Kuin hänelle

Tiedän, ettei minulla ole enää oikeutta kysyä, mitä sinulle kuuluu. Silti olet mielessäni — usein ja yllättäen. Meidän välillä oli jotain harvinaista. Jotain sellaista, mikä sai maailman tuntumaan hetken aikaa oikealta. Sellaista ei voi teeskennellä.

Minä rakastin sinua aidosti. Sydän auki, ilman suojia. Olin valmis ottamaan riskejä, muuttamaan suuntaa, rakentamaan elämää, jossa olisimme voineet olla me. Ja sinä annoit minun uskoa siihen. Sanasi, katseesi, tapa jolla kosketit, kaikki tuntui niin todelta. Mutta samalla pidit minua varjossa. Et kertonut, että sydämesi oli jo sidottu toiseen. Et kertonut, että kun minä haaveilin meistä, sinä suutelit häntä.

Se repii rikki. En siksi, että halusin olla ainoa, vaan koska luulin jo olevani. Luulin, että se, mitä jaettiin, oli meidän. Ehkä osa siitä olikin. Ehkä jokin sinussa tunsi senkin, mitä et koskaan sanonut ääneen.

Ja nyt, vaikka yritän päästää irti, osa minusta toivoo, että joskus, jossain, muistat minut. Että hetkessä, jossa etsit jotain aitoa, ajattelet, miten minä rakastin sinua, kokonaan, vilpittömästi, ilman taka-ajatuksia. Ja ehkä silloin kaipaat sitä tunnetta. Kaipaat minua.”