uskaltaako turkulaiset demarit ottaa kantaa?

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18926602/sellaista-on-punavihreaquot-inhimillinen-maahanmuuttopolitiikkaquot-


pahamaa

Itseäni kiehtoi aate, joka tunnisti työväenluokan suuren merkityksen yhteiskunnassa, sekä ainakin sanoissa pyrki sen aseman parantamiseen. Ajauduin nuorena aikuisena ensiksi demareiden leiriin ja kiinnostuin AY-toiminnasta, jonka jälkeen radikalisoiduin enemmän äärivasemmistoon, kun koin maltillisen vasemmiston saamattomana ja
turhana.

Vanhan liiton vasemmistolainen pähkäileekin, miten tähän vasemmiston nykyiseen muotoon on päästy. Entisenä kommunistina itseänikin viehätti aate, jossa työntekijän etu laitetaan etusijalle, työläiset kuitenkin muodostavat kansan selkärangan ja edustavat kansan enemmistöä. Sain tosin karvaasti pettyä oltuani muutaman vuoden vasemmistopiireissä, kun minun täytyi tunnustaa, ettei vasemmisto ainakaan suomalaisen työntekijän puolella ole. Väittämät siitä kuinka suomalaisella työntekijällä on enemmän yhteistä afrikkalaisen työntekijän kuin suomalaisen yrittäjän kanssa alkoivat kuulostamaan jo irvokkaalta parodialta. Tähän kun vielä lisättiin päälle uusmarxistinen identiteettipolitiikka, jossa valkoinen, normaali, terve perhe on itse saatana, alkoi mittani olemaan jo täynnä.

Kysymys kuuluu, miten vasemmisto ajautui tähän jamaan, jossa yhteiskunnalliset sivuseikat ja vähemmistöt menevät työväen edun edelle? Muutos voidaan katsoa alkaneeksi Neuvostoliiton romahdettua, kun Suomessakin vahvasti Venäjään kallellaan olleet vasemmistopiirit menettivät täysin uskonsa työväen suhteen. He näkivät Venäjän sorrosta vapautuneiden kansojen pettäneen työväen asian, ja näin päättivät, ettei tavallinen työväki voi enää toimia heidän kannattajakantanaan. Tämä esiintyi Suomen poliittisella kentällä vasemmiston, eli siis kommunistisen puolueen, pirstaloitumisena, tästä syntyi mm. nykyinen Vasemmistoliitto sekä liuta pienempiä toimijoita. Tästä lähtien on vasemmisto turvautunut kannatuksessaan erilaisiin vähemmistöihin, jotka kokevat itsensä suomalaisen yhteiskunnan uhriksi eriävistä syistä. Nykyään yhä enemmissä määrin rotumuukalaiset muodostavat vasemmiston selkärangan, ja voidaankin katsoa, että vasemmisto näin muodostaa suurimman uhan suomalaiselle kansalle.

En suinkaan ole ainoa enkä ensimmäinen joka tämän muutoksen on huomannut, viime vuosikymmeninä ovat työläiset enemmissä määrin alkaneet äänestämään oikeistopuolueita kuten perussuomalaisia ja jopa kokoomusta.

Perussuomalaisia on alettu luonnehtimaan jopa uudeksi duunareiden puolueeksi, tosin viimeaikaiset tapahtumat hallituksessa kertovat selvästi, kuinka perussuomalaiset arvostavat suomalaista työntekijää yhtä vähän kuin vasemmistokin. Onkin suomalaiselle työntekijälle vaikea valita nimellisesti perinteisten arvojen ja nimellisesti työväen oikeuksien väliltä, kuitenkaan kumpikaan puoli ei oikeasti kumpaakaan tarjoa, vaan kyynisesti ajavat ulkomaalaisten herrojen agendaa joka käänteessä.

Mutta, siinä missä vasemmisto toimii kansainvälisten suuryritysten propagandasiipenä, toimii oikeisto taas sen kirstunvahtina. Oikeisto löytää halvimman työvoiman, jolla korvata suomalaiset, ja vasemmisto luo tälle väestönvaihdolle sopivan kivan ja pullantuoksuisen oikeutuksen, josta voi suvaitsevaiselle suomalaiselle jäädä mukava lämmin tunne. Oikeisto syyttää suomalaista työläistä laiskuudesta ja ahneudesta, samalla kun vasemmisto avaa portit suomalaisen työntekijän korvaajalle. Tämä symbioosi meidän pystyyn mätänevän poliittisen kentän niin sanottujen puolten välillä on kuin hyvin rasvattu kone, kone, jonka ainoa tavoite on Suomen kansan rappio ja hävitys, monirotuisen ja juurettoman kulutusmassan tieltä. Mikään ei ärsytä rihkamakauppiasta enempää kuin perinteet ja käytännöt, joita ei voi kaupallistaa. Onko parempaa työväkeä monikansalliselle kapitalistille kuin juureton ja hajautunut, toistensa kurkussa jatkuvasti nahisteleva monirotuinen sekasotku, tällöin työväen järjestäytyminen ja yhteiset tavoitteet ovat käytännössä mahdottomia. Monikansallisen kapitalistin ihanteellinen Suomi onkin vain tietynlainen talousvyöhyke, joka ei eroa mitenkään muista talousvyöhykkeistä muuta kuin maantieteellisesti. Ja eduskuntapuolueemme ovat juuri tämän monikansallisen kapitalistin palvelijoita.