Yksi Jumalan seurakunta

Raamattu on uskon ja elämän ylin ohje. Niin sanottuna muotoperiaatteena tätä pidetään kristikunnassa myös luovuttamattomana. Tämä on ilmaistu myös kirkkomme tunnustuksessa: “Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset ovat ainoa sääntö ja ohje, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat on koeteltava ja arvioitava” (Tunnustuskirjat. Yksimielisyyden ohje).

Raamatun avain on Pyhä Henki, joka tahtonsa mukaan avaa ja selittää kirjoitettua sanaa Jumalan seurakunnassa ja seurakunnan kautta. Kun Pyhä Henki johtaa seurakuntaa, Raamatun ja seurakunnan opetuksen välillä ei ole ristiriitaa.

Paavali nimittää seurakuntaa totuuden pylvääksi ja perustukseksi. Nuorelle työtoverille hän kirjoittaa: ”Kirjoitan tämän siinä toivossa, että pääsen pian tulemaan luoksesi. Jos tuloni kuitenkin viivästyy, saat tästä tietää, miten on käyttäydyttävä Jumalan temppelissä, elävän Jumalan seurakunnassa, joka on totuuden pylväs ja perustus.” (Ef. 2:19–20.) Kristus on itse totuus, jota seurakunta Pyhän Hengen voimalla kirkastaa armahtajana, anteeksiantajana ja Jumalan valtakunnan kuninkaana. Uskonpuhdistuksen pääperiaatteen mukaan ”me tulemme autuaiksi, armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden.”
Sinä lähetit
Uskonpuhdistaja Martti Luther opettaa selittäessään apostolista uskontunnusta: ”Minä uskon, että maan päällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen, alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakautumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinen. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa.” (Iso katekismus.)

Joulupäivän saarnassaan Luther sanoo: ”Jumalan seurakunta ei siis ole ’puu eikä kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä; heihin tulee pitäytyä ja katsoa, miten he uskovat, elävät ja opettavat; heillä on varmasti Kristus keskuudessaan. Sillä kristillisen kirkon ulkopuolella ei ole totuutta, ei Kristusta eikä pelastusta.’” (Luther: Kirkkopostilla, Joulupäivän saarna.)

Jumalan seurakunta ei ole mikä tahansa yhteisö. ”Se on pääasiallisesti sydämissä oleva uskon ja Pyhän Hengen synnyttämä yhteisö.” Sillä on ulkonaisena merkkinä ”puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoito”. Tällaista seurakuntaa sanotaan Kristuksen ruumiiksi, ja sitä Kristus Hengellänsä uudistaa, pyhittää ja hallitsee. (Augsburgin tunnustuksen puolustus 7, 8:5.)

Kirkkomme päätunnustuskirjassa, Augsburgin tunnustuksessa, sanotaan: ”Myös opetetaan, että aina ehdottomasti on ja pysyy yksi, pyhä, kristillinen seurakunta. Se on kaikkien uskovien yhteisö, joiden keskuudessa evankeliumi puhtaasti saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.”
Sinä lähetit
Vl:illä on sama kirkko-oppi kuin Lutherilla:Uskonpuhdistaja Martti Luther opettaa selittäessään apostolista uskontunnusta: ”Minä uskon, että maan päällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen, alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakautumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinen. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa.” (Iso katekismus.)

Joulupäivän saarnassaan Luther sanoo: ”Jumalan seurakunta ei siis ole ’puu eikä kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä; heihin tulee pitäytyä ja katsoa, miten he uskovat, elävät ja opettavat; heillä on varmasti Kristus keskuudessaan. Sillä kristillisen kirkon ulkopuolella ei ole totuutta, ei Kristusta eikä pelastusta.’” (Luther: Kirkkopostilla, Joulupäivän saarna.) --------------