Nyt ois ideana kysyä tätä uudestaan kun aina tulee sama vastaus että ei ole olemassakaan ja muuta, mutta mikä on teidän mielestä olemassa olevista lajeista paras mahdollinen taistelu muoto eli ns jos esim saman tasoinen Karateka ja Judoka kohtaisivat kumpi voittaisi menetelmällä mitattuna kovin vaihtoehto.
ollaan kavereiden kanssa alettu ottamaan omia vapaa ottelu eriä ainoastaan hanskat käsissä ja treenattu tätä vapaa ottelua mutta kun ei PELKÄN judon tai kickboxingin opetukset tunnu toimivan suoraan kaikkia keinoja ja kikkoja osaavaa vastaan. eli mikä laji ja missä koulutus mahdollisuus mahdollisimman kovalle lajille joka varmasti antaa parhaimman mahdollisen opetuksen tappelemiseen.
Intoa sisua ja hulluutta löytyy vaikka päällä seinästä läpi menemiseen.
ja vastaus jo tuleviin kysymyksiin Kyllä minä etsin lajia joka opettaa tappelemaan en puollustamaan, vaikka tosin kyllä tapellessa puollustaakkin pitää.
ollaan kavereiden kanssa alettu ottamaan omia vapaa ottelu eriä ainoastaan hanskat käsissä ja treenattu tätä vapaa ottelua mutta kun ei PELKÄN judon tai kickboxingin opetukset tunnu toimivan suoraan kaikkia keinoja ja kikkoja osaavaa vastaan. eli mikä laji ja missä koulutus mahdollisuus mahdollisimman kovalle lajille joka varmasti antaa parhaimman mahdollisen opetuksen tappelemiseen.
Intoa sisua ja hulluutta löytyy vaikka päällä seinästä läpi menemiseen.
ja vastaus jo tuleviin kysymyksiin Kyllä minä etsin lajia joka opettaa tappelemaan en puollustamaan, vaikka tosin kyllä tapellessa puollustaakkin pitää.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Mitkä ovat olosuhteet? Saako aseellisten kamppailutaitojen edustajilla olla aseet mukanaan? Millainen on ympäristö? Onko valoja? Onko lattia liukas vai pitävä, kova vai pehmeä? Onko ympäristössä improvisoitavia aseita tai teräviä/kovia pintoja, joihin vastustajan voi heittää? Tapahtuuko taistelu mies miestä vastaan vai onko tekniikan soveltuvuudella useita vastustajia vastaan merkitystä?
Miten mitattaisiin "samantasoiset" karateka ja judoka? Aina on eroja koossa, nopeudessa, taktisessa ajattelussa, luonteessa, treenimäärissä (sekunnin tarkkuudella), opetuksen tasossa jne.
Vain yksilöiden kyvykkyyttä voi mitata ja silloinkin on tiedettävä ainakin alussa mainitsemani seikat.
hyvin sanottu... ei semmoista lajia olekkaan...
Jos nyt kuitenkin yrittäisi vastata tuohon. Ensinnäkin lajit eivät ole samanlaisia kaikkialla. Olen esimerkiksi käynyt karateharjoituksissa, joissa oleellisena osana oli mattopaini. Tämän tyylin niputtaminen samaan kastiin vaikkapa pelkkään kilpaottelukarateen keskittyvän seuran kanssa olisi mahdotonta. Mutta sitten siihen "kuka voittaisi" kysymykseen.
Jos aseet saa olla mukana, kannattaa harjoittelu keskittää automaattikiväärien käyttöön. Erityisesti jos kamppailu aloitetaan pidemmältä matkalta. Joissain lähitilanteissa haulikko tai pistooli voi olla parempi. Terä- ja lyömäaseet tulevat tämän jälkeen. Lähellä ja ahtaissa tiloissa veitset ja muut lyhyet aseet rulaavat, avoimella kentällä miekat, sauvat yms. kookkaat aseet.
Mikäli aseita ei ole mukana, on useita tapoja. Paini on kova sana mies miestä vastaan. Jos vastustajia on useampia, etu häviää ja lyönti-potkutekniikat korostuvat. Toisaalta pitäisi osata painiakin, jotta pääsee irti nopeasti kiinni päässeistä vastustajista. Sitten on olemassa ratkaisematon ongelma siitä, pitäisikö harjoittelu keskittää yhteen osa-alueeseen ja luottaa siihen, että voi tässä kamppailumuodossa päihittää kaikki vastustajat vai pitäisikö hallita vähän kaikkea. Jos keskittyy yhteen alueeseen, voi siinä tulla todella hyväksi, mutta entä jos käykin niin, ettei sitä voi soveltaa? On vaikka hyvä potkija, mutta kamppailu tapahtuu rokkikonsertin väkijoukon puristuksessa. Toisaalta jos treenaisi vähän kaikkea. Silloin osaa aina toimia jollain tasolla, mutta riskinä on, ettei päihitä ketään millään alueella.
Jos tapella haluat, niin ei ole syytä mennä opettelemaan taistelutaitoja. Tehokkainta puolustusta on kylmä mieli ja nopeat jalat ja fyysinen väkivalta on viimeinen vaihtoehto AINA.
Omasta mielestäni karate on ehkä soveltuvin valinta, sillä kyseinen laji ei todellakaan ole mitenkään erikoistunut ja kehittää tekniikka-arsenaalia laajasti. Toisaalta eroja löytyy monenlaisia, eli on mahdotonta verrata lajien kovuutta harjoittajilla, sillä heissä on aina yksilöllisiä eroja.
Tappelemista oppii vain tappelemalla, siihen ei kouluteta järjestäytyneesti.
karaten pahimpia puolia on jo pelkkä otteluasento jossa pää on pystyssä ja sesotaan aika suorana kumminkin. Ei tarvita kun yksi napakka isku huonosti suojattuun leukaan, eihän sitä ikinä tarvita, mutta karatessa otteluasento ei minusta sovellu oikein mihinkään...
Näin on. Mutta karatessa on hyvää nopea liikkuvuus ja räjähtävyys. Ehdottomasti tärkeitä ominaisuuksia, kunhan osaa käyttää hyväkseen tehokkaasti(=monet eivät osaa).
Ja mitä noihin nyrkkeihin yleensäkin tulee niin ei niitä todella opi muutoin kuin nyrkkeilemällä käytännössä käyttämään. Torjunnat ja väistöt, puhumattakaan lyöntivoimasta ovat katutappelun(otetaan nyt sen harjoittaminen puhtaasti fetissinä) peruspilareita..
Mikään laji yksin ei oikein takaa ultimate fighting abilityä. Jokaisen pitäisi kehittää itselle sopiva toimiva yhdistelmä kaikesta mahdollisesta tehokkaasta.
Ja sparrata kunnolla.
On olemassa karatetyylejä, joissa otteluasento on jotain muuta kuin kilpakaraten "leuka pystyssä-käsi kyljessä-lyö minua"-tyyli. Pahempi puute mielestäni on se, että usein karateharrastajat jättävät painitekniikoiden harjoittelun vähälle.
Ainakin itse en pidä päätä pystyssä ja kättä kyljessä, mikä on ominainen kilpailutekniikalle. Olen ottanut asentooni vaikutteita nyrkkeilystä ja jos karatekalla on vahva asento, sitä ei murreta helpolla ja nopea liike, että myös hidas liike on täysin mahdollista suorittaa. Monissa lajeissa perusasento on uskomattoman raskas.
Asennon on oltava rento, mutta samalla valpas ja kaikkiin suuntiin varuillaan. Nyrkkeilijän asennosta ei hyökätä kuin eteenpäin, kun taas karatessa voi hyökätä minne tahansa ilman asennon muuttamista.
"Kova harjoittelu vie eteenpäin. Sivutuotteena saa noin keskimäärin asennetta ja tarpettomuuden todistaa yhtään mitään", mainitsi eräs kaveri näillä palstoilla. Kun harjoittelee tarpeeksi ja vetää treeneissä itsensä aivan puhki niin siinä katoavat tappeluhalut tyystin. Ei tarvitse miettiä mitä mikä tekniikka on parasta milloinkin. Jos todelliset tilanteet tulevat yllättäen ei niihin voi vastata kuin tuurilla ja selkärangalla, lopputulos on arpapeliä. Havaittavan tilanteen syntymiseen voit reagoida ja tehdä toiminta strategiat. Muistelen kuulleeni joskus, että kahlekuningas Houdinilla oli tapana esitellä vatsalihastensa kovuutta antamalla ihmisten hakata itseään, mutta kerran joku tulikin yllättäen ja hivautti täysillä valmistautumatonta mestaria vatsaan sillä seurauksella, että vatsakalvot repesivät. Tämän kertoi eräs kaveri varoitukseksi kun esittelin omaa palleaani vastaavalla testillä.
Jo kauan kauan sitten ollessani alkeiskursseilla ja myöhemmin harjoituksissa kilpailu/urheilu-metodit häiritsivät minua luonollisuuden ja tarkoituksenmukaisuuden unohtuessa. Ja juuri kilpakarate pilaa todellisen karaten. Muistan kuinka Jukka Lindströmit (useita EM-mitaleja) ym. kilpamestarit kävivät vetämässä leirejä täällä pohjan perillä opettaen, että vastustajalle pitää hankkia varoituksia ottamalla liian kovia kontakteja päähän. Mielestäni se oli typerää kuten mainitsemasi kilpakarate asento. Pidin pääni ja harjoittelin niin, että asentoni oli luonteva torjuin tai väistin kaikki mahdolliset iskut ja potkut jos vain mahdollista suojellen omaa koskemattomuuttani kaikilla tavoin ja antamalla iskuja ja potkuja niin, että ne todellisuudessa tainnuttaisivat vastustajan. Mielestäni vain näin oppii oikeat tekniikat. Kilpailu ja todellisuus ovat kaukana toisistaan! Harjoitukset ovat jääneet nykyään vähiin mutta veteraani-/pappatreeneissä on ollut oikea spiritiä ja syventymistä asiaan. Siellä on käsitelty liikkeiden todellisia tarkoituksia ja syvennytty asiaan toivomallani tavalla.
Vielä eräs mielenkiintoinen laji Krav Maga joka on israelin armeijan kehittämä itsepuolustuslaji ja se on testattu käytännössä! Liikkeet perustuivat luonnollisuuteen ja refleksinomaisuuteen. Siinä oli irrottautumisia otteista joista en ollut uskonut päästävän irti, vaan kylläpä pystyi irrottautumaan. Pitempään harjoitelleet olivat poikkeuksetta ”skinejä”! Mietin vähän, että mitä porukkaa, mutta se selvisi varsin pian ja nämä ”skinit” vielä vahvistivat asian, kun ensimmäisen kerran kaverin kourassa on paksu tuppo hiuksiasi on parempi luopua tästä tarttumispinnasta! Lajia ei voinut sanoa hippakarateksi ja päätin vielä joskus aloittaa kyseisen lajin opettelun kunhan vain löydän siihen aikaa ja suosittelen sitä muillekin.
http://www.suomenkravmagaliitto.fi/krav_maga.htm
Tuo niin klassinen kysymys. Taas kerran :)
Kumpaa harrastaisin uintia vai juoksua ?
Kovantason pikauimari kohtaa samanmoisen juoksijan vaan kumpi se voittaa jos he kilpailisivat.
Laiva uppoaa sais olla hyvä uimari, mutta jos pitäis juosta karkuun härkää. juoksu olis paljon parempi valinta.. Tietysti parasta olisi, kun juoksisi karkuun härkää uppoavassa laivassa.
Siis kävele aina pelastusliivit päällä ja piikkarit jalassa. Koskaan et voi tietää mihin joudut.
>Kyllä minä etsin lajia joka opettaa tappelemaan en puollustamaan
Ihan vaan terveisenä, että tappelijoita emme kaipaa saleillemme. Joten siinä mielessä et ole tervetullut !
Tule harrastamaan liikuntaa. Tervetuloa !
Uskon, että puhun nyt myös muiden lajien puolesta.
Ja oneksi ne tappelijat yleensä lopettaa aika nopeasti kun huomaa ettei se ihan niin helposti ja nopeasti käy...
Kyllä ehdottomasti puhut.. eiköhän meillä suomessa ole jo ihan riittämiin näitä "nakki-kiska-bruce leetä"!!! toivottavasti kyseinen tappelija joskus löytää kivan lajin ja huomaa että kyseessä ei ole tappelu vaan urheilullinen taide... tokihan meistä moni tosi paikan tullen osaa puolustaa itseään, mutta niin monesti kuin sitä on jo hoettu niin sanonpa vielä kerran: Kamppailu lajien kadulla käyttö on se viimeinen keino(kun juoksukaan ei enää auta)!!!!!
no luojan kiitos nää tappelun opettelijat ei peruskurssia pidemmälle yleensä jatka, ja jos jatkavat niin luojan kiitos heille tulee myös vähän järkeä päähän siinä vaiheessa...
Kyllä monia, ellei peräti useimpia, taistelulajeja vaivaa niiden katu-tehottomuus.
Liian usein olen todistanut kovien karatekoiden, kwondokoiden ym. ottavan koppia kun tosipaikan tullen otteet eivät riitäkään pelastamaan omaa nahkaansa...
Kyllä siinä pitää osata tapella jos haluaa oikeasti pärjätä tosi paikan tullen...siinäkin tapauksessa ettei todella halua tapella.
Ja taistelutaiteet ovat vaikuttavia vasta kun niissä on todellista voimaa takana, eikä vain turhanpäiväistä jalkojen nostelua.
Taistelulajien katu-uskottavuus on kekustelu ai-
heena hankala:nostattaa helposti tunteita puoles-
ta ja vastaa.
Mutta sehän on kuitenkin niiden alkuperänen läh-
tökohta:toimiiko tämä-onko se tehokas taistelussa.
Niin
Sinulla tuo painotus asettuu tuohon "taistelulajeja" Itse katson meitä lähinnä urheilijoiksi.
Minulle on herttasen yhdentekevää mikä laji pärjää ns. tappelussa. Sen tiedän varmasti, että saleilla käy kovanluokan harrastajia, jotka jostain syystä eivät joudu kahnauksiin. Asenne kysymys varmasti.
Eli unohtakaa nyt ystävät hyvät se että valmentaisimme teitä katutappeluihin. Sitä emme tee !
Siis missä se sinä oikein liikut ?? Painotat tuota "liian usein"
>Liian usein olen todistanut kovien karatekoiden, kwondokoiden ym. ottavan koppia kun tosipaikan tullen otteet eivät riitäkään pelastamaan omaa nahkaansa...
Kuka mitäkin lajeiltansa haluaa.
Mutta pohjimmiltaan taistelulajit ovat vastustajan päihittämiseen pyrkiviä, kehittyviä "taiteita".
Katutappeluun tai ei.
Itse olen joutunut turvautumaan väkivaltaan aniharvoin, mutta sivustaseuraajaksi ja väliinmenijäksi pahoinpitelytilanteeseen olen usein joutunut.
Mutta kyllä katu-uskottavuus taikka ottelu-uskottavuus ovat merkittäviä mittareita taistelulajeille.
Kuten esim. tehokkaat itsepuolustusmahdollisuudet naisille.
Vaikka sitten ihan fetistisessä merkityksessä.
Se mihin taitoja sitten lopuksi aina käytetään on aina ihmisestä itsestä kiinni.
>Mutta pohjimmiltaan taistelulajit ovat vastustajan päihittämiseen pyrkiviä, kehittyviä "taiteita".
Ja pohjimmiltaan kaukoidästä peräisin olevat lajit ovat myöskin Tapa tai Tie. Niitä ei suinkaan pidä harjoitella vain taistelulajina. Sen verran olisi hyvä muistaa näiden lajien taustoja...
Jos "do" jätetään harjoittelusta kokonaan pois, budolajit ovat silloin kuin mitä tahansa urheilulajeja. Aika vähän kylläkin opetetaan nykyisin tätä henkistä puolta, mutta toisaalta, kun vuosia treenaa niin tuleehan se elämänTavaksi ja kasvun Tieksi ihan huomaamatta...
tätä juuri hainkin koska suurissa osissa budolajeja opppilaille opetetaan vain itsevarmuutta ja sen nojalla lähetetään maailmaa vastaan ja kun sitten sieltä joku känniläinen tuleekin vastaan nyrkit pystyssä ottaa tämä "koreografiaa" opiskellut budoka pitkän reissun keskussairaalaan.
>tätä juuri hainkin koska suurissa osissa budolajeja opppilaille opetetaan vain itsevarmuutta ja sen nojalla lähetetään maailmaa vastaan ja kun sitten sieltä joku känniläinen tuleekin vastaan nyrkit pystyssä ottaa tämä "koreografiaa" opiskellut budoka pitkän reissun keskussairaalaan.
...no jos budoka satuttaisi sitä känniläistä vähänkin liian lujaa, on budokalla edessä matka oikeussaliin!! -en kai jo toista itseäni! :)
se nyt on aika kummallinen väite ettei budoka pystyisi puolustautumaan horjuvaa ja huonosti sihtaavaa juoppoa vastaan? onko joku oikeasti nähnyt tällaisen tilanteen että budoka jää tässä kakkoseksi? Ja huom, se ei tarkoita häviötä jos on vaan kävellyt pois paikalta ja jättänyt humalaisen öykkäröimään keskenään...
"se nyt on aika kummallinen väite ettei budoka pystyisi puolustautumaan horjuvaa ja huonosti sihtaavaa juoppoa vastaan?"
Mikä on "Budoka"? Onko budoka 2vko karatea harrastanut 150cm/40kg nainen? Laitetaan nyt öykkäriksi sitten vaikka 2m/130kg voimanostaja. Omituinen väite, ettei "budoka" pärjäisi?
Joukkoon "budoka" kuuluu porukkaa lähtien alkeiskurssilaisista vuosikymmeniä harjoitelleisiin mestareihin. Mitä järkeä on puhua siitä pärjääkö joku tarkemmin määrittelemätön "budoka" jollekin kuvitteelliselle henkilölle?
mä kyllä ymmärrän käsitteellä "budoka" että on jo pidempään harrastanut ja siten sisäistänyt jotain budo-ajatuksesta, johon tuskin vielä alkeiskurssin käyneet yltävät-- anteeksi "ylimielisyyteni". eiköhän kyseessä ole taas ikuinen kiista näistä käsitteiden kirjavuuksista, mitä kukakin haluaa ko sanalla ymmärtää.
>Mutta kyllä katu-uskottavuus taikka ottelu-uskottavuus ovat merkittäviä mittareita taistelulajeille.
Kuten esim. tehokkaat itsepuolustusmahdollisuudet naisille.
Vaikka sitten ihan fetistisessä merkityksessä.
...mitä ihmettä tarkoitat tuolla "fetistisessä merkityksessä"??
Vähän niin kuin jotkut keräilevät aseita, joissa heitä kiinnostaa niiden voima ja "mahdollisuudet", niiden vaarallisuus ja kauneus.
Käytön tuhoisa mahdollisuus.
Mulla vähän sama juttu näiden lajien kanssa.
Lapsuudesta yms juontuva kompensaatio hankkia tietoa ja taitoa, olla mahdollisimman tehokas tappelija...
En ole muutoin väkivaltainen ihminen, joten asiasta on muodostunut minulle lähinnä fetissi...
Joillakin sitä on ja joillakin ei. Luulen kuitenkin, että sitä voi jopa oppia mutta silloin harjoitukset täytyy ottaa tosissaan eikä vain tehdä asiat sinnepäin hädintuskin hikipisarastakaan luopuen. Harjoituksiin täytyy keskittyä 110%:sti ja sisäistää harjoittelemansa tekniikat tajutakseen niiden merkityksen, toimintatavan ja käyttötarkoituksen. On kuitenkin ihmisiä jotka hätätilanteessa toimivat kuten kone toisten seisoessa tumput suorina, sille ei voi mitään. Mutta sinulla on välineet toimia jos olet harjoitellut tarpeeksi uutterasti verrattuna henkilöön joka ei hallitse mitään. Uimari jaksaa myös juosta paremmin kuin harjoittelematon henkilö samoin kuin juoksija uida!
Olin pyöräilemässä raskaana olevan vaimoni kanssa Oulussa lauantai iltana syksyllä 1982. Vastaamme tuli tyttö joka tempaisi nyrkillä vaimoani vatsaan. Hyppäsin pyörän päältä, tarkistin vaimoni kunnon ja menin kiihtyneessä mielentilassa tytön luokse jota otin rinnuksista kiini ja kysyin mitä tuli tehtyä.
Silloin vasemmalta sivustalta alkoi kuulua kaljakassien kilinää josta lähestyi kymmenen hengen nuorisosakki hyvin agressiivisena. Tarkkailin tilannetta niin, että vaimoni pääsi poistumaan paikalta, jonka jälkeen huomasin vasemmalta juoksevan kaverin kohti ja lähtevän hyppypotkuun, pieni väistö taaksepäin jolloin kaveri leijui ohitseni kuin hidastetussa filmissä rojahtaen oikealle puolelleni kyljelleen asfaltille. Siitä hän vääntäytyi ylös itkua tihruttaen uhaten tappaa minut. Iskuja ja lyöntejä sateli joka puolelta joita blokkailin pitäen huolen ettei kukaan pääse taakseni. Onneksi porukassa ei ollut kuin muutama jotka kävivät kimpuuni. Siinä puolustautuessani kerroin heille tilanteen kulun jolloin porukka alkoi häipyä omille teilleen kahden kahjuimman jäädessä vielä haastamaan minua. Toinen niistä oli tämä erittäin agressiivinen tyttö jonka ainut motiivi oli se, että häntä vitutti niin. Silloin totesin, että jos te haluatte jatkaa voin aloittaa tosissani jolloin hekin luovuttivat ja häipyivät.
Olin kulkenut puolustautuen liki viisikymmentä metriä. En saanut yhtäkään iskua tai potkua vaikka osa porukasta vaikutti harjoitelleen kyseisiä asioita. En lyönyt tai potkinut ketään. Jos olisin alkanut riehumaan hulluna ja ottanut koko hyökkäys valikoimani käyttöön olisi ollut suuri riski tulla ruumiita! Mutta nyt selvittiin pelkästään puolustautumalla ja puhumalla ei provosoimalla. Että näin!
Tuollaista asennetta käytännössä noudattava voi joutua selittelemään harrastuksensa taustoja vielä käräjäoikeuden edessä.
Ideana olikin sen "tappelutaidon" soveltaminen
omiin kahakoihin... eli kavereiden kanssa treenaamiseen EI kadulle
No jos kerran haluat tapella kavereiden kanssa niin silloin kannattaa unohtaa itsepuolustukseen keskittyvät lajit(Krav maga, karate, jujutsu, yms.); niissä kun harjoitellaan käyttämään äärimmäisiä keinoja, jotka eivät oikein sovellu kavereiden kanssa matsaamiseen. Eli riippuen vähän miten tahdot tapella niin suosittelisin kamppailu-urheiluun keskittyviä lajeja eli: shootfighting, submission wrestling, brasilian jiu-jitsu, potku/thainyrkkeily, nyrkkeily, paini ja judo. itsepuolustuslajeillakin oppii toki tappelamaan mutta niissä on muutakin tavaraa joten ne eivät välttämättä ole kaikkein tehokkaimpia.
Jos karateka ja judoka kohtaavat niin silloin ei pitäisi tappelua syntyä, jos kumpikin on mieleltään budoka...
Ja jos todellakin haluat tapella, niin hakeutuisitko johonkin muuhun lajiin- itämaiset taistelulajit ja etenkin budolajit eivät sovi tuollaiseen ajatteluun. Vai pitäisikö sanoa että tuollainen ajattelu ei sovi budolajeihin. En haluaisi että lajini edustajat rinnastetaan sinun tapaisiin joilla "intoa ja hulluutta riittää"..
Kerta kerran jälkeen tällaiseen törmänneenä voisi sanoa että alkaa vähitellen jo ihmettelemään, mistä tuollainen asenne saa alkunsa.. samalla lailla ajattelevia kun on mukana jokaisella alkeiskurssilla (puhun nyt kokemuksen pohjalta vain karatesta ja ju-jutsusta) mutta kummasti ne, jotka haluavat "oppia tappelemaan" karsiutuvat aika pian pois kun ei pitkäjännitteisyyttä löydy. Onneksi.
Ymmärräthän myös sen että jos olet treenannut taistelulajia, niin sinut katsotaan teräaseen hallusapitäjäksi. Eli jos käytät oppimiasi taitoja väärin- ts. aiheutat jollekulle vaikka vain mustelmia- niin sinua syytetään törkeästä pahoinpitelystä.
Ja miksi ihmeessä haluat oppia nimenomaan tappelemaan??
siis ideanahan oli se että harrastan kaverien kanssa vapaaottelua johon tätä "tappelu" taitoa tarvitsisin ja siltä pohjalta laji saisi olla juuri niin kiero ja brutaali mitä takataskusta löytyy. 1 vastaan 1 ilman aseita verkkarit ja t-paita päällä se se on menoa vaikka ei ns.koulutusta vielä läheskään kaikilta löydykkään.
no mikäs siinä sitten-- jos keskenänne haluatte tapella niin ei kai siinä mitään. ...suosittelisin kuitenkin käyttään jotain suojia, jos kerran ihan tosissanne aiotte matsata... :)
No jos aikoo tapella niin ei siinä suojia kanttis käyttää. Suojat ovat tiellä kun heiluttelee nyrkkejään. Ja tappelussa pitää vähän sattuákkin. Ei kannata tapella jos ei halua kipua.
Itse suosittelen nyrkkeilyä sekä Taekwondoa pohjaksi: näin opit suojaamaan tositilanteessa ja liikkumaan ketterästi. se lyöntivoima...
Ja kadulla Taikkis-potkut ovat kaikkein nopeimpia.
Prepare. ;o)
Minä yhtyisin siihen mitä Jum kirjoitti. Thai nyrkkeily on brutaalein laji, koska kyynerpää lyönnit ja polvipotkut on sallittuja.
Jos todella haluatte matsata eli ei sääntöjä, niin vammojen paikkaamiseen ei sairaala välttämättä riitä...
Jos sääntöjä ei ois ni kyllä veikkaisin karatekaa, koska judokat ei oo koulutettu iskuihin ja potkuihin ainoastaan mattoon. Mutta on aivan eriasia, jos harrastetaan mattopainii.
Karate, nyrkkeily.. jos pystyy pitäämään etäisyyden!
Judo, paini.. jos joku ui liiveihisi.
Olis hyvä jos osaisit tapella kuin nyrkkeiliä..
Harvempi nyrkkeilijä osaa tapella, mutta yleensä kaikki nyrkkeilijät osaa nyrkkeillä :D
No niin, turhat sikseen, kirjoitin aiemmin palstalle huonoista seuroista, ja olen kirjoittanut lehtiin budolajien kaupallistumisesta ja opetuksen heikkenemisestä. Nyt vastaan tohon kysymykseesi, mikä laji on paras(Toki jos olette eri mieltä niin sanokaa ilman muuta)
ELI: On mahdotonta sanoa mikä laji on paras, koska tossa vaiheessa tulee kysymykseen TILANNE, ja HENKILÖ! Eli miten kukin osaa soveltaa kyseistä lajia! Oletan että olet seurannut jonkun verran UFC:tä ja K1:stä, mutta kuten huomaat ei näissäkään ole kaikki sallilttua! Todellakin tota sun tarinaa ei voi millään tavalla liittää budolajeihin. Kaikkia budolajeja yhdistää niiden käyttö itsepuolustuksena. Sitten vielä tärkeä asia että vaikka intoa ja tekniikkaakin löytyy niin täytyy muistaa että yksi lyönti tai potku riittää.
Mut jos haluat kavereiden kanssa treenata ja katsoa kuka pystyy tiputtamaan toisensa, niin toi on todella vaikea sanoa. Riippuu ihan henkilöistä ja mikä laji soveltuu kenellekin, mutta kyllä mä sanon että nyrkkeily on erittäin vahva! Riippuu tietenkin miten hyvä olet siinä. Toinen vahva laji on paini. Itse harrastaneena tiedän että potku ja thainyrkkeily eivät vie pitkälle mikäli vastassa on hyvä painija...tai brassijujutsuka. Mut just noi lajit soveltuu toinen toisiaan vastaan niin hyvin että on mahdoton sanoa mikä voittaa minkäkin. Sit sekin riippuu että mikä teidän käyttötarkoitus on?? Haluatteko tiputtaa toisenne vai mitä?
Nyt on pakko sanoo tohon vielä että toi kuulostaa vähän hassulta toi sun ajattelutapa, heh. Sitäpaitsi puhdas tekniikka voittaa aina sisun ja voiman. Mikäli valmentaja on hyvä, niin jokaiselle kuka treenaa pidempään kehittyy automaattisesti olotila, mikä vastustaa väkivaltaa viimeiseen asti...ja vielä pidemmällekin.
Jos haluat tarkentaa tota kysymystä tai kysyä mitä vaan koskien TAISTELULAJEJA, niin vastaan mielellään...tosin noi tappelujutut voisit jättää humalaisille idiooteille...
no niinpä, ehkä annoin hieman "väärän" käsityksen kun käytin tuota sanaa tapella. Kamppailla voisi kuvata paremmin tarvettani.
Nyrkkeilyä olen itsekseni jo harjoitellut ja se toimii!
Paini ja nyrkkeily ovat kyllä ne kovimmat...tai pitäisikö sanoa yksinkertaisimmat.
Ne vain jättävät yhdessäkin valtavan määrän tekniikoita käyttämättä. Potkut, lukot,rumat temput (kynsiminen, silmiin tökkiminen, palleista repiminen, pureminen) ja kuristukset puuttuu kokonaan. Samoin useita vastustajia vastaan kamppailu, aseita vastaan puolustautuminen, improvisoitujen aseiden käyttö ja ympäristön hyödyntäminen. Johtuu siitä, että molemmat ovat urheilulajeja. Eri asia sitten, jos aletaan treenaamaan itsepuolustusmielessä näiden pohjalta, mutta silloinkin edellämainittuihin tekniikoihin olisi hyvä saada oppia jostain, eikä kehitellä itse.
jos etsitään mahdollisimman monipuolista lajia, niin ainakin kung-fu:sta löytyy lähes kaikkea(no puremista ei ainakaan tietääkseni käytetä :)
tosin tekniikoiden ja aseiden paljous tarkoittaa sitä että asioiden opiskelukin vie sitten vastaavan ajan...
Mistä kung-fusta? Kung-fun lajejahan on yli seitsemänsataa. Osa varmaan hyvinkin monipuolisia. En kuitenkaan ole kuullut yhdestäkään, jossa mattopaini olisi kovin suuressa osassa. Tämä ei toki tarkoita, ettei sellaista voisi olla.
Tuokin on yksi näkökulma, että jos harjoittelee valtavan monipuolisesti, niin ei sitten osaa kunnolla mitään. Omasta mielestäni olisi hyvä olla joitain erikoisalueita, joissa on hyvä, mutta melkein kaikkea pitäisi hallita ainakin vähän. Tällöin ei mene kipsiin, jos vastustaja käyttääkin tekniikkaa, johon ei ole varautunut ja voi (ehkä) päästä huonosta tilanteesta pois kamppailemaan tyylillä, jossa on hyvä.
choy lee fut -tyylistä ainakin löytyy myös mattotekniikkaa kaiken muun lisäksi...
ja siitä asiasta olen samaa mieltä, että olisi hyvä osata hieman kaikkea ja paremmin joitain osa-alueita. ja kuten eräs viisas henkilö joskus sanoi "don't wrestle with wrestler"
asiaan liittyen olen kaverini kanssa miettinyt, että pitäisi kerätä jotain porukkaa eri lajeista ja lähteä sparrailemaan. näin kaikki saisivat hieman tuntumaa siihen mitä on matsata jotain toista lajia vastaan. ongelmana tässä on se että miten löytää porukkaa, joilla on pää mukana touhussa, eli tyyppejä jotka eivät lähe hakkaamaan ketään hampaat irvessä vain todistaakseen jotain...
... ennen kuin Sipilän veljekset opettavat enemmän parempitasoisia opettajia ympäri suomea.
Harrastin lajia muutamia vuosia sitten Turussa ja silloin ainoat kunnon tilaisuudet oppia lajia olivat hemmetin kalliita leirejä. Kaikki leirit vähintään jotain 300mk. Ja kun tuli herra iso herra Australiasta niin kas kummaa hinta pomppasi 1000mk.
Jos kyseisestä lajista on se rahanlypsämismentaliteetti loppunut niin sitten se treenaaminenkin varmaan alkaa maistua.
Muuten väittäisin yleiseen keskusteluun, että nyrkkeilijä, painija ja judoka ovat aika vahvoja melkein ketä tahansa vastaan. Yksinkertainen toimii. Ja luultavammin Krav Maga, Potkunyrkkeily ja Thaiboxing ovat myös tehokkaita lajeja.
Fight clubin matkiminen ei tee sua Brad Pittin näköseksi eikä mitään muutakaan
judoka vastaan karate vai? vaikea sanoa. judossa yleensä heitellään ja karatessa lyödään ja potkitaan. Joten on vaikea vastata. vastaa tähän.