Miten suhtautuisit jos kuulisit

Helppo kysymys. Luovuttaisin hänen suhteensa. En haluaisi olla hänen suunnitelmiensa tiellä.

Luovuttaisin. Hänen täytyy elää unelmaansa, oli se sitten mitä hyvänsä.

Älä itketä yhtään enempää. Tää tulee tapahtumaan pian ja mä en kestä. Luultavasti kuolen, hän tuskin tietää tätä mun tunnetta ja hänen elämässään kääntyy uusi lehti. Mun elämälle tulee The end 😔

Ihan sama mulle. Kyllästyin jo ajat sitten kaipailuun. Parasta pitää tunteilut poissa.

En yrittäisi. Se mitään muuttaisi kuitenkaan.

Tervemenoa vaan sitten, ei ole kaivattua. Ai niin eihän tämä sitten ollut mulle :o

No mä lähtisin mukaan.

mun puolesta menkööt niin pitkälle kun pippuri kasvaa.
siihen loppu kaipaukset.

Mulla on suunnitelmia muuttaa ulkomaille, mutta en ihan maailman ääriin kuitenkaan. Ei ole lukkoon lyöty ja olen valmis muuttamaan suunnitelmia, pääasia että saisin olla hänen kanssaan. Haluan muuttaa ulkomaille, mutta vielä enemmän haluan olla hänen kanssaan. Jos hänkin olisi valmis lähtemään ja asioita loksahtaisi hänenkin kannaltaan kohdilleen, niin silloin tietenkin molemmat lähdettäisiin.

Onhan kaukosuhdekin (long distance relationship) yksi vaihtoehto.

Yrittäisin lähentyä

En yrittäisi tehdä mitään. Haluan vain, että hän on onnellinen ja jahtaa sellaista elämää kuin haluaa siellä ulkomailla jahdata.

En tiedä voisinko olla onnellinen jossain muualla kauempana Suomessa, kuin nämä seudut ja lähialueet missä nyt elän. Ehkä hänen kanssaan, ehkä en. Ulkomaat teorian tasolla ainakin voisi olla hieno kokemus.
Joka tapauksessa en ole luovuttajatyyppiä.

Hyvä vaan! Elät vielä! Anna mennä mene! Ja kaikkea parasta sulle! :-D mulla ny viides kaupunki ja ikää alle 30 todellakaan en tänne jää kun ei kodilta tunnu aivan kamala paikka. Eikä koskaan mitään asunnon ostamisia. Ahdistaisi vaan. Oikeastaan kaikenlainen sitoutuminen ahdistaa. Oikenlaisen kumppaninkaa ehkä parisuhde sentään ei ahdistaisi. :D., tai en tiedä. Varmaan hulluja kaikki

Ei muuttaisi enää mitään, eikä saisi toimimaan mitenkään.

Miten siihän pitäs suhtautua ei ollu sopiva siihen hetkeen mä ala ainakaan ketään esteleen jos toinen haluaa mennä ni menköön ei tarvi ainakaan kuunnella syyttelyä että sun vika menis paremmin kun olisin menny

jos olisi vain tämmöinen suhde, toivoisin että menisi jos olisi loistava tilsisuus mutta en jäisi kaipaamaan vaan menisin itsekin elämässä eteen päin. kaipaan sitä että joku nukkuu vieressä, ainakin usein jos ei nyt aina.

Niin on käynyt minulle ja nyt hän elää unelmaansa

Minulle on ihan sama mitä minua paljon nuorempi henkilö tekee, en jää kaipaamaan häntä vaikka en enää koskaan näkisi häntä!! En ole ollut edes ihastunut häneen!

Mä käskin mun kaivatun lähteä ulkomaille
Aikuisten oikeasti.
Meidän tilanne kun on ja oli hankala
Mutta myöskin siksi et kyseisen tyypin potentiaali menee suomes hukkaan .
Mä tiedän et se pystyy melkein ihmeisiin .

Mä jään Suomeen kosta mä sairastan.
Ja suvun parissa on tiedossa poismenoja ja perintöriitoja seuraavan 5 vuoden sisällä
Tosenlasessa elämäs olisin yrittäny lähehentyä enenpiki ja lähtisin mukaan tietenkin .

Naiselta sivusta 🥺🥲

Ajattelisin ettei varmaan alunperinkään kauhean tosissaan

Ei mua kiinnosta senkun muuttaa mulla on kumminkin jo asiat hybin etten kaivattuani tarvi mihinkään eihän osaa muuta kuin pelleillä kuin pieni lapsi niin joutaa muuttaa kauas

Kävin tuota keskustelua itseäni kanssa vuosi sitten kun hain muualle töihin, työnhaku ei lopulta tärpännyt, mutta sainpa ajatukset ja tunteet siltä osin läpikäytyä
ja järjestykseen.

On ollut suunnitelmissa muuttaa ulkomaille. Ei häntä ole kiinnostanut asiani väliemme rikon jälkeen...

Eihän sille mitään voi. Ja hän lähtikin ulkomaille, tosin tuli jo takaisinkin, mutta ei se mitään vaikuttanut. Hänellä on muita kuvioita elämässään.