Missä iässä löysit helpoiten seksiseuraa?

Olen jo keski-ikään ehtinyt mies, jonka kiinnostus kohdistuu pääosin omaan sukupuoleen. Jonkin verran elämää jo nähneenä sitä usein muistelee erilaisia kausia ja vertailee niitä keskenään.

Missä iässä sinun oli helpointa löytää mieleisiäsi seksikuppaneita? Onko aikuistuminen tai ikääntyminen tehnyt seksin löytämisestä vaikeampaa? Jos yhä löydät helposti partnereita, oletko joutunut tinkimään omista vaatimuksistasi vai löydätkö vieläkin kumppaneita joita pidät oikeasti kiihottavina?

Aloitin oman seksielämäni hyvin varhain. Sain hyvin vapaan kotikasvatuksen eikä minua ikinä opetettu häpeämään luonnollisia tarpeita tai fyysisiä reaktioita. Suomalainen yhteiskunta tuolloin ei ollut vielä jenkkiläisen massakulttuurin mädättämä. Neitsyyden pihtaaminen aikuisikään asti olisi tuolloin ollut jotain todella kummallista ja radikaalia, kun nyt se taitaa olla jo Amerikasta kopioitua valtavirtaa.

Erilaisia lääkärileikkejä olin leikkinyt aiemminkin, mutta alakoulun ensimmäisillä luokilla vasta ymmärsin mitä kaikkea pippelillä voi tehdä ja että sitä lopussa tulevaa jännää tunnetta kannatti aktiivisesti hakea. Koska olin jo lapsesta saakka kiinnostunut toisista pojista, tarkoitti se myös sitä että tuon kivan tunteen sai helpommin ja hauskemmin toisen pojan seurassa.

Näin jälkikäteen ajateltuna itselläni oli aivan valtavasti seksiseuraa silloin kun olin vielä varsin kehittymätön. Omalla kohdallani nämä eivät edes olleet ns. lääkärileikkejä enää siinä vaiheessa vaan ihan oikeaan orgasmiin tähtäävää touhuilua. Nuorena homopoikana olin todella hyvä houkuttelemaan kavereita yhteisiin runkkuleikkeihin, jotka usein johtivat sitten keskinäiseen hiplailuun ja jos olin oikein onnekas niin saatettiin ottaa suihinkin.

Voin siis sanoa että siinä kymmenen vuoden molemmin puolin oli kaikkein helpointa löytää seksiseuraa. Oli myös aika paljon isompia teinejä ja varmaan nuoria aikuisiakin, jotka viihtyivät pienempien poikien seurassa kutsuen luokseen pelailemaan ja saunomaan yms. Aika usein jossain vaiheessa päädyttiin tutkimaan kikkeleitä ja juuri nämä isommat pojat suostuivat helposti imemään pientä kaluani. Silloin elettiin aivan toista aikaa eikä suurista ikäeroistakaan kannettu vielä murheita.

Jossain vaiheessa sitten murroiskä iski päälle ja minustakin tuli hontelo finninaamainen teini. Karvojenkin jo kasvaessa isompien poikien kiinnostus vähitellen hiipui ja huono itsentunto teki minusta hetkellisesti aika sulkeutuneen nuorukaisen. Silloin tällöin löysin pojan, jonka kanssa purkaa yhdessä paineita, mutta aika paljon jouduin haaskaamaan nuoruutta yksinäiseen vähän tylsäksi käyneeseen tumputteluun kun mieli olisi tehnyt löytää uusia kumppaneita. Oman ikäiset pojat myös alkoivat liikkua tyttöjen seurassa, jolloin seksileikit saman sukupuolen kesken eivät näitä enää kiinnostaneet.

Sitten siirryttiin aikuisikään. Tultuani täysikäiseksi pääsin sisään baareihin ja huomasin kuinka vanhemmat miehet katsoivat perään, tulivat juttusille ja tarjosivat juotavaa. Noihin aikoihin Helsingissäkin oli vielä vilkkaalta tuntuva gay-skene eikä seuranhaku tapahtunut puhelinsovellusten kautta. Aloin taas löytämään seuraa helposti ja itsetuntoni kohosi huomattuani etten ollutkaan hullumman näköinen. Finnitkin katosivat naamalta ja aloin pitää huolta itsestäni. Parikymppisenä löysin helposti seksiä ja se oli seksielämäni toiseksi aktiivisinta aikaa heti lapsuuden jälkeen.

Sitten piru vieköön menin vanhenemaan. Viimeistään siinä kolmenkympin nurkilla huomasin kuinka en pystynyt enää kilpailemaan suosiosta parikymppisten kanssa. Sekä toiset parikymppiset että myös heitä himoitsevat vanhemmat miehet alkoivat jättää minut huomiotta. Aluksi se tuntui todella rankalta, mutta pikku hiljaa oli pakko hyväksyä että seksiä ei enää ollut kovinkaan usein tarjolla ja jos oli niin tarjokkaat olivat sellaisia jotka yleensä eivät itseäni kiinnostaneet. Se on vaan elämän kiertokulku, jolle ei itse voi mitään.

Sama kehitys on jatkunut eli nykyisellään aika harvoin enää vaivaudun hakemaan seuraa. Jos jotain tulee vastaan niin kiva niin, mutta jatkuvien pettymysten kokeminen ei myöskään tunnu mielekkäältä. En myöskään ole vielä tässä iässä valmis ottamaan vastaan sellaisia kumppaneita, jotka eivät itseä kiinnosta tai kiihota. Ennemmin sitten vaikka tumputtelee muistellen menneitä. Myös oma partneri ansaitsee tuntea itsensä halutuksi, eikä hommassa ole enää hirveästi mieltä jos kumpikin on mukana vain siksi ettei enää kelpaa niille joiden kanssa oikeasti haluaisi olla.

Loppuyhteenvetona tälle pitkälle monologille syntyy ehkä ajatus siitä, että kannattaa nauttia nuoruudesta ja elämästä silloin kun se on mahdollista. Suomalainen seksivalistuskin nykyisellään kehottaa nuoria odottamaan turvalliseen aikuisikään tai ainakin lähelle sitä, mutta siinä vaiheessa ns. hyviä vuosia on jäljellä enää aika vähän. Varsinkin nuoruutta palvovassa homokulttuurissa jo kaksvitonen saa ruveta olemaan huolissaan ikääntymisestään. Joten nuoret ihmiset nauttikaa nuoruudestanne, koska se on li