Lääkärin ja muidenkin ylimielisyys

Edelliseen vielä vähän jatkaisin: siis sinällään se, että jos on älykäs, kunnianhimoa, tavoitteita, päämääriä, lahjakkuutta ja sisukkuutta, niin sehän on vain hyvä asia. Kunhan käyttää niitä asioita hyvän tekemiseen ja toisten auttamiseen. Eikä itsensä nostamiseksi esille, tai kunniaa saadakseen. Se kunnioitus tulee sitten aikanaan ja hyvänä lisänä.

Psykopaatithan useimmiten menestyvät, tai pärjäävät aika hyvin esim. liike-elämässä. Ja heitä on tietysti alalla, kun alalla.

Nykyaikana suositaan sitä, että tuo itseään esille, ja omia avujaan. Some on tästä hyvä esimerkki. Voisi sanoa jopa näinkin, että tietyntyyppiset ihmiset ovat siellä somessa. Hankkivat itselleen ns. hovia, keräävät tykkäyksiä, janoavat suosiota, ja tykkäyksiä ja niin poispäin. Siksi itse lähdin pois, en kokenut sitä maailmaa omakseni. En pidä jalustalla olemisesta. Enkä edes pitäisi siitä, että joku palvoisi, tai ihailisi minua. Kaikissa meissä on hyviä ja puolia puolia. Kukaan ei meistä ole täydellinen.

Niin, kenpä tietäisi ?
Joillain voi olla piileviä kykyjä, joista ei itsekään tiedä mitään.
Ylimielisyys ja kaikki itsensä esille tuominen voi muodostua henkisesti raskaaksi.
Ei kannata kuvitella olevansa enemmän kuin mitä oikeasti on, kaikki pääsevät helpommalla, ihminen itse, sekä hänen lähipiirinsä.

Ja ylimielisyyden lisäksi näkyy tyhmyys, suunnaton tyhmyys!