Minä olen huomannut, että ärsyynnyn todella helposti, jos joku ihminen ei ymmärrä jotakin asiaa tai hän tekee jonkun asian ihan ihmeellisesti. Ja monet ystävänikin sanovat minua nipottajaksi, koska sanon vain asiat niinkun ne on, esim ahdistun jos jonkun ystäväni asunto on aina todella sekaisin ja likainen niin kyllä minä patistan siivoamaan. onko tämä merkillemme tavanomaista?
Oletteko huomanneet
Vaakan
132528
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
no tuota..tekee jonkun asian ihmeellisesti?eli erilailla kuin itsekö?
ei ainakaan minun kohdalla ole luonteenpiirre toi siivoushulluus, mutta asioiden suoraan sanominen kyllä on. toisaalta miksi pitäisi asioita kierrellä ja kaarrella jos sanoo suoraan niinkuin ne on, mutta täytyy myös pystyä perustelemaan tarvittaessa. anna kaikkien huushollien olla sellaisiako ne ovat siihen puuttumisesta tulee vaan kitkaa.
t:-68
No, on kyllä ärsyttävää, jos sanoo pahasti liian suoraan. Siinä taas se vaakamainen diplomatia näkyy. Justjoo. Oikeita piruja...
Vaaka on aika ehdoton mielipiteissään ja sanoo liiankin suoraan asiat. Itse ei kyllä välttämättä näe omia virheitään ja minun miesystäväni esimerkiksi elää niin helkkarin suppeata elämää. Tuttu lause: enhän minä voi esim. lähteä kaljalle, kun ei ole ollut tapana ennenkään. Elää omaa elämäänsä ja on mielestäni kaikista merkeistä itsekkäin. On tosi vaikeaa seurustella näin kaksosena ihmisen kanssa, joka haluaa yhtäkkiä olla yksin, ei juurikaan kerro koska ei taas halua olla yksin ja panee meikäläisen odottamaan koska taas herra on seurustelupäällä. Kun odotan aikani (jopa viikkoja) ja ilmoitan sitten, että ilmeisesti me ei enää seurustella, niin minä olen hänen mielestään kärsimätön ja äkkipikainen kun haluan lopettaa, hän ei ole ollenkaan ajatellut, että meillä mitään ongelmaa olisikaan. Toisaalta sitten on taas pitkiä aikoja aivan ihanaa.
Suoraan sanomisellakin on muuten eri muotoja, asiat voisi sanoa hienovaraisemmin, kuin esim. siivosta, että täällähän on kuin mennytten majassa. Ottaa joskus todella....
Tuo yksinolo... se on tuttua. Mulla on nyt sellainen vaihe ja toinen siellä odottaa lomiensa kanssa että milloin voi tulla kyläilemään. Mutta täyttä itsekkyyttä se ei ole, mä olen elämässäni turhankin paljon miellyttänyt vain muita ja jos nyt olisin jonkun kanssa väkipakolla, niin olisin varmaan kamala akka ja huonoa seuraa. Jos joudun olemaan liian pitkiä aikoja sosiaalisesti ihmisten kanssa tekemisissä niin tulen itkuherkäksi, en kykene nukkumaan tai syömään. Minusta tulee hirviö. Ja sellaista kuvaa en voi sallia itseni antaa toisille!
Onneksi siellä toisessa päässä on myös vaaka, joten ymmärrystä löytyy...
En mä tiedä mikä mua vaivaa, periaattessa olen parisuhdeihminen ja sitä haluan, mutta tarvitsen tosi paljon omaa aikaa ja tilaa. Tasapainotteluahan tämä on eikä ole vaa'an elämä helppoa. :-)
.. yksin on hyvä olla, saa ajatuksia kasaan. parempi tulla sitten jälleen 'esille' takaisin ihmisten ilmoille :)
Vaa'at ovat kyllä yleensä suorapuheisia (tosin yleensä hienotunteisia asian ilmaistessaan) mutta siivoushulluus ei tähän merkkiin sinänsä kuulu. Taitaa olla hieman päinvastoin, vaa'at kun tuppaavat olemaan välillä aika mukavuudenhaluisia (jotkut kutsuvat sitä laiskuudeksi ;).
Kuulostaa todella tutulta. Mä raivostun ihan pikkujutuista. Ottaa päähän jos esimerkiksi joku laittaa jotain väärälle paikalle ja annan usein tulla suoraan mielipiteeni asiasta. Itse jos kämppänsä sotkee se ei haittaa mutta jos sen tekee joku toinen se ottaa päähän. Ärsyynnyn asioista tosi helposti, siihen ei paljon tarvitse. Aivan kuin etsisin tekosyytä raivota.
Mua on sanottu äkkipikaiseksi ja riidanhaluiseksi. En sinäänsä ole riidanhaluinen mutta sanon vaan asiat suoraan ja heti ja kaikki ei todella voi sitä sulattaa. Äkkipikainen kyllä olen mutta lepyn myös samantien. Lisäksi unohdan samantien mitä juuri tapahtui. En tiedä on vaa'alle yleistä unohtelu vai olenko se vaan mä.
Olen myös huomannut itsestäni sen että pohjimmiltaan haluan suhteen ja olen sosiaalinen mutta tarvitsen parisuhteessakin tilaa. En kestä jatkuvaa yhdessäoloa. Kaipaan omaarauhaa joidenkin mielestä liikaakin. Kaikki ei tajua sitä että jos yhtäkkiä vaan musta tuntuu että haluan olla omassa rauhassa vaikka ehkä olenkin luvannut tavata.
Tilaa ja paljon vaikka parisuhteessa. Unohdan myös hetkenpäästä mikä oli koko juttu mistä kiehahdin ylitse ja nopeasti, senjälkeen asialle on aivan sama.
Mielipide on sanottava myös suoraan, monia se tuntuu ahdistavan, sieluani tunnen sen puhdistavan. Yritän kuitenkin katsoa myös etten sanoisi liian tylysti.. joskus sillekin aivan sama.
Olen miettinyt, että etsiikö sitä pientä riitaa senkintakia, kun muuten on niin rauhallinen? Don't know.
Vaaka on piilo perfektionisti. On tiettyjä asioita joita vaa'at haluaa pitää järjestyksessä. Esim. mulle on todella tärketää että tuolit ovat suorassa ja syödessä ei lueta lehtiä, kaapit on kiinni eikä reput saa olla auki. Yöllä en voi nukkua on sälekaihtimet ovat hieman auki tai jos tv:n punainen valo ei ole sammunut. Sinulla taas on semmoinen olo että paikkojen pitää olla siistit. Jos joku ihminen tekee jotenkin miten minä en tekisi alan paasaamaan että miten olisi pitänyt tehdä ja toistan että kuinka väärin se oli. Ehkä se vain on synnynnäistä :D
...nauruun kun luen näitä... Itsekin vaaka siis ja noi kuvaukset osuu just niin tismalleen, ettei ole tosi. Siivoushulluutta ei oo, mutta just toi ärsyyntyminen pikkuasioista ja asioiden suoraan läväyttäminen. Kääk, ihan hirveetä... :)
Minua rupeaa ärsyttämään jo pelkästään se, jos joku tekee rusetin eri tavalla kuin minä tai tekee jonkun asian mielestäni ihan väärin.. Muutenkin olisin käestämässä joka asiaan ja puuttumassa toisten asioihin ihan vain hyväntahtoisuuttani: parantaahan aina voi ja samoin hieman neuvoa sekä kantaa huolta nuoremmistaan :)
nipo on kanssa kommentti jonka olen luonteestani kuullut :]