Huomionhakuinen narsisti ja juhlat

On taas aika vuodesta, jolloin narsistia joutuu kohtaamaan sukujuhlissa. Lakkiaisia, valmistujaisia, rippijuhlia, häitä ja kesäjuhlia. Toki osuu syntymäpäiviä ja hautajaisiakin kesään.

Suvun narsisti rakastaa järjestää juhlia joissa sitten liehuu keskipisteenä, todella äänekkäänä sellaisena. Hänen puolisonsa sukua kutsutaan joka vuosi vähemmän, eivätkä he kovin aktiivisia osallistujia ole olleetkaan. Aktiivisuutta ei lisää se, että puolison sukulaiset ohjataan jonnekin nurkkaan. Nurkkaan, josta lähdetään pitopöytään viimeisenä, jonne muistetaan tarjoilla viimeisenä. Ihmisiksi, jotka narsisti ohittaa puheessaan "puolison sukulaisina" joiden nimetkin tuppaavat unohtua. Puolison sukulaisissa on se vika, etteivät he ole ymmärtäneet narsistin erityisyyttä kuten narsisti haluaisi. Siksi on parempikin ettei heitä ole paikalla kuin muodon vuoksi.

Narsisti tarvitsee kuitenkin yleisöä. Viime aikoina narsisti on lisännyt kutsuttuihin yksinäisiä vanhuksia. On tietenkin hienoa, että yksinäisiä ihmisiä kutsutaan, mutta kysehän on puhtaasti siitä, että narsisti voi kylpeä vanhusten kiitollisen katseen alla ja luoda vaikutelmaa ihmisenä joka välittää. Vanhusten posket hehkuvat punaisena kun narsisti nostaa heitä erikseen esiin, antaa näkyvyyttä jota he eivät juuri saa. Toivottavasti nuo vanhukset eivät koskaan tule huomaamaan, että heitä vain käytetään hyväksi. Kun heillä on joskus todellisen avun tarve, narsistia tuskin näkyy.

Juhlien "kohokohta" on narsistin pitämä puhe. Yleensä itsekehua ja -korostusta. Minun saavutukseni, minun menestykseni. Minun urotekoni, oivallukseni, tähtihetkeni, älyni, lahjakkuuteni. Erityinen elämäni, erityiset kärsimykseni ja menetykseni, joiden syy on aina muualla. Erityinen uhrius.

Joitakin vuosia sitten narsistin lapsi valmistuin erinomaisin arvosanoin. Silloin hän kehui lastaan, mutta onnistui tekemään sen niin, että jäi vaikutelma että kaikki on oikeastaan narsistin ansiota. Puhe ylisti lapsen saavutuksia ja tämän loistavaa tulevaisuutta, jossa kaikki on mahdollista ja tavoitteet korkealla. Kaikesta ylistämisestä huolimatta, puhe tuntui kylmältä. Narsisti ylisti lapsensa saavutuksia, ei lasta. Puheesta ei paistanut rakkaus lasta kohtaan vaan rakkaus tämän saavutuksia kohtaan, joilla narsisti voi pönkittää omaa egoaan.

Eräistä juhlista narsisti joutui lähtemään kesken pois. Se, kuinka tunnelma muuttui vapautuneemmaksi oli hämmentävää. Narsistin "vitsien" ja naurunremakan jälkeen tilaan tuli oikeasti positiivisuutta, huumoria ja rentoutta. Lisää happea.