Pääkaupunkiseudun ja maisterien työllisyysetu hiipuu

https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000011232250.html
"Ennen pidettiin selvänä, että työllistymisen kanssa ei ole ongelmia, jos on korkeakoulutettu ja asuu pääkaupunkiseudulla. Maailma on muuttunut. Nyt korkeakoulutettujen työttömyys kasvaa. Samoin pääkaupunkiseudun työttömyysaste.

Maaliskuun lopussa työttömiä oli ely-keskuksille palveluja tarjoavan Keha-keskuksen mukaan 320 400. Heitä oli 34 200 enemmän kuin vuotta aiemmin. Korkeakoulutettujen työttömien määrä kasvoi Akavan mukaan vuodessa 11 750 henkilöllä. Muiden kuin korkeakoulutettujen määrä kasvoi enemmän, mutta korkeakoulutettuja työttömiä on nyt enemmän kuin koskaan 2000-luvulla, ja heidän tilanteensa synkistyy nopeasti.

Yksi syy tähän ovat hallituksen tekemät säästöt. Esimerkiksi sote-alalla – pois lukien lääkärit – työttömyys on kasvanut, kun hyvinvointialueet tekevät säästöjä sanomalla työvoimaa irti. Toinen syy koulutetuilla on sama kuin muilla: Suomi jumittaa matalasuhdanteessa. Suhdanne vei ensin työpaikkoja duunareilta ja nyt korkeakoulutetuilta. Kolmas syy on tekniikan kehitys. Esimerkiksi kieliä opiskelleilta katoaa työtä, kun tekoälyn käyttö lisääntyy kaikissa käännöstöissä.
anhan viisauden mukaan työtä riittää aina pääkaupunkiseudulla, jos työ loppuu maalla. Muuton esteenä ovat usein olleet asuntojen hintaerot. Jos lähtee maalta Helsinkiin, omakotitalon hinnalla saa pienen kaksion kaukaa lähiöstä.

Nyt Suomi on kääntynyt ympäri. Pääkaupunkiseudun kaupunkien työttömyysasteet eivät enää poikkea edukseen Suomen keskiarvoista tai kehityksestä. Vielä tammikuussa 2020 Espoon työttömyysaste oli Keha-keskuksen mukaan 7,6 prosenttia, Vantaan 8,7 prosenttia ja Helsingin 8,9 prosenttia, kun koko Suomen työttömyysaste oli 9,6 prosenttia.

Maaliskuussa 2025 Espoon lukema oli noussut 10,9 prosenttiin, Vantaan 13,8 prosenttiin ja Helsingin 12,9 prosenttiin. Keha-keskuksen mukaan Suomen työttömyysprosentti oli tuolloin 11,8 – eli alempi kuin Vantaalla tai Helsingissä.

Toki eroa on, jos vertaa vaikka Helsinkiä ja Imatraa, mutta valtakunnan tasolla pääkaupunkiseutu ei ole valopilkku. Ja jos katsoo pitkäaikaistyöttömien lukumäärää, pääkaupunkiseudun saldo on ruma. Yli vuoden työttömänä olleita on Oulun ohella eniten Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa.
Esimerkiksi Vantaan tilannetta synkistää se, että kaupungissa asuu paljon rakentamisesta leipänsä saavaa väkeä. Uudisrakentamisen hyytyminen on vienyt monelta työt. Vantaan työttömyysprosenttia nostaa myös se, että lähes kolmasosalla väestöstä äidinkieli ei ole suomi eikä ruotsi. Heille työllistyminen on usein vaikeampaa kuin kantaväestölle.

Vantaan erityisongelma on, että lentoliikenne ei ole Suomessa palautunut koronaviruspandemiaa edeltäviin määriin. Finnair ja samalla Helsinki-Vantaan lentokenttä laskivat tulevaisuutensa Aasian-lentojen varaan. Tämän bisneslogiikan lähtökohta oli maapallon muoto: Aasiasta voitiin lentää Venäjän yli Suomeen ja täältä muualle Eurooppaan. Nyt tämä logiikka ei Ukrainan sodan seurausten vuoksi toimi, eikä ole mitään näkymää siihen, toimiiko se edes kymmenen vuoden päästä.

Lentokenttää rakennettiin ennen pandemiaa siinä uskossa, että silloinen matkustajamäärä, 21,9 miljoonaa, olisi jossain 30 miljoonan korvilla vuonna 2025. Määrästä puuttuu nyt noin kahdeksan miljoonaa. Vantaa laskee, että tämä muuttuu noin 8 000 työpaikaksi – siis niiden vajeeksi, kun vertailukohtana on oletettu kehitys. Muu pääkaupunkiseutu majoitus- ja ravitsemuspalveluineen kärsii myös matkailun heikosta kehityksestä.

Lappi sen sijaan pärjää hyvin. Monen Lapin kunnan työttömyysaste on alempi kuin Helsingin. Matkailijoita olisi tulossa pohjoiseen enemmän kuin palveluja, asuntoja tai työvoimaa on tarjolla. Lapin lumo ei ole enää vain revontulia ja tuntureita vaan myös työtä ja rahaa."