Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Runo avaruuteen

    Tyhjyys täyttää sydämen syvyyden,
    kun kaikki tuntuu olevan vain varjoa,
    silmissäni ei loista enää mitään,
    vain himmeä, kylmä, tyhjä valaistus.

    Arvottomuus painaa kuin raskas taakka,
    ja ajatus siitä, ettei kukaan koskaan rakasta,
    kaataa minut maahan, jonne ei saavu valoa,
    vaan vain äänettömät huokaukset,
    jotka katoavat tuuleen kuin katoavat muistot.

    Pelko siitä, että olen vain pieni varjo,
    joka menee ohi, unohtuu ennen kuin jää jälkeä,
    saa sieluni kuihtumaan,
    ja sydämeni kutistumaan yhä pienemmäksi.

    Mutta ehkä,
    ehkä tässä tyhjyydessäkin on paikka,
    missä rakkaus voi kasvaa -
    hitaasti, epävarmasti, mutta olemassa.
    Ehkä se on piilossa pelon takana,
    odottamassa, että uskallan astua esiin,
    uskaltaa olla haavoittuva,
    ja uskoa siihen, että vaikka en näe,
    rakkaus voi olla jo lähellä.

    Vielä kerran,
    jossain, jollain tavalla,
    se voi löytää minut
    4125
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 4

    Vanhimmat

    ♥️♥️♥️

    Äänestä

    Tekoäly loistaa lämmintä valoaan maailmaan 😆

    Äänestä

    • Mitä sä siellä kitiset

      Äänestä

    Tekoölyn tyhjät lupaukset maailmalle 🤣

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Anonyymi-ap kirjoitti:

    Tyhjyys täyttää sydämen syvyyden,
    kun kaikki tuntuu olevan vain varjoa,
    silmissäni ei loista enää mitään,
    vain himmeä, kylmä, tyhjä valaistus.

    Arvottomuus painaa kuin raskas taakka,
    ja ajatus siitä, ettei kukaan koskaan rakasta,
    kaataa minut maahan, jonne ei saavu valoa,
    vaan vain äänettömät huokaukset,
    jotka katoavat tuuleen kuin katoavat muistot.

    Pelko siitä, että olen vain pieni varjo,
    joka menee ohi, unohtuu ennen kuin jää jälkeä,
    saa sieluni kuihtumaan,
    ja sydämeni kutistumaan yhä pienemmäksi.

    Mutta ehkä,
    ehkä tässä tyhjyydessäkin on paikka,
    missä rakkaus voi kasvaa -
    hitaasti, epävarmasti, mutta olemassa.
    Ehkä se on piilossa pelon takana,
    odottamassa, että uskallan astua esiin,
    uskaltaa olla haavoittuva,
    ja uskoa siihen, että vaikka en näe,
    rakkaus voi olla jo lähellä.

    Vielä kerran,
    jossain, jollain tavalla,
    se voi löytää minut

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu