipinä. Jos nykyisestä suhteestasi puuttuu se vimmainen vetovoima, niin on täysin turhaa edes yrittää perustella sitä sillä että mies on fiksu, komea, rakastava ja positiivinen.
Mielestäni on rikos jos eletään parisuhteessa vain sen takia että kumppani on "täydellinen"...
pelkästään sen takia, mitä hän on, kyllä minä häntä rakastan..
On vaan niin vaikeeta ja totta kai se jonkinlainen kipinä katoaa 4 vuoden aikana ja tulee tilalle jotain muuta vahvempaa..
Mutta olen itse miettinyt ehkä kaipaavani jotain kiihkeää ja uutta.. en silti ole valmis heittämään tuttua ja turvallista pois.. Mutta tämä tunne on todella ahdistava, siis todella! Ja kun vielä tiedän, että en pääse siitä miehestä millään eroon, koska poikaystäväni haluaa säilyttää "edes yhden vanhan ystävän"..
Pelkään oikeesti tekeväni jotain tyhmää.. Onneksi tiedän tästä lapsuuden ystävästä sen verran, että hän ei tekisi mitään sellaista, joka voisi satuttaa minua, miestäni tai häntä itseään.. Nyt jotenkin nojaudun siihen ajatukseen, että hän ei ole minusta kiinnostunut muuta kuin ystävänä ja vaikka olisikin hän torjuisi minut, jos yrittäisin jotain tyhmää..
perustella.
Suhteestanne on siis kipinä sammunut ja kaipaat sitä alkuaikojen kiihkoa? Oletko ikinä puhunut asiasta poikaystäväsi kanssa? Olettko miettineet mitä asialle voi tehdä, vai kiinostaako teitä ylipäätänsä tehdä asialle mitään?
En halua kritisoida, mutta kuten tuossa ensimmäisessä viestissäni jo sanoin, niin minusta hieman tuntuu että pitelet kiinni poikaystävästäsi vain siksi että hän on täydellinen; mielesi sanoo että olet hölmö jos hänet päästät, mutta sydämessäsi et tunne enää syytä jatkaa.
Aikoinaan ystäväni lopetti "täydellisen" suhteensa. Ei siksi etteivätkö he olisi tulleet hyvin (ellen sanoisi jopa täydellisesti) toimeen, vaan siksi että he kokivat ettei suhde voisi enää kehittyä. Ero oli tietysti kova pala, mutta nykyään molemmat ovat edelleen ystäviä ja täysin samaa mieltä siitä että päätös oli oikea.
Yleensä ei ole savua ilman tulta; ehkä sinäkin alitajuisesti tiedostat tämän, mutta sinua pelottaa sanoa se ääneen (?).
Älä kuitenkaan ymmärrä tätä kaikkea väärin, en yllytä sinua jättämään poikaystävääsi, mutta kehoitan sinua miettimään nämä tunteesi läpi.
Omien sanojesi mukaan olet tajuttoman ihastunut,ja perään kysyt meiltä rakkauden asiantuntijoilta,oletko ihastunut.
Lopeta pään höyrystäminen alkoholilla(selvitä pääsi),että kykenet ajattelemaan selvä(järki)sesti.
Selvä(järkinen) ei horju eikä heilu.
Jos sittenkin horjuu,vastaus kysymykseesi on,olet tajuttoman ihastunut.
Minullakin olisi ollut lauantaina hyvä tilaisuus kompastua jalkoihin ja horjahtaa syliin,mutta horjahtaminen olisi mennyt huuruisen pään syyksi,eikä sen niin pidä mennä.
Jäi hyvä tilaisuus kompastumatta.
Tietää mitä tahtoo,
päätöksissä pysyy.
Päätä ei saa kääntymään.
Uppiniskainen jäykkäniska.
Mikä hän on horoskoopissa?
Netti tietää kaiken,voiko tietoon luottaa?
Enkä hänen horoskooppiaan tiedä :/ Mutta kiinalaisessa hän on koira :D Itse olen kukko..
heh-heh
Nyt kun on kesä, niin hormoonit hyrrää tavallista voimakkaampana itse kullakin.. Älä koskaan tee kesällä parisuhteeseen liittyvää päätöstä, vaan odota, että tulee pimeä ja lunta, joka jäähdyttää villinä viipeltäviä hormooneja hieman..
Kumpi silloin on ihanampaa, hypätä uuteen ja jännittävään vaiko käpertyä tutun ja turvallisen kullan kainaloon, piiloon kylmää ja pimeää..
Tuleva sussus saa viettää viimeisen villin kesän hyppimällä kukasta kukkaan ja oma miehes elää viimeisen kesän uskossa harmonisesta parisuhteesta.
liian julmaa.. Itken jo ajatuksesta..
Ukkos viilettää villinä ja vapaana johan alkaa tylsimään.Teidän uusio-parisuhteessakin tunnette toisenne läpikotaisin ts. arkikin on arkeistunut.Mitäs sitten?
Jos vuodenaikoja aletaan jaottelemaan,jaotellaan reilusti viikonpäivätkin.
Syksy on ihanaa aikaa,mä sitä menis pilaamaan.;)
lyhyet liitot;(
avioliittoonkaan.. En mä halua jättää mulle rakasta ihmistä.. Vaikka olen ihastunut johonkin toiseen ihmiseen, niin eihän se estä minua rakastamasta toista? En kuitenkaan (toivottavasti) ole tekemässä mitään tyhmää.. tai vaikka minä olisin, niin se toinen ei..
En mä kuitenkaan myöskään elä siinä ruusunpunaisessa valheessa, että poikaystäväni olisi minulle se ainut ja oikea, elämän loppuun asti.. asioita tapahtuu, meistä itsestä riippumattakin..
Tulevan voi päätellä ja pinkoa ajoissa pakoon,
edes yrittää.
Vimmatusti yritin minäkin,tuloksetta.
toista mieltä?
Mitä siitä on hyötyä.. antaa tulla sellaisenaan päin naamaa!
Mitä sulle oli siitä hyötyä.. niin kuin sanoit ei mitään..
Olen vielä nuori (23v) niin johtunee nuoruudestani, että haluan elää tätä hetkeä, en tulevaisuutta, enkä menneisyyttä.. vaikka ne joskus kyllä jännittää ja pelottaakin..
kerro miehellesi, keskustele hänen kanssaan asiasta. Joka tapauksessa hänellä on oikeus tietää tunteistasi, ja samoin oikeus päätellä itse haluaako jatkaa kanssasi. Yksinkertaista.
Mieti mitä aiheutat poikaystävällesi, itsellesi ja tälle uudelle kaverille. Jos teet jonkun rohkean ratkaisun niin pilaat todennäköisesti sekä parisuhteesi että poikaystäväsi kaverisuhdetta....ehkä se on sen arvoista, ehkä ei, mutta maailmassa on paljon miehiä ja naisia joten poikaystävän "paras" kaveri ei voi olla mikään hyvä ratkaisu. Jotkut tyypit on yksinkertaisesti sellaisia että niitten kanssa kannattaa olla pelkkiä kavereita, pienestä kutinasta huolimatta.
Mielestäni olisi oikein miestäsi kohtaan kertoa hänelle, että olet vähän ihastunut tämän kaveriin, mutta samalla voit sanoa ettet halua yrittää sen suhteen mitään vaan jatkaa parisuhdettanne (mikäli oikein ymmärsin).. Voisit pyytää häntä auttamaan sinut yli ihastuksestasi, kenties vaikka hurmaamalla sinut uudelleen..?;) Tehkää jotain kivaa yhdessä ja panostakaa oikein kunnolla suhteeseenne, niin varmasti selviätte tämän yli! Eikä varmaan olisi tosiaan pahoitteeksi ottaa hieman etäisyyttä tähän tyyppiin kunnes saat tunteesi laantumaan.. Voin kertoa kokemuksesta, että vaikka se nyt tuntuisi täysin mahdottomalta ajatukselta, niin kyllä ne tunteet laantuu ajan myötä, jos mikään ei niitä ole ruokkimassa.. Eli päätä lopettaa ihastumisesi ja keskity nykyiseen mieheesi niin luulisi auttavan!:) Etkä luultavasti kuitenkaan voisi ikinä edetä tässä ihastumisessa, sillä mies luultavasti torjuisi sinut, onhan hän miehesi läheinen lapsuudenystävä.. se jo luo tietyn lojaaliuden miesten välille estäen sinun ja ihastuksesi välisen suhteen..
Taitaa olla kaksi ongelma tapausta ajautumassa kovaa vauhtia suhteeseen "yhteenkuuluvuuden" tunteesen vedoton. Mietis vähän sitä poikaystävääsikin, miltä hänestä tuntuu.
Mitä apua kaipaat: ymmärrystä, kannustusta vai neuvoja?
ollaan.. Tai siis yksin olen miettinyt asioita ja kuten sanoin, en aio tehdä mitään tyhmää.. jään odottelemaan tulevaisuutta, näkee sen sitten mitä tapahtuu.. Pidän tunteeni piilossa, koska en halua ketään satuttaa, enkä halua tehdä virheitä..
Viime yö oli taas ihan kamala, näin monta unta hänestä.. hymyilemässä minulle, juttelmassa.. halaamassa, suutelemassa.. kamalaa.. toisaalta taas ihanaa.. Heräsin monta kertaa yön aikana ja aina unen jälkeen menin poikaystäväni kainaloon ja keskitin kaikki ajatukset häneen, mutta kuitenkin.. aina ne palasivat samoille raiteille ja kun nukahdin, niin siinä hän taas oli.. Täytyy varmaan hankkiutua ammattiauttajan puheille..
Jotenkin outoa, vaikka en ole tehnyt mitään tyhmää, enkä väärin, niin silti tuntuu omatunto pieksevän minua.. Ajatella jos tekisin??
En oikein tiedä mitä apua haluan, yksinhän minun tämä on kaikki kestettävä, mutta.. ehkä mielipiteitä.. neuvoja.. Tämä on kuitenkin kestänyt jo vuoden (ei näin vahvana mutta kuitenkin)..
Ongelma tapauksista olet oikeassa ;)
heidän joukossaan on paljon vastaavia ongelmaisia.Ettei peräti heistäkin suurin osa ole eronneita tai karanneita.
Ammattiauttajatkin ovat vain ihmisiä.
lähinnä läppä.. Niin kuin suomalainen aina, minä selviän tästä itse ja yksin, ilman kenenkään apua!!
Kiitos, että olet ystäväni tämän hetken, kun täältä teiltä neuvoja kyselen tilanteeseeni :)
eikö sinulla ole heistä tukea?
heille kummallekaan mitään aiheesta.. tai no puhun kysyttäessä ehkä, mutta en usko, että osaa kumpikaan kysyä edes :)
Miten hitossa mä pääsen tästä ahdituksesta yli ja osaan suhtautua kumpaankin niin kuin aina ennenkin??
Ahdistuksesta!
kiva neuvo.. kiitos vaan.. Ihan vaan tiedoksi sinulle, enhän minä voisi jättää kuin toisen heistä :) (en seurustele hänen ystävänsä kanssa, joten aika hankalaa se olisi jättää hänet, kun hän ei edes tiedä mistään mitään)
En ole jättämässä poikaystävääni (toivottavasti), sillä rakastan häntä..
Ärsyttävä ja järkyttävä ihastus hänen ystäväänsä raastaa..
tapauksessasi ensin ahdistus pois.Joku pilleri ehkä paikallaan.Kamalaa jos ihminen ahdistuu.Ahdistuksesta seuraa vakavampia tiloja hoitamattomana.
ihastuneet
nii
saadaan rakkaus maailmasta loppumaan !!!!!!!!
Vaikea kuvitella tilannettasi, kun en itse ole koskaan olut noin ihastunut. Tässä iässä ei varmaan enää tuollaista ihastumista koeta...
En tiedä kuinka järkevää mainitsemasi tunteiden piilossa pitäminen on, mutta epäilen vähän sen järkevyyttä. Mitä tulee ammattiauttajaan, niin tuskinpa hän nyt ainakaan sinua neuvoisi tunteita kätkemään...
"...pidän tunteeni piilossa, koska en halua ketään satuttaa...". Tuon voisi sanoa suoraan että et halua satuttaa poika ystävääsi, koska itseäsi satutat koko ajan ja ihastumisen kohdetta et voi edes satuttaa (hän on ainoa voittaja).
Jos kysymyksessä olisi pelkkä seksin puute... mutta, mutta... kun ihastumisesi on niin syvää/kasvaa/pitkäaikaista niin alan kallistua sille kannalle että jättäisit nykyisen poikaystäväsi. Vai kuvitteletko ihastumisen menevän ohi vuodessa, kahdessa, kolmessa, neljässä...?
Ainoa tyhmä asia minkä voit tehdä on mennä uuteen suhteeseen, kun vanha on vielä kesken. Toisaalta myös tuo odottaminen ja mitään tekemättömyys kuulostaa aika tyhmältä, jollet sitten ole todella varma siitä että ihastumisesi voi lopahtaa. Olisi hyvä jos vaikka tämä ihastumisesi kohde muuttaisi kauemmas, tms.
Otsikossa kaikki kiteytettynä.