Olen 17 vuotias tyttö ja olen käynyt yläasteelta lähtien juttelemassa psykiatrien kanssa. Kaikki tämä ahdistus ja masennus alkoi siitä että olin koulukiusattu. Tuntuu vain etten pääse tästä piinasta eroon.. pitäisi yrittää päästä elämässä eteenpäin mutta tuntuu kuitenkin että kaikki jurraa vain paikallaan. tai ainakaan ei mitään hyvää positiivistä saa aikaiseksi.. Eniten kuitenkin vituttaa vanhempieni asenne minua kohtaan. nyt jos koskaan tarvisin tai toivoisin, että saisin vanhemmiltani kaiken mahdollisen tuen jaksamiseen mut ei.
Toissapäivänä kuulin jotakin ihan uutta ja yllättävää kun olin äitini kanssa juttelemassa asioistani. Isäpuoli tokaisi yhtäkkiä että "piiskaa tollaselle saisi antaa..!"
ja vielä se, että äitini ei yrittänytkään pitää puoliani millään tavalla. Itkin, se kuulosti vain niin julmalta ja kylmältä.Aivan kuin minua syytetään siitä että olen masentunut..
Nykyään kaikki päivät menee siihen että saatan makoilla sängynpohjalla ja tuijotella kattoon.. kauheasti en jaksa käydä missään, tai kiinnostua muista ihmisistä ja siitä mitä ympärilläni tapahtuu. Lisäksi minulla on ollut nyt muutaman viikon ajan rintakipua,vihloo tai pistää tohon vasemmalle. sit välillä tuntuu kipua myös selän puolella. lääkärissä olen käynyt asian kanssa mutta tuntuu että nekin heti vetoaa tohon masennukseen. vielä kuitenkin elävienkirjoissa ollaan. En vain tiedä miten pitäisi yrittää jaksaa eteenpäin. Olen vain niin väsynyt tähän ainaiseen alamäkeen...
Toissapäivänä kuulin jotakin ihan uutta ja yllättävää kun olin äitini kanssa juttelemassa asioistani. Isäpuoli tokaisi yhtäkkiä että "piiskaa tollaselle saisi antaa..!"
ja vielä se, että äitini ei yrittänytkään pitää puoliani millään tavalla. Itkin, se kuulosti vain niin julmalta ja kylmältä.Aivan kuin minua syytetään siitä että olen masentunut..
Nykyään kaikki päivät menee siihen että saatan makoilla sängynpohjalla ja tuijotella kattoon.. kauheasti en jaksa käydä missään, tai kiinnostua muista ihmisistä ja siitä mitä ympärilläni tapahtuu. Lisäksi minulla on ollut nyt muutaman viikon ajan rintakipua,vihloo tai pistää tohon vasemmalle. sit välillä tuntuu kipua myös selän puolella. lääkärissä olen käynyt asian kanssa mutta tuntuu että nekin heti vetoaa tohon masennukseen. vielä kuitenkin elävienkirjoissa ollaan. En vain tiedä miten pitäisi yrittää jaksaa eteenpäin. Olen vain niin väsynyt tähän ainaiseen alamäkeen...
Vastaukset 3
Vanhimmat
tai kirjoita hänelle kirje,ja annat hänen lukea.Hae itsellesi apua vaikka kiusattujen vertaisryhmästä.Älä jää sänkyyn makailemaan.Lähde vaikka johonkin hiljaiselle paikalle kävelemään,jos et ihmisiä halua tavata.Luonto rauhoittaa,sieltä saat voimia.tai käy kirjastossa lainaamassa itsellesi mieluinen kirja.Usko vaan kyllä mukavia ihmisiäkin on olemassa.Sinulle voimia.
Hei! Minuakin kiusattiin koko peruskoulun ajan. Vanhempani olivat väkivaltaisia, varsinkin isäni. Olin sen vuoksi ujo, koska olin saanut selkääni monet kerrat. Itsetuntoni alhaalla.. kotona painostettiin, että pitää hankkia kavereita ja koska minua halveksittiin ja kiusattiin, minua ei huolittu mihinkään porukkaan, sain olla yksin. Äitini kyseli joka päivän jälkeen, sainko kavereita. En saanut, mutta selkääni sain, koska olin niin "mitätön", etten edes tuommoiseen pystynyt. Se masentaa, tiedän. Koetetaan kuitenkin molemmat nousta täältä pohjalta. Paistaa se päivä joskus risukasaankin. Toivottavasti..
suututtaa todella vanhempien asenne näihin asioihin.. ja vielä jos väkivaltaa käytetään. ymmärrän sinua N23, voimahali sinulle.
Minulla nyt jatkuu nämä psykiatri käynnit, joka viikko kerran. Enkä kauheasti ihmettele, viimeksi kerroin siellä että jos olisi todella niin paljon rohkeutta niin olisin vetänyt itseni jojoon jo ajat sitten. Kauan olen itselleni uskotellut että se ei olisi mikään ratkaisu mutta tuntuu vain välillä siltä että aivan hyvin. ei vain jaksaisi kärsiä..