Kohdunulkoinen raskaus

ei se estä mitään, vaikka toinen "putki on poikki".
Mulle kävi noin 70-luvun lopulla ja meinasin kuolla siihen. Aamuyöstä sunnuntaina leikattiin naistenklinikalla, kun ei kukaan aikaisemmin arvannut, mistä kivut ja raskaustestin vuorottelu positiivisesta negatiiviseen ja takas positiiviseen merkitsivät!
Olin väsynyt, menkat myöhässä mutta välillä oli taas vähän vuotoa ja kipuja. Väsymys vaan lisääntyi, oli ihan uuvuksissa. Mietin vaan että on stressiä. Sitten lauantai-iltana rupesin valumaan kuin suihkulähde. Taksilla sairaalaan ja siellä todettiin, että raskaus oli kehittynyt munatorvessa ja pamauttanut sen tohjoksi kasvaessaan. Alkio oli kuollut n. 6-viikkoisena ja verta oli kertynyt vatsaonteloon toista litraa. Hemoglobiini näytti 85, eli oli tosi hankalaa.
Oma gyne ei epäillyt mitään. ...
No, niistä raskauksista. Sen jälkeen olen tullut raskaaksi parikin kertaa, toinen jopa kierukan pettäessä, joten ei siinä pitäisi olla mitään syytä. Ehkä vaan yleiskunto ei ole ollut niin hyvä!
Kyllä se siitä, voimia!

Kirjoitan tätä viestiä erittäin raskain mielin, sillä perheen odotettu kolmonen ei päässytkään perille. Hän oli väärässä paikassa oikeaan aikaan.

Maanantaina 4.7. odottelin aamulla raskausviikoilla 8 6 ensimmäistä neuvolakäyntiä. Olimme mieheni kanssa aloittaneet yhteisen kesäloman ja perheen kaksospojat olivat isällään. Rakastelimme pitkästä aikaa ja kaikki oli hyvin, kunnes nousin sängystä ja menin vessaan. Minua alkoi huimata, että piti laittaa kädet lattiaan. Huusin miehen avuksi ja hän talutti minut vuoteeseen takaisin. Menin kyljelleni ja joka puolelle vatsaa alkoi sattumaan todella paljon. En pystynyt kääntymään selälle, vaan piti nopealla liikkeelle siirtyä toiselle kyljelle. Tuli paha olo. Valitin ääneen. Uskoin, että lepäämällä olo paranisi. Niin ei käynyt, vaan se tuli pahemmaksi. Mies soitti terveyskeskukseen ja siellä yhdistettiin neuvolan kätilölle. Hän neuvoi tulemaan heti sinne. Mies puki minulle alushousut jalkaan ja nosti minua istuma-asentoon. Silloin minulta lähti taju. Pyörryin ja kaaduin takaisin vuoteelle. Olin tajuttomana ehkä sekunnin, mutta se tuntui ikuisuudelta. Näin unia. Minua ei siis saanut omalla autolla lääkäriin. Jalat ja kädet puutuivat vuoronperään. En pystynyt kunnolla liikkumaan. Mies soitti hätäkeskukseen ja pyysi ambulanssin. Paloauton ensihoitajat ehtivät ensin perille, sitten tuli ambulanssihoitajat.

Olin kylmän hikinen, shokissa. 4 miesensihoitajaa eivät saaneet mitattua verenpainetta kylmän hien vuoksi. Minulle laitettiin happimaski ja tippa. Sen jälkeen verenpaine saatiin mitattua, 80/40. Olin yläkerran makuuhuoneessa, joten minua ei voitu kuljettaa paareilla rappusten vuoksi. Yksi ensihoitaja nappasi minut sikiöasennossa syliinsä, kiedoin kädet hänen kaulansa ympärille ja sitten hän kantoi minut alakertaan paareille. Sitten ambulanssiin ja pillit soiden Taysiin.

Minut vietiin Taysin naistentautien poliklinikalle suoraan tutkimushuoneeseen. Huusin kivusta. Olin tajuissani juuri ja juuri, mutta huonokuntoinen, erittäin kalpea, kylmänhikinen ja valitin koko ajan kovaa alavatsakipua. En kärsinyt edes kosketusta. Vagina-ultraäänessä todettiin, että kohdussa ei ollut raskautta havaittavissa ja vatsaontelossa on reilusti nestettä. Huusin vain, että antakaa jotain lääkettä tähän kipuun ja jotain muuta sekavaa.

Minut siirrettiin välittömästi leikkaussaliin. Minulle oli tehty viime elokuussa kystanpoisto- ja endometrioosin poistoleikkaus, joten leikkaava lääkäri teki vatsaontelon tähystyksen eli laparoskopian kahdesta samasta leikkauskohdasta ja yhdestä uudesta leikkauskohdasta. Vatsaontelosta löytyi 3 litraa verta eli 2/3 ihmisen koko verimäärästä. Vatsaontelossa oli sairaskertomuksen mukaan koko suoliston peittävä hematoomakakku. Veri poistettiin ja toinen revennyt munanjohdin leikattiin pois. Hedelmöittynyt munasolu ei ollut siirtynyt munanjohtimesta kohtuun, vaan jäänyt sinne kasvamaan, kunnes kasvava alkio oli rikkonut munanjohtimen. Minulle jäi kohtu, munasarjat ja toinen munajohdin tallelle. Sain 6 pussia verta ja veritreenin vasemmalle puolelle vatsaa.

Kohdun ulkopuolinen raskaus on hätätilanne ja se johtaa aina valitettavasti sikiön kuolemaan. Kohdunulkopuolinen raskaus on yleisimpiä raskauteen liittyviä kuolinsyitä kolmen ensimmäinen raskauskuukauden aikana. Jos munanjohdin on repeytynyt ja vuotaa verta, lääkäri yrittää vain pelastaa naisen hengen.

Pääsin leikkauksen jälkeen leikkaussalin heräämöön ja sieltä kirurgiseen heräämöön. Mies oli aivan hermona monta tuntia, kun ei tiennyt tilanteestani mitään. Heräämön kipuhoitaja soitti miehen kännyyn viestin pyynnöstäni, että minut siirrettäisiin osastolle. Pääsin osastolle vasta klo 19. Aamusta oli kulunut 9 tuntia. Mies pääsi osastolle luokseni ja pari ystävää kävi luonani maanantaina ja tiistaina.

Olin Taysissa 4B osastolla hyvässä hoidossa kaksi yötä/kolme päivää ja pääsin keskiviikkona kotiin toipumaan. Kotona vasta tajusin koko tilanteen ja sen, että olin itse kuolla ja että menetin vauvan. Olen itkenyt ja surrut yhdessä mieheni kanssa. 11-vuotiaat kaksospoikani palasivat keskiviikkona kotiin isältään ja ovat auttaneet minua toipumaan. Mies on pitänyt minusta erittäin hyvää huolta, en olisi pärjännyt ilman häntä. Mies kokkaa, taluttaa, tukee, pesee, pukee ja lohduttaa minua ja pitää koko huushollin kondiksessa. Olen soimannut itseäni, kun en ollut huomannut mitään merkkejä tästä tilasta aiemmin. Tiedän, että se on turhaa, sillä tätä ei voi tietää, eikä ehkäistä mitenkään. Ensi kerralla pitää hakeutua aiemmin ultraäänitutkimukseen. Yleensä kohdun ulkopuoliset raskaudet havaitaan raskausviikoilla 4-7. Minulla meni hieman pidempään.

Kohdunulkopuolinen raskaus jää usein huomaamatta, kunnes raskaus rikkoo munanjohtimen seinämät. Toisilla naisilla on tosin oireita:
- kouristukset ja vuotoa raskauden alkuvaiheessa
- verenvuotoa emättimestä (ei normaaliin kuukautiskiertoon liittyvää)
- kovat alavatsakivut vatsan toisella puolella
- oksentelua
- pahoinvointia
- huimausta
- pyörtymistä
- kaukokipua eli kipu voi säteillä myös hermoja pitkin toiseen paikkaan, usein hartiaan.

Toivun päivä kerrallaan pienin askelin. Fyysinen toipuminen edistyy hyvin, mutta henkinen puoli on vielä alkutekijöissä. Kipulääkkeet ja rautatabletit auttavat toipumaan. Sain sairaslomaa 4.-11.7. sairaalan lääkäriltä ja sen jälkeen vielä 2 viikkoa työterveyslääkäriltä. Toivon, että tästä kertomuksesta on jollekin apua, sillä itse en ollut tietoinen kohdun ulkopuolisesta raskaudesta.

Saimme sairaalassa tiedon, että voimme yhden kuukautiskierron jälkeen aloittaa uudestaan vauvan tekemisen. Tämä ensimmäinen yritys onnistui 5. yrittämällä.