Mieleen jäivät erityisesti perjantai-illan puhe (puhujaa en muista), joka sivusi epäilevää Tuomasta, launtai-illan alustus, josta yritin löytää muutakin kuin pelkät elämäntapaohjeet ja sunnuntai-illan tunnetun vl-papin puhe.
Kaikenkaikkiaan seurareissu meni hyvin. Liekö apuna jo kymmenien vuosin rutiini :) Perheenisän niin usein tiukoilla olevat hermot pysyivät kurissa ja vaimoväenkin kanssa tultiin hyvin toimeen. Olin suhkussa samoihin aikoihin kuin reinhard ja mieleen jäi varsin leppoisa tunnelma huolimatta veden vähyydestä. Kuitenkin kieltämättä järjestäjille voi antaa huoletta risuja vesihuollon järjestelyistä.
Seurakentän tunnelma ja "kuva" oli kaunis. Paljon siististi pukeutuneista ja käyttäytyviä ihmisiä, nuoria ja vanhoja. Nuorten tyttöjen navatkin pysyivät ihmeen hyvin piilossa :) Tupakoinnin (ainakin julkisen) arvioisin vähentyneen eli niiltä osin valistuksen voisi uskoa menneen perille. Kaikenkaikkiaan hieno tunnelma!
Sitten alussa mainitsemiini kolmeen puheeseen/alustukseen.
Epäilevän Tuomaan kohta on itselleni sen verran konkreettinen, että siinä puheessa mainitut asiat satuttuvat/lohduttivat minua useampaan kertaan. Ennen kaikkea se, että myös epäilijä (kuten Tuomas) sai uskoa. Liian usein saa kanssakeskuteluissa sen kuvat, että jo pelkkä epäily on askel maailmaan.
Alustuksesta pyrin löytämään muuta kuin pelkät elämäntapaohjeet (niistähän voi olla eri mieltä tai ainakin suhtautua niihin eri vakavuudella). Positiivista siinä oli vanhempien vastuun korostaminen ja omakohtaisen valvomisen tärkeys. Keskustelin alustuksen aihepiiristä kentällä muutamien tuttavien kanssa ja siinä syntyikin ihan mukavia juttutuokioita. Itse haluaisin korostaa juuri tuota omakohtaisen uskomisen ja asioiden sisäistämisen tärkeyttä. Vaarana on se, että toimimalla alustuksessa mainittujen ohjeiden mukaan uskomme pelastuvamme. Kun ohjeisiin liitetään Alarannan mainitsema toisista huolehtiminen, niin olemme helposti jonkinlaisessa kontrolloidussa yhteisössä. Itselläni ei ole esim vl-nuorison osalta huoli niinkään sen ulkonaisista käyttäytymis /pukeutumis/yms -tavoista vaan siitä, että iso joukko nuorista ei koskaan mieti omakohtaista uskoa. Se tulee vasta sitten kysymykseen, kun mietitään ensimmäisen kaljapullon ostamista. Minusta se raja on jossain aivan muualla.
Sunnuntai-illan tunnetun vl-papin saarnasta jäi mieleen erityisesti hänen yleisöään kosiskeleva ilmaisutapa. Samoin hänen liikendintänsä puhujakorokkeella oli poikkeuksellisen voimakasta. Ko puhuja on toki tunnettu esiintyjä ja luennoija ja siten tyyli oli hänelle luonteva. Kuitenkin jäin miettimään sitä, että jos suurempi joukko saarnaajia alkaisi käyttämään ko tyyliä, niin voisi siitä syntyä hieman hämmenystä kuulijakunnassa. Kun puhe ei alkaisikaan tutulla aloituksella "Puheen johdannoksi luen ..." vaan em puheessa käytetyllä tyylillä "Lähtekäämme nyt yhdessä Jeesuksen matkaan temppeliin...".
Kaikenkaikkiaan seurareissu meni hyvin. Liekö apuna jo kymmenien vuosin rutiini :) Perheenisän niin usein tiukoilla olevat hermot pysyivät kurissa ja vaimoväenkin kanssa tultiin hyvin toimeen. Olin suhkussa samoihin aikoihin kuin reinhard ja mieleen jäi varsin leppoisa tunnelma huolimatta veden vähyydestä. Kuitenkin kieltämättä järjestäjille voi antaa huoletta risuja vesihuollon järjestelyistä.
Seurakentän tunnelma ja "kuva" oli kaunis. Paljon siististi pukeutuneista ja käyttäytyviä ihmisiä, nuoria ja vanhoja. Nuorten tyttöjen navatkin pysyivät ihmeen hyvin piilossa :) Tupakoinnin (ainakin julkisen) arvioisin vähentyneen eli niiltä osin valistuksen voisi uskoa menneen perille. Kaikenkaikkiaan hieno tunnelma!
Sitten alussa mainitsemiini kolmeen puheeseen/alustukseen.
Epäilevän Tuomaan kohta on itselleni sen verran konkreettinen, että siinä puheessa mainitut asiat satuttuvat/lohduttivat minua useampaan kertaan. Ennen kaikkea se, että myös epäilijä (kuten Tuomas) sai uskoa. Liian usein saa kanssakeskuteluissa sen kuvat, että jo pelkkä epäily on askel maailmaan.
Alustuksesta pyrin löytämään muuta kuin pelkät elämäntapaohjeet (niistähän voi olla eri mieltä tai ainakin suhtautua niihin eri vakavuudella). Positiivista siinä oli vanhempien vastuun korostaminen ja omakohtaisen valvomisen tärkeys. Keskustelin alustuksen aihepiiristä kentällä muutamien tuttavien kanssa ja siinä syntyikin ihan mukavia juttutuokioita. Itse haluaisin korostaa juuri tuota omakohtaisen uskomisen ja asioiden sisäistämisen tärkeyttä. Vaarana on se, että toimimalla alustuksessa mainittujen ohjeiden mukaan uskomme pelastuvamme. Kun ohjeisiin liitetään Alarannan mainitsema toisista huolehtiminen, niin olemme helposti jonkinlaisessa kontrolloidussa yhteisössä. Itselläni ei ole esim vl-nuorison osalta huoli niinkään sen ulkonaisista käyttäytymis /pukeutumis/yms -tavoista vaan siitä, että iso joukko nuorista ei koskaan mieti omakohtaista uskoa. Se tulee vasta sitten kysymykseen, kun mietitään ensimmäisen kaljapullon ostamista. Minusta se raja on jossain aivan muualla.
Sunnuntai-illan tunnetun vl-papin saarnasta jäi mieleen erityisesti hänen yleisöään kosiskeleva ilmaisutapa. Samoin hänen liikendintänsä puhujakorokkeella oli poikkeuksellisen voimakasta. Ko puhuja on toki tunnettu esiintyjä ja luennoija ja siten tyyli oli hänelle luonteva. Kuitenkin jäin miettimään sitä, että jos suurempi joukko saarnaajia alkaisi käyttämään ko tyyliä, niin voisi siitä syntyä hieman hämmenystä kuulijakunnassa. Kun puhe ei alkaisikaan tutulla aloituksella "Puheen johdannoksi luen ..." vaan em puheessa käytetyllä tyylillä "Lähtekäämme nyt yhdessä Jeesuksen matkaan temppeliin...".
Vastaukset 21
Vanhimmat
Hassua, että kiinnitit noin voimakkaasti huomiota kyseisen vl-papin esiintymiseen. Itse koin, että se oli yksi niistä harvoista puheista koko suviseuroissa jossa puhuttiin "suomea", ja vaikuttavalla tavalla! Juuri tällaista Raamatun selittämistä odotan seuroilta ja sydämeni suorastaan huusi kiitosta tällaisen puheen yhteydessä. Olisikin tällaisia puheita enemmän!!!
Mutta minusta on jotenkin järkyttävää että vuonna 2005 ei suvisuroissa saa käyttää suomenkielistä Raamattua!!! Olisko tässä asiassa Jeesus jäänyt Marian seurasta pois? Tästä on tulossa (ja on tullut) VL:lle harhaoppi! Jeesus ei puhunut suomea, ja sen vuoksi meidän on tyydyttävä käännöksiin, joita Henki kyllä avaa oikealla tavalla.
myös nimimerkillä 'munkki'? ;)
>>Olin suhkussa samoihin aikoihin kuin reinhard ja mieleen jäi varsin leppoisa tunnelma huolimatta veden vähyydestä. Kuitenkin kieltämättä järjestäjille voi antaa huoletta risuja vesihuollon järjestelyistä. >>
Valitettavasti vesi oli vähissä. Onneksi sitä ei tullut taivaalta. Teimme kaikkemme, vesihuollon onnistumiseksi. Valitettavasti kunnan vesijohdot on mitoitettu vain noin 3000 asukasta varten, ja teitä taisi olla yli 20 kertainen määrä. Tilanne parani, kun palolaitos toi vettä paloautoilla suihkua varten, ja lisäksi sitä tuli maitoautolla Kinnulasta.
Kun sydämen asiat on kunnossa, niin ei silloin suu valita tällaisista asioista. Jokainen tietää kun suviseuroihin lähtee että on ruuhkaa, paikoitusalueet täytetään niin että kaikki mahtuvat ja sitä varten tehtyjen ohjeitten mukaan, on jonotusta ja saattaa vesijohdoista vesikin loppua jne jne...Ei nämä seikat pilaa seuroja joista sielu saa ravintoa. Se on vain kivaa olla välillä "telttamajan juhlilla" leiriolosuhteissa.
Joka haluaa hotellimajoitusta tai kotiolosuhteita voi halutessaan yrittää tällaista majoitusta tai käydä uimarannalla tai hallissa uimassa jne...Kyllä keinoja löytyy eikä tarvitse odottaa liian valmiiksi tehtyjä leiriolosuhteita.
Annan järjestelyjen puolesta risuja vain vesihuollosta ja varsinkin suihkujärjestelyistä.
Saako risuja sitten antaa? Samoin, kun ruusut ovat kiitos onnistuneesta työstä ja panostuksesta, ovat risut ovat osittain kehityksen perusta. Ymmärrän täysin,että kyseessä on leiriolosuhteet. Kuitenkin, jos jokin asia menee pieleen, se on voitava tunnustaa ja pyrittävä parempaan. Harmi vain, että se seuraava kerta toteuttaa vastaavat järjestelyt tulee perholaisille vasta 20 vuoden päästä :).
Kaikenkaikkiaan perholaisilla ja muille järjestelyvastuussa olleille onnistuneista järjestelyistä!
KIITOKSET edellisen viestini viimeisetä lauseesta
Kävin maanantaina aamupäivällä suihkussa miesten puolella ja vettä tuli kunnon paineella, niin että ei tarvinnut edes kahvaa painaa pohjaan asti. Ei mitään valittamista ollut. Tilatkin oli hyvässä kunnossa ja miellyttävät. Siihen aikaan ei ollut ollenkaan ruuhkaakaan.
Jumalanpalveluksen jälkeen suihkuihin ei ollut juurikaan jonoja ja vettä tuli ihan riittävällä paineella.
Tarsiger, kirjoitat sydämesi kyllyydestä niistä asioista, jotka ovat mielessäsi päällimmäisinä. Tuomas kyllä epäili, mutta uskoi nähtyään Jeesuksen: "Minun Herrani ja minun Jumalani!" Raamattu ei kerro, että Tuomas olisi epäillyt toista kertaa, ainakaan näin vahvasti. Eihän se epäilys ole samaa kuin epäusko, mutta pysyvä epäilys muuttuu herkästi sellaiseksi. Jumalan lapsella riittää varmasti epäilyksiä, mutta hän haluaa myös uskoa ja aivan omalle kohdalleen. Siinä tilassa Jumalan valtakunnan neuvotkin näkyvät oikeina eikä yksityiselämään puuttuvana holhoamisena. "Elämäntapaohjeita" ei anneta turhaan, sillä juuri elämäntavoilla tämä maailma on viemässä uskovaista epäuskoon. Uskon vihollinen ei ole vieläkään sen kauempana kuin omassa turmeltuneessa lihassa, joka ei edes peri taivaan kotia.
Seppo Lohen saarnaamistyylin kommentoinnista sanon vain, että pidä itse parempi saarna.
Olet Jani tainnut ottaa minut hieman tarkempaa "syyniin" :) Näin voisin päätellä viestiesi perusteella. Joskus yritin pyytää sinulta hieman omia komentteja ja kuvauksia tuntemuksista, mutta en saanut niitä. En varmaan saa niitä nytkään? Toisaalta olet valmis kuitenkin tuomitsemaan toisia aika jyrkään sävyyn. Sydämen kyllyydestä suu puhuu?
Totesin, että ko saarna, jossa puhuttiin epäilevästä Tuomaasta, lohdutti minua, epäilijää. Eikö se ole saarnan tarkoituskin?
En millään tavalla väheksy Alarannan viisaita neuvoja uskovaisen elämään. Pyydän anteeksi, jos viestistäni sai sellaisen kuvan. Kirjotin vain siitä, mitä myös odotan tällaisilta "linjapuheelta". Sain siitä toki hieman, mitä odotinkin.
Lohen puheesta sen verran, että en pysty arvioimaan sen sisältöä. Se meni osittain ohi korvien huoltaessani perhettä teltassa ja sen lähistöllä. Arvioin vain puhetyyliä ja liikehtimistä. Minusta se oli selkesti erilainen kuin muilla puhujilla. En toki pysty moiseen niin sisällön kuin ulkonaisen puolen osalta. Se on ihan varma :)
Kuulijakuntakin on erilaista. Toinen "tykkää"
ja saa enemmän toisen puhetyyliustä ja lahjoista.
Tuo oli ihan piristävä poikkeus Lohen Sepolta aloittaa saarna noin "leppoisasti" ja mielenkiintoisesti. Minulle tuo oli erittäin mielenkiintoinen ja opettava saarna jonka
haluaa kuunnella monesti uudestaan, vaikka joka päivä kun se on tuolla netissäkin muuta kuin kuuntelee. Olenkin jo pariin kertaa kuunnellut uudestaan. Jumalan seurakunnassa on moninaiset lahjat.
Jokainen Jeesuksen opetuslapsista epäili Jeesuksen Jumaluutta. Jopa silloin, kun heille kerrottiin haudan olevan tyhjän, he olivat epäilysten vallassa ja neuvottomia.
En yhtään ihmettele, että opetuslapsista ei yksikään ollut se, joka löysi avoimen haudan, sillä opetuslapsilla ei vielä ollut uskoa. Enkä ihmettele sitäkään, että yksikään opetuslapsista ei ollut se, jolle Jeesus ilmestyi kuolemansa jälkeen ekan kerran. Sillä opetuslapset jokainen olivat epäileväisiä.
haudan löytäjä ja se, jolle Jeesus ilmestyi ensin, oli sellaisia, jotka ei epäillyt.
Epäileminen on normaalia ja epänormaalia on olla epäilemättä.
...että aletaan Jumalan seurakunnan valitsemusta arvostelemaan.
Ainkaan itsestä se ei tunnu oikealta...s
Eikö se ole niin, että Jumalan seurakunta on Jumalan asialla, kun hän puhujan välitsee tai johonkin muuhunkin seurakunnan tehtävään jonku..?
Ja miltäkähän puhujasta/puhujista tuntuu, kun he ensin aralla mielellä menee puhumaan ja rukoilee Jumalalta voimia ja ymmärrystä puhumiseen, että jos omasta laumasta aletaankin arvostelemaan.
Mnusta kyllä sietäis ajatella ainakin 2 X kertaa, ennen kuin puhuu.
Tiedän jonku puhujan väsyneenkin ja uskonsakin kieltäneen.
Eräskin tällainen sanoi syyksi, että ihmiset ei ymmärrä mitä heille puhutaan.
Eikö siis olisi enmmän oikein ja sopivaa puhua hvyää näistä Jumalan palvelijoista kuin arvostella. Minusta ainakin ihan sopimatonta ja vielä täällä kaikkien näkösällä..
siis vielä ulkopuolisten kuullen.
Ei se minusta ole sama mitä me puhumme. Ja vielä täällä jossa on ulkopuolisiakin...
Raamattu sanoo, että jos me kotona tai kylässä olemme, että me Jumalalle kelpaisimme.
Ja eikö Jumalan Sana neuvo kaikkea hyvää näille suotavan, jotka meitä opettavat.
Eihän he millään jaksa tällaista työtä tehdä, jos ensin maailma pilkaa ja vielä omat lisäksi.
Minusta olis ihan parannuksen paikka tällaisessa asiassa ja itsetutkiskelun paikka.
Sehän ei kokoa vaan hajoittaa tällainen...
Silmääni pistää lauseesi "olemme helposti jonkinlaisessa kontrolloidussa yhteisössä". Emmekö nimenomaan jo ole kontrolloidussa yhteisössä? Jokainen vanhoillislestadiolainenhan joutuu elämäntapaohjeita soveltaessaan ottamaan huomioon ympäristön suhtautumisen. Jos ohjeita soveltaa liian vapaasti, joutuu suljetuksi yhteisön ulkopuolelle. Kyse on kuolemanvakavasta asiasta!
Minäkään en pidä kosiskelevasta ja liian elehtivästä tyylistä puhujalla. Sanavalintojen suhteen minusta on kuitenkin vain hyvä, jos puhuja uskaltaa käyttää muitakin kuin tuttuja fraaseja. Fraaseilla on vl-saarnoissa liian suuri merkitys. Niistä on tullut itsetarkoituksia sen sijaan että ne olisivat varsinaisen sanoman kuljetusvälineitä. Joskus tuntuu, että puhe on pelkkä fraasien kokoelma ja herää kysymys, kuinka elävää puhujan usko mahtaa olla.
Suviseurat vahvistivat heikkoa uskoani. Olen ollut erittäin ahtaalla raskaan elämäni tähden ja sielunvihollisen onnistui jo peittää minulta uskomisen ilo ja vapaus. On ihanaa taas uskoa näin keventynein sydämin.
Minusta on vain hyvä asia, että elämme "kontrolloidussa" yhteisössä.(Outo lausahdus!) Hyvä niin, totisesti.Muuten ei enää tiedä, missä kulkee armo ja laki.
kommenttini Lohen puhetyylistä tulkittiin negatiiviseksi. Luin alkuperäisen viestin uudelleen, ja en löytänyt siitä negatiivista sävyä. Mistähän se johtuu?
Yksi mahdollisuus on luonnollisesti se, että nickini on saanut arvostelijan leiman. Toki myönnän kriittisyyteni, mutta onko kaikki keskuskeluni arvostelua? Itse olisin ainakin hieman eri mieltä, mutta näkökulmani on varsin subjektiivinen.
Vielä Lohen puheesta sen verran, että ko puhetyyli(ulkonainen) on tuiki tavallinen muissa hengellisyyksissä. Vl- yhteisössä puheissa voimakkaat liikeet ja "kosiskeleva" sävy on ollut vierasta. Oikeastaan joskus on aika surullista huomata, että miten niin muutoin niin taitava esiintyjä ja luennoija saarnapönttöön astuessaan heittää perinteisen kaavun ylleen ja aloittaa puheen monotoonisella äänellä "Puheeni johdannoksi luen...".
Summa summarum: En arvostele Lohen tyyliä, vaan totean, että tyyli ei ollut perinteinen ja ko tyyli voisi levitä laajemmaltikin vl-saarnaajilla.
Ja vielä kontrollista. Olen täysin elämäntapaohjeiden kannattaja ja ymmärrän, että vl-toiminta vaatii tietynlaisen viitekehyksen jo ajallisesti. Kuitenkin vierastan sitä ajatusta, että tällaisten ohjeiden noudattamatta jättäminen johtaa automaattisesti eriytymiseen vl-liikkeestä. Kun tapojen seurantaan liitetään yhteisön luoma kontrolli, ollaan helposti 70-luvun ilmapiirissä. Niitä aikoja en minä ainakaan kaipaa. Ymmärrän toki, että kanssasisarta/veljeä täytyy nuhdella synnistä. Se on lähimmäisen rakkautta aidoimmillaan. Kuitenkin kokemuksesta tiedän, että "kontrolli" johtaa erittäin helposti juoruiluun ja takanapäin puhumiseen. Juuri näissä asioissa olemme erittäin heikkoja!
Pelottavaa ei ole se, että elämme kontrolliyhteisössä, vaan se, elleme ole itse "sisältäpäin ohjautuvia", sillä ulkoisen kontrollin puuttuessa tai vaihtuessa, olemme ilman eväitä.
taas sinun kirjoituksiasi täällä, jos olet se sama Tuska joka tänne on joskus aiemmin kirjoitellut!
Suviseuroissa oli todellakin helppo uskoa, ja kentällä liikkuessa sai vapaasti hyräillä Siionin lauluja ja virsiä.
Voimia sinulle :)
en halunut loukata. Tahdoin vaan sanoa oman kantani, mutta anteeksi taitamattomuuteni sanoissani.
Mnusta vaan tuntui tällainen pahalta.
Vastauksesi on ristiriitainen ja jopa sekava. Rehellinen itseäsi kohtaan?
Tämänkaltainen ajattelu saa ei-vl:n kovasti ymmärtämään liikettä ja siihen kuuluvia!
Usein todella tuntuu (huom. en voi tietää onko näin), että "uskomassa oleminen" on vl:lle sama asia, kuin "pidättäytyminen esim. kaljasta, esiaviollisesta seksistä tai maailman musiikista". Tässä kohtaa ei liene ihme, jos "epäuskoisella" (teidän termiä käyttääkseni) nousee karvat pystyyn, kuten tällä palstallakin on huomattu ja todettu. Monet muutkin, kui vl:t nimenomaan pidättäytyvät noista asioista!!!!!!!!
Mutta sen sijaan aito ja rehellinen omakohtainen ja pohdittu usko ei saa karvoja pystyyn nousemaan...vaan näkemään ihmisessä aidon ja rehellisen, hyvinvoivan ja silminnähden onnellisen ihmisen...