Kadehdin ihmisiä, jotka ovat onnistuneet irtaantumaan tästä yhteiskunnasta tavalla tai toisella

Se on vähän semmoinen juttu, että mitä vanhemmaksi tulee ja mitä enemmän tuolla oikeassa elämässä kaikissa sosiaalisissa kuvioissa pyörii, niin jotenkin sitä enemmän alkaa jollain tasolla närkästymään henkisesti ihmisiin. Viha on ehkä vähän liian vahva sana, mutta jotain samansuuntaista siinä tunteessa on. Vähän niin kuin olisi "pakon sanelemana" henkisesti jossain kuivausrummussa ja toivoisi vain ohjelman pikaista päättymistä.

Minä opin jollain tasolla hyvinkin varhaisessa vaiheessa pakon edessä lukemaan ihmisiä ja näkemään ennen näytöstä teatterin samettiverhon läpi. Ehkä jollain tasolla nykypäivänä ei edes enää vaivauduta yrittämään sen salaamista, miten ajetaan henkilökohtaista etua, taikka sitten jonkun tietyn ryhmän etua, joka mahdollisessa juonenkäänteessä. Mikään ei tunnu enää olevan pyhää. Työelämässä tuon huomaa erityisen hyvin. Tallo tai tule tallotuksi. Kuin vakuumipussi, josta imetään koko ajan enemmän inhimillisyyttä pois.

Oman elementtinsä tähän antaa se, että ihmiset ovat aivan erilaisia, kun heidät kohtaa kahden kesken, mutta kun sosiaalinen kanssakäyminen muuttuu ryhmämuotoon, niin koko dynamiikka kääntyy päälaelleen. Moni ihminen tuntuu suorastaan nauttivan toisten mielen pahoittamisesta ja ehkä jollain tasolla heidän nöyryyttämisestään muiden ihmisten edessä.

Kai sitä haaveilee vain, että saisi vielä joskus elää jossain tiettömän taipaleen takana osapäiväerakkona yksinkertaisissa oloissa ja poimia vaikka marjoja arjen pienen luksuksen rahoittamiseksi. Ammentaen mielenrauhaa luonnosta ja sosiaalisen teatterin puuttumisesta.
6230
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Todella hienosti kerroit ja kiteytit asian ytimen.
Olen kanssasi samaa mieltä.

Äänestä

Hyvin kirjoitettu. ☺️👍
Näen töissä ihmisiä ja vapaa-ajalla tykkään kulkea luonnossa & salilla ja tehdä rauhassa asioita.

Äänestä

Viisaita sanoja, olen samaa mieltä kanssasi, tosin itse en ehkä ikinä ole täysin ollut yhteiskunnan uhri, vaan aina omantien kulkija tavalla ja toisella. Sosiaalinen teatteri on raskasta, ja pyrin murtamaan näitä normeja paremman maailman toivossa. :)

Äänestä

Itellä vähän samoja fiiliksiä ollut. Vähä pihalla meinaa tästä nykyisestä menosta olevan.

Äänestä

Itellä samoja fiiliksiä.Jotenki pinnallista kaikki.Voi kumpa pystyisikin irrottautumaan tästä kaikenlaisesta oravanpyörästä.

Äänestä

Aina nähnyt teatterin läpi. Itse en suostu siihen kuin pakosti työssä hetken. Kotona olen karsinut sosiaaliset kontaktit minimiin ja olen vain sellaisten ihmisten kanssa, jotka tuovat minulle iloa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Se on vähän semmoinen juttu, että mitä vanhemmaksi tulee ja mitä enemmän tuolla oikeassa elämässä kaikissa sosiaalisissa kuvioissa pyörii, niin jotenkin sitä enemmän alkaa jollain tasolla närkästymään henkisesti ihmisiin. Viha on ehkä vähän liian vahva sana, mutta jotain samansuuntaista siinä tunteessa on. Vähän niin kuin olisi "pakon sanelemana" henkisesti jossain kuivausrummussa ja toivoisi vain ohjelman pikaista päättymistä.

Minä opin jollain tasolla hyvinkin varhaisessa vaiheessa pakon edessä lukemaan ihmisiä ja näkemään ennen näytöstä teatterin samettiverhon läpi. Ehkä jollain tasolla nykypäivänä ei edes enää vaivauduta yrittämään sen salaamista, miten ajetaan henkilökohtaista etua, taikka sitten jonkun tietyn ryhmän etua, joka mahdollisessa juonenkäänteessä. Mikään ei tunnu enää olevan pyhää. Työelämässä tuon huomaa erityisen hyvin. Tallo tai tule tallotuksi. Kuin vakuumipussi, josta imetään koko ajan enemmän inhimillisyyttä pois.

Oman elementtinsä tähän antaa se, että ihmiset ovat aivan erilaisia, kun heidät kohtaa kahden kesken, mutta kun sosiaalinen kanssakäyminen muuttuu ryhmämuotoon, niin koko dynamiikka kääntyy päälaelleen. Moni ihminen tuntuu suorastaan nauttivan toisten mielen pahoittamisesta ja ehkä jollain tasolla heidän nöyryyttämisestään muiden ihmisten edessä.

Kai sitä haaveilee vain, että saisi vielä joskus elää jossain tiettömän taipaleen takana osapäiväerakkona yksinkertaisissa oloissa ja poimia vaikka marjoja arjen pienen luksuksen rahoittamiseksi. Ammentaen mielenrauhaa luonnosta ja sosiaalisen teatterin puuttumisesta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu