Nainen, kirjoitan taas tarinan meidän yhteisestä hetkestä

Ykköstarina on tietty miellyttävämpi, voin sieluni silmin nähdä minut ja hänet

Luku 1 kiinnostaa enemmän🩷

Luku 1 jatkoa.

Laitoin grillattavat ritilälle tirisemään ja savua meni hieman silmään.
Huomasit sen ja pyysit luoksesi: tulehan tänne niin katson.
Tulit vastaan ja siinä me vastakkain olimme ja katselimme toisiamme syvälle silmiin.
Hetki oli hiljainen ja me vain katselimme ja hymyilimme kumpikin jatkoa odotellen.
Kumpi meistä ottaisi tilanteen haltuun ja lähtisi viemään sitä eteenpäin.
Sanoin sinulle: Ehkä sinun täytyy tulla hieman lähemmäs.
....................

:/

Nainenko tuon omakotitalon maksoi?

Luku 1 jatkuu..

Tulit lähemmäs aivan kiinni minuun ja huulemme jo miltein koskettivat.
Miltä näyttää? kysyin ja vastasit, että saatat tarvita tekohengitystä.
Huulemme koskettivat ja aloit elvyttämään minua ranskalaisittain.........

*koko novellin lukeaksesi sinun on rekisteröidyttävä.
Kk maksu vain 9,99/kk

:/

Mulla on ihan sairaan tylsää ja tekisi mieli hakea jotain juotavaa.
Ehkä mennä jonnekin järven rannalle istuskelemaan tai jotain.
Ei kyllä vaan jaksaisi oikein mitään just nyt.
Ei jaksa edes kirjoittaa enempää, löytyisköhän netistä joku kiva peli tai pitäiskö virittää pleikka ja pelailla sillä.

:/

Mua rupesi naurattamaan toi tarina 2 ihan kamalasti🤣 tykkään sun huumorintajusta

Luku 1 jatkuu.

Kiihkeän ja hellän elvytystuokion lomassa olimme siirtyneet tuolille.
Siinä sinä olit sylissäni ja kysyit: onko nyt parempi.
Kaikki oli täydellisesti juuri siinä hetkessä, olit pelastanut minut varmalta kuolemalta ja halasin sinua kiitokseksi.
Nyt oli aika kääntää grillattavat, sillä elvytyksessä oli kulunut aikaa hieman liikaakin.
Sinulla oli hätä ja hyppäsit pois sylistäni ja juoksit koivun juurelle kyykkyyn.
Kääntelin kaikessa rauhassa grillattavat oudon suhinan kuuluessa koivun takaa.
Onko siellä käärme? kysyin sinulta ja vastasit, että ei vielä, ehkä myöhemmin.....
Olit ihanan iloinen ja viaton luonnon lapsi ja tulimme hyvin toimeen tilanteessa kuin tilanteessa.
Saimme kumpikin hommat hoidettua ja hetken päästä jo kävelit luokseni ja otit huikan kuoharistasi.
Lasissa näkyi jäljet huulipunastasi, niin myös minunkin lasissani, olithan tahrinut minunkin huuleni elvyttäessäsi minua.
Miettisin vain mistäköhän kaikkialta huulipunaasi illan jälkeen vielä löytyykään.......


:/

Luku 1 jatkuu.

Olimme kumpikin aivan hiljaa ja istuimme vierekkäin kuunnellen luonnon ääniä.
Jostain syystä meillä oli hieman tylsäkin hetki, koska olimme vain hiljaa ja kökötimme odottaen että toinen tekisi jotain.
Olimme vain hiljaa, aivan hiljaa välillä toisiamme vilkuillen.............
Sinä hivelit kuohuviinilasin jalkaa sormillasi ylös alas hitain liikkein viekkaasti hymyillen.
Osasin jo lukea jo ajatuksesi ja tiesin että tänä iltana tulen saamaan kyytiä, emmekä ehtisi taaskaan nukkumaan koko yönä.....................

:/

Luku 1 päättyy.

Havahduin kotoa, siinä minä edelleen istuin sohvalla ja kirjoittelin suomi24 palstalle jotain novellia tai tarinanpätkää.
Sinua ei ollutkaan, olit edelleen vain unelmaa, pelkkä henkiolento joka satunnaisesti vieraili mieleni syövereissä ja sai minut kirjoittamaan tarinoita palstalle.
Voi kunpa olisitkin ollut oikeasti olemassa.
Huokaisin syvään ja päätin lopettaa tarinan siihen.
Manasin sinut pettyneenä ulos päästäni ja sanoin että ei ole enää mitään asiaa tänne ellet jo pikkuhiljaa ala ruumiillistumaan.
Oli ärsyttävää unelmoida sinusta ja kirjoittaa tarinoita, jotka joskus ehkä joku näyttelijä jossain elokuvassa voisi elää todeksi.
Siellä he eläisivät meidän unelmia ja me emme niitä koskaan saisi kokea yhdessä.

:/

Luku 1 jatkuu.

Manaukset eivät tehonneet, sieltä sinä taas tulit ja hyökkäsit kimppuuni.
Repisit vaatteeni riekaleiksi, sillä olit jo ihan täysin menehtymässä hellyyden puutteeseen.
Yllätyin, koska en ollut ennen nähnytkään sinua noin halukkaana.
Tästä ei puhumalla selviäisi, nyt on pakko toimia taikka tuntisin itseni jälkeenpäin hyväksikäytetyksi.
Eikö voitaisi...... EI!
Jos siirryttäisiin edes......EI!
Vastustelut eivät auttaneet, olit jo sylissäni etkä pystynyt hallitsemaan itseäsi ollenkaan.
Enhän minä edes tahtonut vastustella, vaan samassa tein itsepuolustukseksi kääntöotteen ja selätin sinut maahan ja pidin kätesikin selätettyinä.
Tilanne oli muuttunut ja kääntynyt ja siitähän sinä pidit.
Huokaisten kysyit mitä aion tehdä?
Siitä alkoi pusuttelumatka ja se pusujen polku johti huuliltasi kaulallesi, rinnoillesi ja vartaloasi pitkin yhä alemmas ja alemmas...........
Rauhoituit kiihkostasi sen verran että saatoin vapauttaa kätesi.

:/

Luku 1 päättyy.

Ei, nyt sinä henki lähdet pois, tämä ei kuulu enää ikävä palstalle.
Tiedäthän että rakkaus ei ole sanoja vaan tekoja, tule takaisin kun saat muutettua itsesi fyysiseksi ja tuo se kuohari tullessasi.

Ja niin se tarina päättyi.
Huhut kertovat, että hän yhä odottaa häntä saapuvaksi.

:/

Sen pituinen se
THE END.

:/

Luku 2 jatkuu.

"En minä nyt ehdi, kun pitää vielä kauppaankin keretä, vie se sairaalaan" Pena vastasi.
Keijo oli kuitenkin paniikissa, eikä hän pystyisi ajamaan, joten Pena lisäsi " Taputtele sitä selkään tai jotain".
Pena oli perus jäbä eikä ollut mikään koirien ystävä muutenkaan, joten Penaa ei kiinnostanut.
Keijo alkoi taputtelemaan ja hakkaamaan rekkua selkään rekun yskiessä.
Onneksi läheinen kyttääjänaapuri kuitenkin huomasi tilanteen ja soitti poliisille ja teki ilmoituksen eläinten pahoinpitelystä.
15 min päästä poliisit kurvasivat pihalle pillit soiden ja tajusivat tilanteen, että rekku oli tukehtumassa ja Keijo ei osannut toimia oikein.
Ylikonstaapeli Jaatikainen osasi heti toimia oikein ja niin rekku yskäisi Keijon sukan pois kurkustaan.

Niin se tarina päättyi onnellisesti.
Hyvä että edes jollain käy onni joskus........


:/