Skodistien laulu

(Sävel: Internationale)

1. säkeistö
Työn kansa toivon kipin päällä,
on Škodan tankki melkein täys.
Viel’ keulapelti rätisee, niin väellä
on voima joka kestää myös.
Lähtö pakkasessa vaatii rukouksen,
kakkonen ei löydy viel’.
Mut silti tämä romu rakas meille
on toivon kone, toverien tie!

Kertosäe:
Tää on viimeinen Škoda,
kombinaatin kruunukin.
Ei mersua, ei Toyotaa,
vaan kansan kantorautakin!

2. säkeistö
Ei sähköikkunaa, ei penkinlämmittintä,
on tuulilasissa jäinen kaari.
Mut vapaus löytyy sylinteristä
ja kytkin on kuin kohtaloon naarmu.
Me poljemme kaasua niin kuin uskoa,
kuin isä painoi eessäin myös.
Tää auto pysyy, vaikka maailma murtuu –
niin kuin järjestelmäkin joskus syöks’.

Kertosäe:
Tää on viimeinen Škoda,
kombinaatin kruunukin.
Ei mersua, ei Toyotaa,
vaan kansan kantorautakin!

3. säkeistö
Työkansan veri kulkee letkustossa,
ja öljy tihkuu lattiaan.
Mut kukaan meistä ei vain muistele
neukkuaikaa pilkallaan.
Tää auto syntyi veljeydestämme,
on pelti hauras, mutta sydän jää.
Jos kapitalismin koneet meidät nielee,
Škoda silti pihallamme jää!

Kertosäe:
Tää on viimeinen Škoda,
kombinaatin kruunukin.
Ei mersua, ei Toyotaa,
vaan kansan kantorautakin!