Ajattelin että toivun kaikesta, kunhan vain saan sinun hyväksyntäsi. Olisi helpompaa. Niin luulin, vaikken ihan tyhmäkään mielestäni ole.
Jotenkin ajattelin sen niin
Anonyymi-ap
16368
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hyväksynnän mistä?
Itsestäni. Että hyväksyy minut sellaisena, kuin olen. Onhan se tietysti aika hassusti ajateltu, mutta en sille mitään mahda.
Onhan tässä suomut silmiltä pudonnut jo. Mutta odotukset oli korkealla joskus.
Joo, toihan se olikin!
Itsellensä kirjoittaa, tästä kukaan tunnista. Tai sitten jokainen
Niinpä, kaikilla sama ongelma
Riittää, kun hyväksyt itsesi.
Hyväksyn hänet mutta en pidä kaikesta mitä hän tekee tai jättää tekemättä.
Niin kauan kun haet muiden hyväksyntää pelkälle olemassaolollesi, et koskaan saa mielenrauhaa.
Tässä oli kyse mun lapsuudessa syntyneestä narsistisesta haavasta. Ne ketkä on kokenut saman, tietää että sitä hyväksyntää hakee ihan väärästä osoitteesta. Kunnes näkee koko järkyttävän kuvion ja alkaa oikeasti toipumaan. Tuskallista on ollut ja on vieläkin, mutta vähän on helpottanut jo. - ap
Kenenkä muun hybäksynnän ihminen tarvitsee kuin itsensä voidakseen olla se mitä on en mä ole ainkaan keneltäkään kysymy lupaa saadakseni olla omaitseni mä olen vai sanon et ei mun seuras ole mikään pakko olla jos ei mua hyväksy sellaisena kuin olen olen nelkyt vuotta tehny töitä että olen tehny itse itsestäni sellaisen kuin olen
Tietysti olisi hyvä miettiä myös sit toista osapuolta... Just sayng.
Pysyn kaukana. -ap
Mistä olet hänelle vihainen?
En tiedä olenko vihainenkaan. Tunsin vaan liian vahvasti ja liian kauan häntä kohtaan. Hän ei ollut koskaan mukava minua kohtaan ja olen tosi herkkä. En edes tiennyt, että joku ihminen voi olla niin ilkeä.
Nyt aina kun näen hänet, tulee post traumaattinen- kohtaus. Ja se on oikeasti ihan kamalaa. Kaikki kipu alkaa aina alusta ja kestää päästä yli. Parempi olisi, kun en näkisi missään, koskaan. Mutta totuus on että olen tosi rikki, enkä tiedä tuunko kuntoon enää.
Loppuu kaduilla keikistely...
Sisälle ja joskus ulkona saa käydä kun muut ei nää