Olen tosin kahden vaiheilla kuvittelinko koko jutun oman pääni sisällä, mutta välillä toivoo että saisi jäädä jumiin siihen ajanjaksoon. Ehkä noin niin kuin yleisesti voisi todeta, että asioissa tuntui olevan vielä silloin joku järki. Maailma oli monella tasolla parempi paikka.
Se oli jollain tasolla elämäni onnellisinta aikaa kun kohtasin hänet
Anonyymi-ap
11519
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Semmosta sitten, mä ole kyllä onnellesimpi nyt kuin silloin. Tiiän hänestä enemmän ja vihdoin jokin alkaa tuntua mahdolliselta.
Milloin tämä oli?
Gubetuksen alkuaikoina🤣
Nuijasodan aikoihin.
Tuntuu samalta..
/Nainen Sivusta
Miksi vain ajanjakso?
Maailma on aina ollut tällainen jo pitkään.
Se oli sitä aikaa, kun kaikki tuntui vielä mahdolliselta. Ja siis itsestäni puhun, ottamatta muuhun kantaa kuin aiheeseen, aloittajaa tuntematta. Nyt elämä on ihan v*n raskasta.
Ehkä sen pitää mennä niin?
Minkä pitää mennä niin? En pysty näkemään itseäni edes ystävänä yhdellekään palstalaiselle!
Jep. Oli.