Donaldin matka mummolaan

"Donaldin matka mummolaan" - satu persuille

Olipa kerran pieni poika nimeltä Donald. Hänellä oli kirkkaan oranssi hattu ja hän tykkäsi puhua paljon ja kovaa. Kaikki kyläläiset kutsuivat häntä "Punahattu-Donaldiksi".

Eräänä aurinkoisena aamuna Donaldin äiti pyysi häntä viemään korillisen hampurilaisia ja limonadia mummolle, joka asui metsässä sinisen mökin takana.

— "Muista mennä suoraan tietä pitkin", äiti sanoi. "Ja älä pysähdy puhumaan oudoille."

Donald nyökkäsi, nappasi korin ja lähti vihellellen matkaan. Mutta ei ollut kulunut kauaa, kun hän kohtasi erikoisen hahmon: pitkän, varjoisan suden nimeltä Vladimir. Susi oli pukeutunut karatepukuun ja ratsasti karhulla.

— "Minnepäin matka vie, pieni hattuinen herra?" kysyi susi lipevästi.

— "Mummolaan! Vien hampurilaisia ja limua. Ei siinä mitään salattavaa ole", vastasi Donald ja teki pienen tanssiliikkeen.

Susi nyökkäsi ja hymyili ilkeästi. Hän tiesi oikopolun ja kiirehti edelle. Kun Donald vielä pysähtyi pitämään puheen oraville, Vladimir-susi jo koputti mummon oveen.

Sisällä mummo — jonka nimi oli Kim Jong-Mummo — tuijotti epäluuloisesti ovea. Mutta susi oli nopea, peitti mummon vilttien alle ja puki hänen silmälasinsa.

Kun Donald vihdoin saapui mökille, hän ihmetteli heti:

— "Mummo, miksi sinulla on niin isot lihakset?"

— "Jotta voin halata sinua tiukemmin", vastasi susi matalalla äänellä.

— "Ja miksi sinulla on niin iso nenä?"

— "Jotta voin haistaa kaikki salaisuudet!"

— "Ja miksi sinulla on karhunkarvaa kaulassa?"

Siinä vaiheessa susi hyppäsi ylös ja karjaisi:
— "Koska minä olen Vladimir-susi, ja nyt otan hampurilaiset!"

Mutta juuri kun susi aikoi napata korin, mummo Kim Jong-Mummo nousi viltin alta ja näytti judo-liikkeitään. Samalla metsänvartija, Barack-niminen kiltti herrasmies, saapui paikalle. Hän puhalsi pilliin, ja kaikki pysähtyivät.

— "Eiköhän nyt syödä nämä hampurilaiset yhdessä ja sovita", sanoi Barack. "Ei susia saa tuomita, mutta ei saa myöskään syödä toisten eväitä."

Ja niin tehtiin. Donald, mummo, susi ja metsänvartija istuivat alas ja söivät hampurilaiset yhdessä. Vladimir-susi lupasi opetella parempia tapoja, ja Donald lupasi kuunnella joskus muitakin.

Sen jälkeen heistä tuli oudon hyvä ystäväporukka.