opetusministerikään voi lakia tulkitessaan kääntyä imaamin tai suurmuftin puoleen

Opetusministeri pahoitti mielensä

Kansanedustaja Kaisa Garedewin kirjoitus aiheutti kuitenkin mielipahaa opetusministerille, joka korosti uskonnonvapautta. Kirkollisasioista vastaavana ministerinä hän ei kuitenkaan Junnilan mielestä ymmärrä, mistä puhuu uskonnonvapauden ja šarian välisessä suhteessa eikä etenkään poliittisen islamin ja moniarvoisen liberaalidemokratian yhteensopimattomuudesta.

– Uskonnonvapaus liittyy modernilta alkuperältään YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen vuodelta 1948, vaikka alkujuuret ovatkin Medinassa. Sen sijaan 57 islamilaista maata ei julistusta hyväksynyt, koska ne nimenomaan vastustavat vaatimusta uskonnonvapaudesta. Siksi maat laativat Kairon julistuksen vuonna 1990, joka alistaa ihmisoikeudet šarialle. Sen on todettu rajoittavan kansainvälisissä sopimuksissa annettuja oikeuksia, eikä siinä turvata uskonnonvapautta ja oikeutta vaihtaa uskontoa.

– Tästäkin syystä on perusteltua keskustella šariasta, sillä Suomen kaltaisessa demokratiassa kunnioitamme perustuslakia ja uskonnonvapautta.

– On selvää, ettei opetusministerikään voi lakia tulkitessaan kääntyä imaamin tai suurmuftin puoleen. Tässä maassa suomalaisten ja länsimaisten arvojen puolustamista on syytä odottaa ihan jokaiselta uskonnollisesta tai poliittisesta vakaumuksesta riippumatta, Junnila vaatii.

suomen uutiset ote