--Suomalainen ruoka on saanut täyslaidallisen lokaa Italian pääministeriltä Silvio Berlusconilta ja Ranskan presidentiltä Jacques Chiracilta.
Suomalaisen ruoan arvonalennus aiotaan kuitenkin nyt pysäyttää, vakuuttaa kauppa-ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen.--
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2005/07/378300
Suomalaisen ruoan arvonalennus aiotaan kuitenkin nyt pysäyttää, vakuuttaa kauppa-ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen.--
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2005/07/378300
Vastaukset 8
Vanhimmat
Melko monenlaista ruokaa sekä Suomessa että muualla maailmassa syöneenä voin todeta, että ruokaan jos johonkin sopii vanha fraasi: makuasioista ei voi kiistellä.
En tiedä, onko intialainen ruoka hyvää, kun se on aina niin maustettua, että suu palaa ja mikään ei maistu miltään. Sanotaan, että siellä kuumissa olosuhteissa ruokatarvikkeet aina pilaantuivat, ja ruoka piti maustaa niin voimakkaasti, että pilaantuneen maku ei maistuisi. Saattaa olla niinkin, mutta yhtä kuumissa olosuhteissa arabit oppivat valmistamaan erittäin maittavia ruokia, hyvin samantapaisia kuin esim kreikkalaiset, yksinkertaisia, mutta maittavia, joita ei pilattu liialla maustamisella.
Chirac ja Berlusconi näkyvät pullistelleen maittensa ruokakulttuurilla, ja kieltämättä heillä siihen perusteita on. Ranskalaista keittiötä pidetään maailman parhaimpana, kun on kyse gourmet-ruuista, ja italialaista arkiruokaa puolestaan pidetään maailmalla maailman parhaana, vaikka jokaiseen ateriaan kuuluukin aina pasta, mutta kun niitäkin heillä on noin sataa eri lajia.
Chiracin huomio englantilaisesta keittiöstä on myös likipitäen oikea. "Jos se on haaleaa, se on keittoa; jos se on lämmintä, se on olutta", luonnehditaan sitä. Parikymmentä vuotta sitten Iso-Britanniaa laajalti kiertäessämme vaimonikin kerran totesi, että "kuinka nämä pystyvät pilaamaan vihanneksetkin keittämällä ne ylikypsiksi ja tarjoamalla vedessä lilluvina". Mutta enkuillakin on aivan erinomaisia ruokia, mm. heidän paahtopaistiaan parempaa lihaa en liene koskaan syönyt.
Huonointa ruokaa olen varmaan syönyt Suomessa, monia kertoja sodanjälkeisinä aikoina kansakouluni keittolassa, pilaantuneesta lihasta ja paleltuneista perunoista keitettyä lihakeittoa, jonka ällöttävä haju tyrmäsi kaikki muut paitsi minut ja muutaman muun yhtä köyhän ja nälkäisen pojan, ja ohrapuuroa, josta akanat tarttuilivat lapsen kurkkuun. Mutta myös monet parhaat herkut olen saanut täällä kotimaassa, useimmat ihan kotipöydässä.
Ja kyllä meillä goumetkin osataan. Pitkäaikaisen työnantajani Valion juusto voitti lähes aina kultamitaleja juustonvalmistajien MM-kilpailuissa ja neljän vuoden välein pidettävissä juusto-olympialaisissa. Kun Valion emmenthal voitti ties jo kuinka monennnen kerran sveitsinjuustojen sarjan, sveitsiläisten kantti petti: he tekivät protestin perusteella, että kilpailuesitteessä oli juustotahkon kuva, vaikka kilpailujuusto oli muodoltaan harkkojuusto!
Olikohan muuten vuosi 1996 kun kultamitalin sai Nurmeksen osuusmeijerin valmistama juusto ja seuraavana vuonna - arvatkaa mitä - meijeri lopetettiin! Se on sellaista tämä talouselämä, jossa ns. suuruuden ekonomia määrää niin paljon.
Puhut niin myönteisesti ja ymmärtävästi keskustalaisille läheisistä asioista ja vihaat kuitenkin keskustaa ja meitä keskustalaisia. Mistä se johtuu?
Saatan olla erikoinenkin jollakin tapaa, ainakin toivon kovasti poikkeavani tällä saitilla enemmistönä olevista kepulaisista, mutta siinä, mitä uskoakseni nyt tarkoitat, ei kylläkään ole mitään erikoista.
Tietenkin myös maaseudun ihmisten elämä ja elinkeinot ovat sydäntäni lähellä. Olenhan itsekin lähtöisin maalta - tosin niin pienistä ja köyhistä oloista, että sellaisia ei siellä missään enää tapaa - ensimmäinen vaimoni oli maalta, olen sekä työelämässä (sotilaana ja valiolaisena) sekä yksityishenkilönä lomaillen ja sukuloiden liikkunut paljon maalla, kaikkialla Suomessa, ja tunnen hyvin maaseudun elämää, sen vaikeuksia ja menestyksiä, iloja ja suruja. En ole edes kovin kova tukiaisten vastustaja, kun niissä taidan olla melkeinpä lähempänä Oiva Härkösen kuin esim. Mielipidepankin näkemyksiä.
Mutta mikään edellä todetusta ei tee minusta kepulaista, vaan pikemmin sen "aatteen" vastustajan, kun mielestäni kyseinen poliittinen suuntaus ei edistä maaseudun(kaan) asiaa. Tätä näkemystäni olen esittänyt perustellen jo niin monta kertaa, että en rupea sitä tässä toistamaan, kun tulisi taas niin pitkä juttu.
Ruoka-asioihin palatakseni:
Kussakin maassa on aikoinaan alettu suosia sellaisia ruokia, joihin on ollut parhaat kansalliset mahdollisuudet ruoka-aineiden saannin sekä valmistus- ja säilytysmahdollisuuksien puolesta. Tältä pohjalta ruokakulttuurit ovat syntyneet ja kansallinen maku paljolti kehittynyt.
Jo Suomessa on selvät erot nähtävissä itä- ja länsisuomalaisen ruokakulttuurin välillä. Itä-Suomi on ollut köyhempää, ja siellä on jouduttu käyttämään enemmän mielikuvitusta maittavan ruoan valmistamiseksi huonommistakin aineista. Näin on kehittynyt esim. kalakukko, joka alunperin tehtiin sellaisesta pikkukalasta, josta olisi ollut vaikeaa muuta valmistaa, ja jota vauraammassa Länsi-Suomessa pidettiin roskakalana.
Lieneekö samantapainen historia skotlantilaisten kansallisruoalla haggiksella, joka on hieman ryynimakkaran sisustan tapaista mössöä, johon on pilkottu mm. eläimen keuhkoa?
Kun sitä meille kerran Skotlannissa tarjottiin, se jäi kyllä syömättä vaimoltani, joka ei todellakaan ollut ennakkoluuloinen minkään asian suhteen. Minä kyllä sitä söin, eikä se pahaa ollut, mutta ei niin hyvääkään, millaisena skotit itse sitä pitävät - hehän kauemmin vierailla mailla ollessaan näkevät untakin haggiksesta, josta on myös tehty lauluja!
...alahärmäläisellä meijerillä. Taisivat voittaa 1970-luvulla maailmanmestaruuden ja nyt meijeriä ei enää ole.
Tätä asiaa en ole koskaan ymmärtänyt Valion toiminnassa. Jos jonkin yksikön tuotanto saatiin viritettyä maailmanmestaruustasolle, niin sen toiminta myöhemmin lopetettiin kustannustehokkuuden vuoksi. Mikä onkaan elintarvikkeelle parempi mainosvaltti kuin tällaisten kilpailujen voittaminen...
Wiljami
nuo chiracit ja berlusconit meille syömään. Ei ole tuo vaimo ainakaan minulle tarjoillut 30 vuoden aikana huonoa ruokaa. Mistä maasta lienee alkuperältään, mutta yleensä paikallisista liikkeistä on raaka-aineet ostettu.
Makuasioista ei voi kiistellä, mutta Intiaa paljon kiertäneenä kyllä minun mielestä sikäläinen ruoka on useimmiten vähän turhan makeaa. Aina sitä inkivääriä ja kardemummaa ynnämuita joulumausteita hunajan kanssa tunkevat pääruokaankin:-) Jälkiruokana paremmin menttelisi sellainen. NO, Intiahan on kokolailla iso maa, enkä intialaisissa ravintoloissa missään ole edes samatapaista ruokaa saanut kuin paikan päällä. Sen sijaan arabialainen ruoka usein on aivan turhan tulista. Yksinkertaisista aineista tehtyä tosin ja sitä tietysti pitää arvostaa.
...olen intialaisen ja arabiruoan mausteisuuden suhteen. Intiassa olen kyllä tehnyt vain kaksi matkaa, muistaakseni 10 päivän kiertomatkan pohjoisessa Intiassa (Delhi, Agra, Varanasi ym)ja kahden viikon matkan eteläiseen Intiaan, jossa kiersimme viikon Keralan osavaltiossa ja sen jälkeen lensimme Goaan, jossa vietimme viikon rantalomaa. Kyllä ruoka oli useimmissa paikoissa varsin "tulista", ja varsinkin Goassa, viiden tähden hotellin runsaissa seisovissa pöydissä kaikki sellaista, että piti ensiksi ottaa vain hiukan kutakin lajia, ja sitten enemmän sitä, joka ei ollut liian maustettua.
Lähi-Idästä minulla on yli kolmen vuoden kokemukset. YK-joukoissa palvellessani kiersin hyvin laajalti paitsi Israelissa, myös Egyptissä, Syyriassa, Libanonissa ja Jordaniassa, oikeastaan laidasta laitaan ristiin rastiin nuo maat. Ja söin hyvin monenlaisissa paikoissa Siinain beduiiniteltoista Kairon loistohotelleihin asti ja kaikessa sillä välillä. Ruoka oli aina maittavaa, vaikka yksinkertaista, esim. lihavartaita ja myös monia keittoja.
Arabimaissa liha ei säily kauan, joten se ostetaan vasta valmistuspäivänä toreilla asiakkaan silmien alla teurastettavista kanoista ja juuri teurastetuista lampaista. Näin ollen ruoka on tehty hyvistä tarvikkeista, joskin lammas ei välttämättä ole karitsaa eikä kana broileria, vaan huomattavasti sitkeämpää.
Ruokien kanssa on yleensä juuri uunista otettua pita-leipää ja voita vastaavina tuoretta tahinaa ja hummusta, jotka tehdään kik-herneistä ja jogurtista ja joistakin mausteista. Arabien mausteet ovat minun mielestäni miellyttävän makuisia.
Vihanneksia ja varsinkin salaatteja arabimaissa - kuten intiassakin - on varottava, kun ne saatetaan pestä likaisissa vesissä, joista saattaa saada pahoja tauteja. Sairastin minäkin seillä kerran muutaman ripulin, kun erehdyin syömään salaatteja, ja pahan punataudin, jonka kyllä varmaan sain Assuanilla hampurilaiskojusta ostamastani hampurilaisesta. Sen liha otettiin kyllä pakastelaatikosta, mutta oli varmasti vanhentunut jo ennen pakastamista, sillä maistui selvästi pilaantuneelta, mutta minä tyhmä kuitenkin söin sen nälissäni.
Tässä näitä minun kokemuksiani noista maista.
Pohjois-Intian ruokakulttuurissa on paljon arabivaikutusta. On totta, että erityisesti turisteille tarkoitetuissa paikoissa ruokaan tai siis tarkemmin sanottuna lihaan laitetaan aikalailla chiliä (joa ei ole intialainen mauste lainkaan, vaan portugalilaiset toivat sen Etelä-Amerikasta). Lihaan nimenomaan sitä lisätään siksi, ettei mahdollinen pilaantumista ei niin helposti havaittaisi. Goalla, entisessä portugalilaisessa siirtokunnassa, tuo chili on kyllä olennainen mauste. Perinteinen intialainen ruoka on kasvisruokaa, tosin rannikolla joustava hindulaisuus sallii myös kalan syönnin.