Mietin oletko kuitenkin kaikista

Olen yksinäinen ja surullinen. Välillä sinä annat minun loistaa.

Kukapa ei olisi välillä?

Olen kai jollain tapaa yksinäinen kaiken keskellä. En tiedä miksi jotkut ihmiset lievittävät ja toiset korostavat yksinäisyyttäni. Voi olla että yhteisyyden tunne tulee siitä etteivät jotkut korjaa käsityksiäni heistä. Antavat elää väärässäkin luulossa mitä tulee itseensä. Yksinäisiä pelejä joita ei voi voittaa koska pelaa itseään vastaan.

Unelmani ja minä olemme vain kasvaneet erilleen ja jäljellä muuta kuin tyhjän sydämen hohde. Tämä on enemmän kuin yksinäisyyttä, erillisyyttä kaikesta. Epäluottamusta. Ja mikä on sitä yksinäisempää. Silloin kun janoaa jotakin luottaa kaikkeen, mikä voisi tuoda sen mukanaan. Joskus harvoin vielä kohdatessa jonkun tuntee sentään pienen mahdollisuuden johonkin, mikä on jäänyt saavuttamatta.

Tarkka huomio!!! Kyllä ihmiset kokevat yksinäisyyttä useinkin. Parisuhteissakin ihminen saattaa kokea olevansa ajoittain yksinäinen, kun kaksi hieman erilaista ihmistä päätyy yhteen. Yksinäisyyttä on monen kaltaista, joku kaipaa hyväksyntää, joku juttukaveria, joku läheisyyttä vastakkaiseen sukupuoleen, hetkiä jolloin vietetään aikaa yhdessä vaikka vuoteella, ja ollaan avoimia ja helliä keskusteluissa, ja tilanteen tuottamassa hyvässä mielessä. Harva ihminen kokee suurempia saavutuksi tai elämään liittyy loistoa, ne ehkä saattavat tuoda omanlaista yksinäisyyttä tullessaan, vaikka äkkinäinen arvelisi elämän olevan upeaa ja rikasta. Yksinäisyys on ikävä tunne, se valtaa koko mielen ja saa tuntemaan ettei kuulu oikein mihinkään, vaikka olisi tutussakin porukassa. Yksinäisen ihmisen kasvoilta ja silmistä voi havaita herkkää halua vetäytyä syrjään, tai uneliaan näköistä itseensä käpertymistä, tämän kaltaista ihmistä on hyvin vaikea lähestyä, vaikka hän kaipaisi oikeita sanoja ja ajatuksien siirtämistä mukavampaan suuntaan. Ihastunut ihminen voi myös käyttäytyä näin, ajatukset ovat aivan jossain muualla ja häly ja toiset ihmiset sekoittavat päätä, tulee tunne että ote kirpoaa rakkaastaan, ja jää sekava meteli tilalle. Usein yksinäiset ihmiset kulkevat yksin, on helpompi olla yksin kun kokea yksinäisyyttä muiden seurassa, seurassa ollessa saattaa kokea syyllisyyden tunnetta ajatuksistaan, Ihminen kaipaa joskus yksinäisyyttä, mutta useammin ihminen tykkää kun ajatukset, kädet ja sydän on toisen ihmisen ympärillä.
https://www.youtube.com/watch?v=9XriiMOy7Jc

Sitä tavallaan näkee toisen ihmisen taakse. Sen surut, aitoudet, kuka esittää ja miksi, kuka mustamaalailee selän takana, kuka on naiivimpi kuin luuleekaan. Ei näitä tarvitsisi ajatella, mutta valitettavasti skanneri käy koko ajan. En ole koskaan kysynyt kokeeko muut näin, mutta itselleni se on jokapäiväistä. Ei tarkoita, että ajattelisin pahaa tai olettaisin. Tämä on ollut jo lapsesta saakka.

Hänenlaisiaan on ehkä yksi kahdessa miljoonassa, kaikki miehet kyllä rakastuvat häneen, mutta semmoista hyvää yhteyttä ei oikein löydy. Toki hänellä on poikaystävä, mutta häneltä tulee jotain sentyylisiä viestejä, että "miks tuntuu nyt tältä". Hän ei edes ajattele, että on tässä jo omassakin reessä kiviä, hän kokee vain synkkyyttä, mutta hän ei osaa nimetä tunnetta. Hän menee jopa sänkyyn tuon miehen kanssa, mies on inhottava kohkaaja, mutta naista ei kiinosta hän katsoo kuvastimesta rakkauttaan.
https://m.youtube.com/watch?v=s3dh61W4kUA&pp=ygUgV2lja2VkIHdpdGNoIG9mIHRoZSBlYXN0IHNjYXJsZXQ=

Yksin, yksinäinen

Ei menestys ja saavutukset tuo aina onnea valitettavasti.