me kaksi oltiin niin samanlaisia,vai oltiinko?enää en tiedä?sanoit että voin luottaa,mut enhän mä voinut.sillä ne sanat olivat vain niitä sanoja muuten vain.pyysit uskomaan itsesi,uskoin hölmö kun olin.luulin maailmani muuttuvan ja löytäneeni sen jota olin koko elämäni etsinyt.luulin että se olit sinä.siksi että olimme niin samanlaisia,vai olimmeko? oliko kaikki vain pelkkää teatteria? jossa näytellään mitä elämä voi ehkä meille antaa.miksi uskoa,luottaa ja toivoa?että löytyisi se elämää suurempi rakkaus?! missä se on?onko sitä edes olemassa?silti jaksan vielä uskoa,toivoa ja luottaa.ehkäpä joskus jonakin päivänä sen kohtaan.
oltiin niin samanlaisia vai oltiinko?
nainen
1248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
siihen molemmat oikein lujasti.Simmut kiinni ja peukut pystyyn..