Nuori ja kaunis Ulla tuli ja jäi koko kesäksi kesävieraakseni kesämökilleni. Minun nimeni on Olli.

Heli-Kisuli edellä kulkien, minua ikäänkuin opastaen ja välillä taakseen vilkuillen, alkoi minua huvittamaan, saaden minut lyhyesti naurahtamaan. Tyttö veti päänsä poskeltani taaksepäin, minua kysyvänä katsomaan, ja kun kerroin mille olin naurahtanut, sai se hänet hymyilemään.
Heli pelasti minut pois sieltä kylmästä ja märästä metsästä, ennenkuin nälkäiset sudet minut löysivät! Ihana kissa, mutta jaksatko sinä kantaa minua? Pitäisikö sinun levätä jo vähän kun minä painan niin paljon että sinä jo huohotat ja hiki sinulla valuu!
Eihän tuollainen pikkutyttö kuin sinäkin olet, nyt paljon paina!
Minäkö muka pikkutyttö? Kuinka vanhana pikkutyttönä sinä minua oikein pidät? Vastaa!
No.. en minä osaa sanoa.. tunnen itsenikin vasta alle viisikymppiseksi, vaikka lähentelenkin jo seitsemääkymmentä, joten olen huono arvioimaan muidenkin ikää!
Vastaa! Minkä ikäisenä oikein pidät minua? Kymmenvuotiaanako?
No en sentään niin nuorena, mutta ehkä neljätois.. ehkäpä jo viisitoista vuotiaana kun sinulla jo on.. niin tuota.. ei mutta nyt alkaa jo satamaan.. pysyttele tyttö perässä kun nyt meidän pitää juosta!
"Pysyttele perässäni"!? Sinun sylissäsihän minä sinä senkin vanha viiskymppinen höperö ukko olen.. "pysyttele perässäni"?!
"Kun sinulla jo on"!? Mitä minulla jo on?
Ei mitään.. ei yhtään mitään!
"EI YHTÄÄN MITÄÄN"?? MITÄ EI OLE "YHTÄÄN MITÄÄN"?? VASTAA!!!
RINTOJA.. ei ole.. äläkä huuda korvaani.. Isot pikku tisut vaan.. tuntuu sinulla pelkästään olevan!
Ha ha ha.. Itelläs on isot pikku tisut ja minä täytin kahdeksantoista vuotta jo kuukausi sitten, ettäs sen tiedät! Ja nyt pysähdyt ja levähdät kun puhkut ja puuskutat jo niin että kohta saat sydänkohtauksen! Tuossa on juuri sopivasti kivi tien laidassa.. istutaan sille henkeä vetämään.. TOTTELE NYT MIES MINUA!
Tien laidassa oli kivi, pysähdyin ja lysähdin sille huohottaen istumaan. Sydämmeni tuntui jyskyttävän kuin pajavasara.
Tyttö veti syliini istumaan jääden huolestuneen näköisenä toisen käteni eteensä, kokeillen ranteestani pulssiani.
Voi setä kiltti anna minulle anteeksi kun huusin sinulle sillä lailla! Ei ollut tarkoitus!
Heli hyppäsi vuorostaan minun sylissäni istuvan tytön syliin, katsellen hänkin minua huolestuneen näköisenä.
Nousi takajaloilleen, asetti etutassunsa rinnalleni, ja alkoi nuolemaan hikisiä kasvojani. Käänsi välillä päätänsä tyttöön päin, tälle valittavalla äänellä naukaisten, ja jatkoi sitten taas kasvojeni nuolemista.
Sade muuttui rankkasateeksi, ja kastuimme täysin sitten likomäriksi, mutta minun piti kerätä voimia, jaksaakseni kantaa tyttö vielä viimeiset muutamat sadat metrit kotiin.
Minun nimeni on Ulla! Mikä sinun nimesi setä on?
Minun nimeni on Olli, hauska tavata Ulla!
Vedän tässä vielä hetken aikaa henkeä, joten ehtisit kertomaan, että miten sinä sinne metsään oikein jouduit!
Olimme poikakaverini kanssa menossa telttaretkelle, kun aloimme riitelemään, ja hän vain kylmästi heitti minut autosta ulos, keskellä synkkää metsä-osuutta, keskellä pimeää keskiyötä!
Hän oli kääntynyt, ja palasi puolisen tuntia jälkeenpäin takaisin minua hakemaan, mutta tunnistin hänen autonsa silmäpuolista pitkistä valoista ja kytkimen vinkumisesta!
Menin metsään piiloon, enkä enää ikinä halua sitä idioottia tavata.. en ikinä.. ihan sitten hullu se tyyppi! Täys pikkumunainen kahjo! Kerroin vain sille rehellisesti, etten eläissäni ole noin pieni kikkelistä miestä nähnyt, ja siitä suuttui ja alkoi minua nimittelemään vaikka miksi! Ja tottahan minä puhuin, kun en ole muiden miesten kanssa ikinä ollut, enkä muiden kikkeleitä koskaan nähnyt, kuin kuvista vain!
Onko sinulla iso.. sauna.. ei vaan mökki.. kesämökki.. talo? Kun on niin kylmä, että ihan tärisen niin.. niin se tämä tärinä.. et ole tainnut tykätä siitä.. ethän!?
Olin hämilläni. Oliko rukoukseni Yläkerrassa kuultu ja rukouspyyntöni nyt hyväksytty?
Me Kisulin kanssa Ulla tykätään sinusta paljon! Jatketaan matkaa!
Jatketaan vaan Olli-setä!

Mikä ihana ja kaunis päivä!
'Ihana ja kaunis päivä'?
Ulla koitti kädellä otsaani.
Huomenna Ulla! Lupasivat huomiseksi aurinkoista ja lämmintä!
Päästään tyttö aurinkoa ottamaan ja uimaan!
Mutta kun minulla ei ole edes uimapukua!
Ei se mitään!
Aivanko totta?
Aivan ihan sitten totta! Eihän täällä ole muita kuin vain Heli sinua katsomassa, eikä hän uimapuvuttomuudestasi välitä vähääkään, kun on ikänsä nakuillut itsekin!
Ai kun kiva!
Niin on!
🐱

Olohuoneen sohva oli täynnä sekä edellisenä päivänä pesemiäni vaatteita, että myöskin muuta läpikäytävää tavaraa ja roinaa, joten kannoin Ullan vierashuoneen sänkyyn, jossa hän saisi nukkua.
Väsyneinä retkahdimme molemmat siihen puoli-istuallemme, Helin myös meitä matkien kellahtaessa siihen väliimme selälleen.
Kun emme kumpikaan osoittaneet hänelle heti huomiotamme, naukaisi hän surkeasti huomiomme saadakseen.
Ulla aloitti Helin kaulan ja rinnan rapsuttelun, samalla suukotellen tämän nenän päätä.
Joo kyllä olit reipas kisuli kun löysit ja pelastit minut sieltä synkästä metsästä ilkeiden susien suusta! Kiitos Heli pusi pusi!
Kissa kehräsi ja naukaisi tyytyväisenä Ullalta saamastaan huomiosta.
Kun minä en jaksanut häntä heti silitellä ja hänelle kiitoksiani leperrellä, käännähti hän jaloilleen, hypäten rinnalleni, samalla käskevästi rääkäisten, että silittele nyt sinäkin minua, kun minä sellaisen uroteon tein.
Kiitos, kiitos, kiitos nyt Heli kulta kun olet niin kiitoksen kipeä vanha itserakas katti!
Kesken silittelyjeni Kisu nousi loukkaantuneen näköisenä ylös jaloilleen, käännähti, ensin jäykistyi hän paikalleen ja hyppäsi sitten pois päältäni lattialle, lähtien häntä alhaalla ja pää ylhäällä marssimaan huoneesta pois.
Hyh huh Heli pieraisi nenääni!
Hah hah siitäs sait kun tuolla tavoin loukkasit sen herkkiä kissan tunteita! Tue ja auta minut keittiöön.. eikun tuossahan onkin kainalosauvat.. en tarvitse apuasi, pärjään itsekin! Meidän tyttöjen on pidettävä yhtä.. menen lohduttamaan häntä! Voi pientä Heli-Kisuliparkaa, kun ei edes pientä kiitoksen sanaa suojatiltaan saa! Pilluilee vaan kiitokseksi pikkuselle tämän suuresta urotyöstä!
Tunsin katumusta käytöksestäni uskollista pikku kisuliani kohtaan.

Nousin sängystä jaloilleni, jaksoin hieman levähdettyäni vihdoinkin riisua läpimärät vaatteet pois päältäni. Noukin vaatekaapista pyyhkeet ja kylpytakit sekä itselleni, että tytölle.. Ullalle. Olivathan ne liian suuret hänelle, mutta saattoihan niitä saksia pienemmäksi.
Vein ne tytölle keittiöön, missä hän keittiönpöydän ääressä tuolilla istuen, silitteli lohduttelevasti pelastajaansa sylissään.
Vaatteet tyttö pois päältä ja kylpytakki päälle, ettet ihan kokonaan vilustu! Sinähän aivan täriset kylmästä!
Menen laittamaan saunan päälle! Saat sitten käydä siellä ensin, kun se on lämmin!
Menen sinne heti, lauteilla makoillen sen lämpeämistä odottelemaan!

Ulla saunoi pitkään, minun sängyssäni loikoillen odotellessani omaa vuoroani.
Nukahdin.
Heräsin olohuoneesta kuuluvaan tytön nauruun.
Vilkaisin kelloa ja hämmästyin. Olin nukkunut monta tuntia.
Miksi Ulla olet antanut minun nukkua, minua herättämättä näin pitkään, kysyin tytöltä olohuoneen oven avattuani.
Tyttö kuullessaan oven avautuvan, oli heti kaukosäätimellä sammuttanut televisioni, ja naurussa suin nyt katseli minua.
No kun nukuit niin syvää unta, niin en raskinut sinua herättää, mutta onhan se vieläkin lämmin, kun väänsin timerin jo pari kertaa pariin tuntiin!
Keitin perunoita, tein kastiketta ja paistoin makkaraa, jos haluat syödä nyt tai heti, tai vasta saunan jälkeen!
Käyn ensin saunassa, ja syön vasta sen jälkeen!
Huomenna käydään autolla ruokaostoksilla.. voidaan käydä vaikka vähän kauempanakin, jossain isommassa kaupunkikaupassa! Varkaudessa, Rosvouksessa tai Näpistyksessä!
Jätän väliin, käy yksin, kun minulla ei ole mitään varastettavaa tai rosvottavaakaan!
Tarvitset vaatteita, kun ne entiset vaatteesi ovat nyt märkinä siellä metsässä!
Vaatteeni jäivät sen Pikkukikkelin auton takapenkille.. niin tai ne laukut joissa ne oli! Niitä minä en kyllä enää ikinä tule näkemään!
No siinä tapauksessa käydään huomenna ostamassa sinulle vaatteita sekä syötävää jääkaappiin ja pakastimeen!
Mutta kun minulla ei ole rahaa, enkä tuolla nilkallanikaan uskaltaisi oikein lähteä kauppoihin nilkuttelemaan!
Katsotaan netistä, mitä vaatteita haluaisit! Kirjoita lista, mitä haluat, niin minä käyn ostamassa ne!
Vai haluatko että veisin sinut autollani kotiisi? Missä asut?
Siellä missä olen!
Soita kotiväellesi.. ovat varmaan jo huolissaan!
Ei ole puhelinta!
Soita minun puhelimellani!
En muista numeroa!
Olet kumma tyttö!
No niin olen!
Mitä muuten katselit televisiosta, kun nauroit niin makeasti, ja heräsin siihen?!
Ha ha ha.. en muista enää!
Et muista enää? Jotain hauskaa sen kuitenkin on pitänyt olla!
Ha ha säätiedoitusta kai katselin!
Ja se oli niin hauskaa?
No kun huomenna taas paistaa aurinko!
Onhan se tietenkin hauskaa, mutta nyt minä lähden saunaan!

Ota tuosta tytöstä nyt sitten selvää. Ihan sitten kumma otus, vaikka aivan mukavahan se muuten on.
Ja kun Kisulikin on ihastunut siihen, on ihan sitten lääpällään.
Jos olisin viisikymmentä vuotta nuorempi, niin olisin lääpälläni tyttöön varmaan minäkin.
🍬

Saunottuani istuin hetken aikaa Ullan seurana televisiosta uutisia katsomassa.
Aivastelimme kumpikin. Olimme vilustuneet molemmat. Ei vaan me kaikki kolme, kun Heli-kisulikin pärski kilpaa kanssamme.
Olen sairas valitin, menen nukkumaan!
Voiko päivälläkin nukkua, ihmetteli Ulla. Mitäs jos yöllä ei sitten saa unta?
No sille ei sitten mahda mitään! Voithan sinä valvoa ja katsoa televisiota jos haluat! Sinulle on peti valmiina vierashuoneessa, kun sinua alkaa nukuttamaan! Hyvää yötä.. ei kun päivää!
Päivää, päivää, vastasi tyttö virnuillen, minulle kättään ojentaessaan, ja johon reaktionomaisesti tartuin kiinni.
Hyvää päivää, nuku hyvin, nauroi tyttö kättäni vatkatessaan.
Höh kiitos, vastasin varmaan itsekin naama virneessä.

Olin jo nukahtanut kun tunsin jonkun kömpivän seitsemänkymmenen senttimetrin levyiselle sängylleni viereeni, minua samalla tönien seinään päin, itselleen kapealla sängyllä tilaa itselleen saadakseen.
Elä Kisu töni! Mene omaan kissanpetiisi nukkumaan, tai sitten jahtaamaan hiiriä!
Mene itse jahtaamaan hiiriäsi! Lopeta tuo kuorsaus ja tee tilaa että pääsen nukkumaan! Minua nukuttaa ja haluan nyt nukkua!
Mutta.. mutta Heli.. tämähän on...!
Ei vaan Ulla, eikä Kisu.. ja se on mun tisu.. jota nyt puristelet.. mutta jatka vaan, tuntuu kivalta!
Anteeksi!
Anteeksi saat pyytääkin, kun se minun sänkyni oli aivan likomärkä! Eihän siinä voi nukkua, märällä patjalla, märkä peitto päällä!
Ai anteeksi! Mehän tosiaankin väsyneinä rojahdimme vettä valuvina siihen kun tulimme ulkoa, siitä kaatosateesta sisälle!
Hei elä vedä sitä kättäsi tisultani pois, vaan tutki se, ja se toinen myös! Sehän on ammattisi!
Ammattini?
No onhan se vieläkin, vaikka oletkin eläkkeellä!
Mitä ihmettä sinä tyttö nyt tarkoitat?
No kun minä näin ne sinun kirjasi siellä kirjahyllyssä ja niitä sellaillessani tipahti niiden välistä sellainen paperi, jossa luki että olet sellainen naistenvitunsorkkijalääkäri!
Gynekoloogi.. joo olin.. mutten enää, kun olen nyt vain pelkkä eläkeläinen!
Oli varmaan kiva homma puristella tyttöjen tissejä ja työnnellä sormea niiden pilluihin.. vai työntelitkö niihin jotain muutakin?
Ei mutta sullahan se on nyt aivan kovana!
No niin on kun herätit minut juuri kesken sellaisen K18-unen! Ei sillä ole sinun kanssasi mitään tekemistä!
Puristeletko ammatillisessa mielessä vielä sitä toista tisuani ja jos näin on niin löytyykö siitä jotain vikaa? Tutki sitä toistakin!
Anteeksi.. olen vielä puoli-unissani!
Eikä minun vastaanotollani näkynyt paljonkaan alle eläkeikäisiä naisia, sinun ikäisistäsi pikkutytöistä puhumattakaan!
Se oli rankkaa työtä se.. kävi selän päälle se jatkuva työn ääressä kumarassa istuminen!
Taas sinä nimittelet minua pikkutytöksi!
Miksi?
Minkä minä pituudelleni ja pienuudelleni mitään mahdan?
En sitten yhtikäs mitään!
Koulussakin minua aina haukuttiin kääpiöksi (nyyh!)!
Mutta minä olen aikuinen herkkä nainen, enkä mikään pikkutyttö!
Niin no olethan sinä jo täysi-ikäinen.. kahdeksantoisa vuotias kaunis nainen!
Kahdeksantoista?
Enkä ole!
Mutta niinhän sinä sanoit.. ja nyt olet siinä tisut paljaana vierelläni sängyssäni.. KAUHEETA!
Eikä minulla ole edes pikkuhousuja jalassani.. eiks Olli ookki kauheeta?!
NO IHAN SITTE...!
...kauheeta?! Oot Olli kuule ihan sitte pölijä vanha seniili ukko!
Täytin jo vuosi sitten kahdeksantoista ja olen nyt yhdeksäntoista vuotias!
Ja nyt Olli gynekoloogina hoidat työsi!
Muista lääkärinvirkavalasi!
Olen potilaasi!
Tutki minut!
Tutki pilluni!

En saanut unta, ajatellessani pikku potilastani, joka unissaan kauniita unia nähden tuhisi onnellisena kainalossani.
Onnellinen olin myöskin minä.
Prognoosini oli että potilaani tarvitsee vielä pitkä-aikaisia, koko kesän kestäviä jokapäiväisiä, aamuisin, päivisin ja iltaisin tehtäviä lisätutkimuksia, ainakin syksyyn saakka ja mieluummin vieläkin pitempään, ehkä siihen saakka kunnes itse kupsahdan, tyydytettynä ja onnellisena, onnellinen hymy huulillani.
Elämä on hauskaa kun on kivaa.
🐱

Kivaa tarinaa ..jatka vaan 👍👍👍

Onko sinulla Olli pornofilmejä?
Oletko Olli koskaan katsonut pornofilmejä?
Tottakai minä olen katsonut pornofilmejä ja siellähän niitä on kirjahyllyssä tusinakaupalla!
Kun Olli olet nukkunut, niin minä olen käynyt kaikki nuo sinun filmisi läpi, eikä sieltä ole löytynyt ainuttakaan pornofilmiä! Näytä mihin olet ne piiloittanut!
Katso! Tässähän niitä on koko hylly täynnä!
Mutta eiväthän ne ole pornofilmejä, kun niissähän on vain naisia jalat levällään, vittuaan näytellen! Jotain työhösi liittyviä filmejähän ne kai vain ovat! Potilaitasi varmaankin? Eivätkö olekin?
Ja nuo nudistifilmit kai ovat edesmenneen vaimosi filmaamia kesälomamuistoja naisten nudistileireiltä, kun niissä ei miehiä näy ollenkaan!
En kollannut niitä ihan kaikkia, mutta naisiahan niissä vain näkyi olevan jokaisessa, joita vähän matkaa katselin, miehiä niistä etsien, mutta eipähän niitä löytynyt niistä ainuttakaan!
Et taida Olli pitää nudisteista?!
Pidänpäs! Naisnudisteista!
Ja nehän ne juuri niitä minun pornofilmejäni ovatkin, vaikka se porno-sana niistä puhuttaessa, taitaa ehkä vähän harhaanjohtava ollakin!
Etkö pidä naisten panemisesta?
Etkö Olli pitänytkään minun panemisestani, ja minä kun ihan luulin että sinä pidit siitä, kun sait rakastella kanssani!
Pidänpäs.. pidinpäs.. pidin paljon rakastelusta kanssasi, ja minä rakastan katsella sinua!
Olet maailman ihanin tyttö!
NAINEN!!!
Maailman ihanin nainen olet!
Olenko?
Olet!
Mutta miksi sinulla sitten ei ole panofilmejä, kun jos kerran pidät panemisesta?
Tulen vain kateelliseksi kun näen jonkun miehen rakastelevan jonkun kauniin naisen kanssa! Eikä niistä naisista näy mitään, kun ne niitä paneskelevat miehet ovat koko ajan niiden edessä!
Totta! Minä taas tykkään katsella niitä miehiä, mutta olet oikeassa siinä, ettei niistä naisista niiden miesten takaa paljoakaan paljasta pintaa näe!
Siinä näet Ulla, ne filmit eivät ole muille kuin vain naisille ja homoille tehty, ei meille heteromiehille!
Minä kun katselen näiltä filmeiltä niitä jalkojaan levitteleviä naisia, niin voin mielikuvitustani käyttäen niitä naisia itse paneskella!
Minulla on hyvä mielikuvitus, ja se tuntuu todella aidolta!
Tai ainakin joskus tuntuu, vaikka eihän se oikeaa naista koskaan korvaa, vaan on vähän niinkuin verrattavissa entisaikojen pettuleipään.. sellaiseen oikean leivän korvikkeeseen!
Nälkä lähtee, jos lähtee!
Ja kun oikein kovasti uskoo että lähtee niin.. ei se lähde, vaan itsensä huijaamistahan se vain on!
Sama juttu niiden nudistinaisten kanssa! Mutta onhan niitä kiva katsella, ja saahan ne kyrvän seisomaan, mutta siitä sitten on hoideltava homma omalla kädellä eteenpäin ja loppuun!
Ymmärrän! Minäkin miehenä tekisin juuri noin! Parempi sekin kuin ei mitään, mutta eilenhän sinulla kävi tosi hyvä tuuri, kun löysit metsästä minut, ja minulle myös, kun olen aivan hulluna tuollaisiin sinunlaisiisi vanhoihin ukkoihin, kun ne vuorostaan ovat aivan hulluina tällaisiin nuoriin.. no sanottaisiinko nyt tämän kerran, että pikkutyttöihin, niinkuin minäkin mielestäsi olen!
Ei vaan olet nainen! Ehta ja kypsä, viehättävä nainen sinä Ulla jo olet!
Voi kiitos Olli! Tuo oli kauniisti sanottu!
Hei kuule Olli! Aletaan itse tekemään niitä sellaisia panofilmejä!
Minä olen niissä filmeissä se viehättävä nainen, ja sinä se komea, vanha herrasmies, joka minua panee!
Aletaanko nyt heti filmaamaan paneskeluamme, vai haluatko filmata minua kun levittelen sinulle jalkojani?
Mutta millä me filmataan? Onko sinulla oikeaa filmikameraa? Tarvitaanhan me paljon valoakin, filmataanko me ulkona, kun ulkona paistaa aurinko, mutta sisällä ei? Ja mitä minä pistän päälleni, että voin sen sitten filmillä riisua pois päältäni? Enhän minä nyt sentään alastomana voi sen filmin alussa olla!
Tarvitsenko meikata vai esiinnynkö meikkaamattomana?
APUA! ALKAAKO MULLA JUURI NYT MENSUT? Eikun ei ala!
Kuule Olli, pitäisköhän meidän ensin sitä panemista harjoitella, ettei sitten filmatessa mene sormi suuhun, että mitenkäs sitä nyt naitiinkaan?
Joo kyllä meidän ensin pitää sitä panemista vähän harjoitella, ettei tule sitten mokattua!
Ja kun panettaakin jo niin vietävästi, etten ehtisi sitä kameraa esille etsiä, kun jo tulisi ihan itsestään, kaluun koskemattakin orkut!
No ei mutta Olli sittenhän meille nyt tuli kiire!
Ulla riuhtaisi hetkessä vaatteet pois päältään ja heittäytyi sohvalle selälleen.
PANE!
🍬

Olet Ulla siis nyt aivan vuorenvarma siitä, ettet halua lähteä kanssani kaupunkiostoksille?!
Olen Olli, aivan vuorenvarman vuorenvarma! Usko nyt jo kun minä sanon, vai pitääkö minun huutaa, että uskoisit?
Ei, ei, älä tyttö huuda!
Sinulla kun on niin kauhian kimakka ääni, niin tärykalvothan minulla sitä kuunnellessani halkeisisivat!
Saisit milloin vain töitä palosireeninä, jos vain sitä työtä hakisit!
Mutta kun en hae!
Älä hae!
En haekaan sokeri-isukki!
Mitä? Mikä? Minäkö?
Sinä Olli! Eihän täällä muitakaan ole!
Joo ei ole.. hmm.. ihan kivahan se on.. tuota joo.. ajella yksinkin! Kun ei tuo Helikään näytä nyt haluavan mukaani, kuten tavallisesti! Minä sitten lähden! Hei!
Mjauu!
Moi!

Vai että olen minä nyt sugardaddy, mutisin autoa ajaessani itsekseni. No parempihan olla sellainenkin kuin.. kuin.. Voi Luoja onko minusta nyt tullut sokeri-isukki?
Vaikka.. onko tuo nyt niin kauheeta tulla kutsutuksi sellaiseksi, mutta kun tuli nyt niin äkillisenä yllätyksenä kuulla sellaista Ullan suusta.. aivan sitten odottamattomasti.. sugardaughter?.. no onhan se Ulla kyllä nyt ollut minulle kuin jokin sokeri-tytär.. hmm.. joo.
Hymyilytti kun Ullaa ajatellessani tunsin kaluni alkaneen ajaessani jäykistyä.
No ei mutta tyttöhän oli rehellisyydessään ollut aivan oikeassa.. iskenyt naulan kantaan.. ja kivahan se isukkina oli olla.. mutta että sokeri.. hmm.. alkaa loppumaan, pitää muista ostaa.

Kaupungissa tein ruokaostokseni, vaateostokseni Ullalle ja muutkin asiointini parissa tunnissa.
Kirjastossakin ehdin käväistä netistä tarkistamassa, jos löytyisi jotain tietoa Ullasta, mutta eihän hänestä sieltä mitään löytynyt.
Ulla Rusinapulla taisikin olla tytön itse keksimä nimi itsestään.
Hymyilin ajatuksissani.
Kukahan tyttö oikein oli?
Jokin todella hyvä syy hänellä salaperäisyyteensä piti olla, mutta huijarina, saati sitten rikollisena, en osannut häntä vieläkään pitää.
Ulla oli hyvä tyttö, ja jokin todella hyvä syy hänellä tuohon tuollaiseen valehteluunsa piti olla.

Tyttö oli ollut ottamassa rannalla aurinkoa, ja juoksi ilkosen alasti minua vastaanottamaan, ajettuani autolla pihaan, Helin juostessa hänen perässään.
Hei Olli? Minulla ehti jo tulla ikävä sinua, Kisulilla myös!
Heli-Kisuli oli kova-äänisesti kehräten hypännyt syliini kasvojani nuolemaan.
Et kai Ulla vain ole auringossa polttanut itsesi, kun olet niin punainen?!
Nukahdin ja taisi iho vähän kärähtää! Heli sitten onneksi herätti kun sille tuli nälkä!
Olet polttanut itsesi sekä edestä, että takaa, ja aivan ensimmäiseksi sinut on palovammavoideltava, sekä edestä että takaa, ja aivan sitten kokonaan koko tyttö!
Mutta kannetaan nyt ensin kuitenkin nämä kaikki ostokset sisälle!
Voi Olli oletko ostanut minulle näin paljon vaatteita? Siinähän se loppupäivä hurahtaakin niitä kokeillessani!
Kyllä sinä mielestäni olet parhaimmillasi juuri tuollaisena, kuin juuri nyt olet!
Ha ha näen housujesi etumuksesta, että tarkoitat sitä!
Tarkoitan joo!

Ulla seisoi edessäni siinä asussa, missä yhdeksäntoista vuotta sitten syntyikin.
Levitin sohvalla istuen käsilläni aurinko-öljyä hänen selkäänsä, pyllyynsä ja sääriinsä.
Käänny kulta pieni!
Tyttö kääntyi.
VOU!!!
Mielisanasi tuo "vou"!
Mielitytöstäni!
Vou.. taasko sinulla seisoo?
Mielikikkelisi?
Mielikyrpäni! Saanko istahtaa syliisi?
Ilman muuta! Muuta en nyt toivoisikaan!
Aah vou, sinä ihana vanha ukko, sinulla kyrpä seisoo jatkuvasti!
Mikä on jatkuvan seisokkisi salaisuus?
Sinä Ulla-tyttöseni!

Et Olli ole uskovainen?
Eläpä sano, ehkäpä olenkin.
Mutta uskovaisethan pitävät tätä tällaista suurena syntinä! Eivätkö pidäkin?
Ketkä pitävät, ketkä eivät!
Haluaisitko minun joskus ottavan sinulta suihin ja laueta suuhuni?
Joo jos nielet spermani!
Miksi?
Koska eräs Markus siinä Isossa Kirjassa vakavasti varoittaa että,
"ei mikään, mikä ihmisen ulkopuolelta menee hänen sisäänsä, voi häntä saastuttaa, vaan mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen."
Aijaa?!
No minä nielen ne sitten!
Niin tai saathan sinä Ulla ne spermani uloskin sylkeä, sillä olenhan minä saattanut tuon jakeen väärinkin tulkita, ja niin varmaan olenkin, ja pahoin pelkään että.. että...!
Vain vitsailleksasi?
No kun laukean pimpsaasi, niin ethän sinä siellä voi spermaani pidätellä, vaan uloshan ne sieltä auttamattomasti pois valuvat!
Ja se tekee tuosta tulkkauksestasi vain tyhmän pointittoman vitsin?!
Hmm! Joo! Niin pahoin pelkään!
Oliko sinulla Olli vielä jotain muuta tästä aiheesta mielessäsi?
Etkö pidä rakasteluamme Raamatun vastaisena syntinä?
No en, kun rakasteluistamme et tule tahtomattamme yllätysraskaaksi, etkä saa tahtomattomasti lasta!
En pidä rakasteluamme syntinä, joten se ei silloin myöskään ole syntiä!
Eräs Tiitus-niminen herrasmies vuorostaan siinä äsken mainitsemassani kirjassa toteaa että,
"Kaikki on puhdasta puhtaille; mutta saastaisille ja uskottomille ei mikään ole puhdasta, vaan heidän sekä mielensä että omatuntonsa on saastainen."
Joten puhdasta ainakin meille, on meidän rakastelumme!
😼

Olli katso.. kvartsia!
Ulla kumartui ja noukki löytämänsä kivenpalan rantahietikolta käteensä, näyttäen sitä riemuissaan minulle.
Mutta yht'äkkiä hänen kasvoilleen ilmestynyt riemuikas ilme myöskin yhtä äkkiä suli pois, ja hänen kiveä pitelemänsä käsi vaipui hitaasti alas.
Mutta ethän sinä muista enää mistään yhtään mitään, sanoi hän hiljaisella, tuskin kuuluvalla surullisella äänellä.
Mitä minä en muista?
Et yhtään mitään!
Katsoin hämmästyneenä tyttöä.
En välillä Ulla ymmärrä sinua ollenkaan, en sitten vähääkään!
Kerro kulta pieni mitä en ymmärrä, niin voin yrittää ymmärtää! Joohan?! Haluan ymmärtää! Tuollaisia kiviä täältä löytyy sieltä täältä hiekan alta, kun viitsii vain etsiä!
Ne ovat sieviä, haluatko että aletaan etsimään niitä!?
Ulla katsoi minua miettivän näköisenä.
Onko sinulla sahaa, niin käytäisiin tuolta metsästä sahaamassa kummallekin jousipyssytarpeet.. onko sinulla?
Onhan minulla! Nyt hetikö se saha pitäisi hakea? Emmekö me voisi uida ensin?
Järvi ei tuosta kuiva, eikä katoa mihinkään, joten nyt mennään metsään ja heti! Ehditäänhän me vielä myöhemminkin uida, ja vaikka kuinka monta kertaa, kun on koko kuuma ja pitkä päivä vielä vasta alussa ja edessä!
Palasimme saaliinemme metsästä, tusinan verran suoria, pitkiä ja ohkaisia nuolipuita, sekä kaksi paksumpaa jousipuuta.
Vain kaikista tylsintä ja huonoteräisintä puukkoani antoi Ulla luvan niiden jalostamiseksi metsästysaseiksi käyttää, ehdoteltuani höylää ja santapaperia myös käytettäväksi niitä valmistaessamme.
Pikkuhiljaa innostuin tästä tytön yllättävästä ideasta, ja tuntui kuin minusta olisi tullut pikkupoika jälleen.. siis ei, en sentään pikkupojaksi itseäni tuntenut, vaan tuntui vain kuin tämä kesä olisi pikkupoikakesäksi mielessäni muuttunut.
HIPPA! Pingoin karkuun ja vilkaistessa taakseni, nähdäkseni onko Ulla jo kuinka lähellä minua kiinni saavuttamassa, huomasinkin yllätyksekseni hänen vain hämmästyneenä hymyillen seisovan samoilla jalansijoillaan.
AMPIAINEN! VARO ETTEI PISTÄ!
Ullaa alkoi naurattamaan.
HUPSU! VARO ETTEI LENNÄ KIINNI JA OTA SINUA ITSEÄSI PIIKILLÄÄN HIPAKSI!
Nolon näköisenä kävelin takaisin Ullan luo.
Ampiaisia saa tyttö varoa! Suomen toiseksi vaarallisin eläin sentään kyykäärmeen jälkeen.
Tyttö kurottautui antamaan minulle suukon poskelle. Hippa oot ite ja nyt leikki seis! Tänä iltana syödään itse ammuttua ja valmistettua sorsapaistia!
Mutta eihän sorsia saa...!
Mutta eihän sorsapaistia parempaa saa mistään!

Ulla hakkasi löytämänsä kvartsinpalasen isolla kivellä teräviksi palasiksi, ja yhdessä kiinnitimme niitä puunuolien kärkeen.
Hämmästyksekseni vähääkään miettimättä, tunnuin osaavan sen taidon aivan kuin itsestään.
Meiltähän tämä käy kuin vanhoilta tekijöiltä, tuumasi Ulla hymyillen, kuin ajatukseni lukien.
Vanha taito ei ruostu, sanotaan! Eikö Olli sanotakin?!
Pentuna käytimme rautanauloja nuolien päissä, emme kiviä!
Kvartsia! Piikivi olisi ollut paljon parempaa, mutta käy se tähän hätään tämä kvartsikin! Niiden kiinnityskin nyt on vain täyttä fuskia, mutta paremman puutteessa saa kelvata.. tai paremman ja paremman, mutta saa nyt kelvata nykyaikainen liima ja karhulanka!
Joo silloin aikoinaan me käytettiin.. tuota ne käytti.. menen uimaan.. tuletko Ulla mukaan?
Tulen! Mennään vain uimaan!

Käytimme vanhaa tikkataulua maalitauluna. Hämmästyksekseni osuimme kumpikin niihin, kuin vanhat tekijät.
En edes pikkupoikana ollut näin taitava ampuja.. aivan hämmästyttävää.. ja näin aivan kylmiltään.. uskomatonta!
Niin minustakin! Itse ammuin viimeksi jousella niin äskettäin kuin vain muutama kuukausi sitten, mutta sinullahan siitä on aikaa jo runsas puoli vuosisataa, mutta olithan sinä sen käytössä silloin oikea taituri!
Mitä sinä puhut! Enhän..!
OLLI VASEMMALLA NOUSEE ETEEN AMMU!
Käänsin ylävartaloani hieman vasemmalle, tähtäsin ylöspäin ja ammuin.
Sorsa mätkähti kuolleena nuolen lävistämänä sadan metrin päähän edessämme.
Mieleeni iski jostain syystä elokuva "Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin".
Hyvä ja hauska elokuva.
Minun omakin muistini tuntui palailevan pätkittäin.
Tunsin huimausta.. mielenjärkytystä.. tunsin pyörtyväni.. titityy!

Olli.. Olli.. rakas kultaseni!!
🙀

Niin Olli-rakas! Kuulit aivan oikein!Odotan sinulle lasta, esikoistamme!
On se kumma, kun gynekologina et nähnyt, etkä ymmärtänyt minun olevan raskaana, ja kun vieläpä olen nyt jo kolmannella kuukaudella! Olisihan sinun se pitänyt nähdä ja ymmärtää, että paksunahan minä olen!
Enhän minä tyttö hyvä silloin kaksi viikkoa sitten, sinun tänne ilmestyttyäsi, sinua tosissani tutkinut siksi, kun luulin sinun vain leikilläsi puhuvan siitä kuin sellaisena kivana esileikkinä.. ihan siis vain seksimielessä, mutta ymmärsinkin sinut siis silloin aivan sitten täysin väärin!
No olihan se niinkin, että annoin sinulle aiheen ymmärtää minut väärin, mutta olisit sinä nyt sen verran saanut minusta muussakin, kuin vain seksimielessä olla kiinnostunut, ja varsinkin olla kiinnostunut terveydestäni, niin että olisit sinä nyt ihan oikeastikin minut voinut ja saanut tutkia!
Kerroinhan minä sinulle siitä muka "poikakaveristanikin", joka nyt ei kuitenkaan minulle sellainen "poikakaveri" ollut, vaan joku vain minulle täysin tuntematon ja vieras poika, jonka kyytiin olin liftannut ja päässyt!
Halusi sitten minulle sitä pikkumulkkuaan esitellen saada minut takapenkille naimaan kanssaan, josta tietenkin tulevana äitinä jyrkästi kieltäydyin, ja siksi hän minut autostaan ulos heittikin, sinne pimeälle, autiolle metsätielle!
Kun hän sitten oli kääntynyt takaisin minua etsiäkseen ja autoonsa takaisin saadakseen, niin silloin todella pelästyin ja piilouduin sinne metsään!
Ajattelin sitten aamulla etsiä sinut käsiini, sillä sinua minä tänne tulin etsimään ja tapaamaan, kun olin ottanut selville että missä asut!
Näin tiekyltistä olevani jo tämän kylän alueella, jossa tiesin sinun asuvan!
Mutta siitä sitten enemmän huomenna, kun olemme ensin tämän yön hyvin nukkuneet!
Olen nyt vain niin valtavan onnellinen, että löysin sinut, ja nyt vihdoinkin saan keskustella meistä kummastakin kanssasi, ja kun ilokseni yhä vielä muistat minut!
Tunnen itseni nyt niin äärettömän väsyneeksi, etten jaksa muuta enää ajatella, kuin vain nukkumista!
Anteeksi kultaseni! Pyydän sinulta sitä laiminlyöntiäni todellakin syvästi katuen anteeksi!
Ja kun ahmit koko ajan jäätelöä, niin oletin että vatsan seutusi.. mutta oletin väärin!
En itseäni kehtaa enää gynekologiksi kutsua, en edes entiseksi sellaiseksi!
Ja huomenna vien sinut tarkkaperäisiin terveystutkimuksiin!
Tämä maailma viiruksineen ja pöpöineen ei ole enää sama, kuin silloin viimeksi viisikymmentä vuotta sitten, kun me molemmat olimme nuoria!
Niin.. "kun me molemmat olimme nuoria".. mutta mikä minä nyt olen.. näytän nuorelta, mutten kuitenkaan ole sitä! Mihin hävisivät minun viisikymmentä vuottani? Sinä olet saanut ne elää, minä en!
Kuka varasti, ja miksi, ne vuodet minulta, nyyhkytti Ulla sylissäni.
Ja nyt sinäkin olet jo noin vanhan näköinen, vaikka olemme kumpikin saman ikäisiä, ja meillä pitäisi olla.. piti olla.. yhteinen elämä edessämme! Olli? Mitä tapahtui?
Suutelin kyyneleitä pois sylissäni itkevän Ullan silmistä, häntä itsekin äänettömästi itkien syleillessäni.
En Ulla tiedä! En todellakaan tiedä muuta kuin että väärin tämä meitä molempia kohtaan on! Hirvittävän väärin, mutta sinulla ne viisikymmentä vuottasi vielä ovat edessäsi elettävänäsi!
Mutta ilman sinua, kun kuolet vanhuuttasi, ennen minua pois, ja jään yksin, aivan yksin!
Löydät jonkun toisen!
Mutta se et ole sinä rakkaani!
Se et ole sinä!
Mutta nukutaan nyt Olli vihdoinkin, ja jutellaan lisää huomenna! Jookos?! Hyvää yötä rakas!
Hyvää yötä Ulla rakas!
Ulla itki hiljaisella äänellä sylissäni, kädestäni tiukasti kiinni pitäen, kunnes syliini surullisen onnellisena nukahti, ja itku vaihtui kevyeksi, hiljaiseksi nukkuvan tuhinaksi. Kuin silloin kauan, kauan sitten, nukkui tyttö rauhallisena sylissäni.
Tunsin kyynelien valuvan silmistäni. Oloni oli tuskallisen haikea, mutta kuitenkin onnellinen.

Ajatukseni veivät minut ajassa viisikymmentä vuotta taaksepäin, kesään 1975.
Ullan kanssa olimme molemmat silloin seitsemäntoista vuotiaita! Emme ikinä olleet silloin vielä toisiamme tavanneet, tai toisiamme edes nähneet, mutta sen vielä tulisimme pian tekemään, muttemme silloisessa nykyisyydessämme, vaan kaukaisessa menneisyydessä.
Menneisyydessä, jolloin meitä kumpaakaan ei vielä edes ollut olemassakaan, ja olemassa olommekin oli vielä kymmeniä tuhansia vuosia tulevaisuudessa ajasta, josta meidät sinne kumpikin tempaistiin.
Siellä tapasimme ja rakastuimme syvästi toinen toisiimme.
Tarinamme on mieletön, mutta tosi.
Se tapahtui silloin, ja tapahtuu yhä, eikä tarinamme vielä ole saanut loppua.
Koko jutussa ei ole päätä, ei häntää, eikä koskaan tule olemaankaan.
Nukahdin.
😿

Heräsin kun minua suudeltiin.
Huomenta Olli Mörökölli, kuului samanaikaisesti korvani juuresta.
Mahdotonta! Eihän Ulla voinut minua suudella suulle ja puhua korvaani samanaikaisesti.
Räväytin silmäni auki.
Mijauu sanoi Heli-Kisuli nenääni nuolaisten.
Sinäkö se minua pussaatkin, sinä senkin Karvaturri?!
Yh!
Jaa että sait nyt pöpöjä minun suustani omaan suuhusi?! Mutta syytä siitä nyt ihan vain itseäsi! Mitäs tulit katti minun suutani nuolemaan!
Kissa kehräsi tyytyväisenä rintani päällä, vuoronperään minua ja Ullaa vilkuillen, odottaen että jompikumpi meistä lähtisi hänelle ruokaa antamaan.
Nukuitko Ulla hyvin?
Nukuin Olli! Entäs itse?
Hyvin nukuin minäkin!
Joko noustaan ylös syömään?
Mjauu!
Siinä vastaus! Keitän puuron jos tyttö vielä haluat heräillä rauhassa!
Ei vaan tämä tyttö nousee nyt ylös! Sinulla poika on sorsa kanssani kynimättä!
Kana kynimättä?.. siitäkö kun tytöttelen sinua.. mutta enhän minä...!
Ha ha ei vaan sorsa.. sorsa jonka taivaalta eilen tiputit, ja kyllä sinä minua tytötellä saat.. vanhaa akkaa!
Mutta ethän sinä vielä mikään vanha ole!
No kyllähän minä jo 67-vuotias vanha akka olen.. ainakin henkilöllisyyspapereitteni mukaan!
Vaikka päivääkään päälle 17-vuotiaalta et vielä näytä!
Ja siitäkö luulet minun pitävän?
Etkö sitten pidä? Minä ainakin pitäisin, jos näyttäisin yhtä nuorelta kuin sinä näytät!
En pidä, etkä minun kengissäni sinäkään siitä pitäisi!
Annapas Olli kun kerron!
Kun kaksi kuukautta sitten pää pyörällä tähän uuteen maailmaan ilmestyin, en heti ymmärtänyt että mihin olin tullut!
Suomi tämä ei ollut, ajattelin! Ei ainakaan se sama tuntemani Suomi, jonne olin vuoden poissa-olon jälkeen takaisin tullut! Tuntui kuin olisin pulahtanut jollekin vieraalle planeetalle, tai ainakin jonnekin outoon paikkaan, jonkin tieteiselokuvan käynnissä oleviin kuvauksiin!
Kyselin vastaantulijoilta että olenko minä Hollywoodissa, ja että missä tämän tekeillä olevan elokuvan ohjaaja on, kun olisi sille asiaa, ja että milloin on ruokatunti kun nälkäkin jo on, ja että missä kamerat ovat, kun en näe niistä ainuttakaan!
Ja sitten minä vasta hämmästyin, kun tajusin niiden hollywoodilaisten kaikkien puhuvan vain suomea, ja lopuksi minä aivan pelästyin ihan kaikkea siellä näkemääni!
Ihmiset leijailivat hurjaa vauhtia eteenpäin moottorittomilla potkulaudoillaan, ja kaikki puhuivat itsekseen ja yksikseen, useimpien pitäessä toisella kädellään toisesta korvastaan kiinni, joten hullujahan he kaikki olivat.
Joku törmäsi potkulaudallaan minuun, kaaduin pääni katuun lyöden, ja heräsin sairaalassa!
Kyselivät henkilöllisyysnumeroani, ja kun sen kerroin, puistelivat vain epäuskoisen näköisinä päitään!
Kun rehellisesti vastailin kaikkiin heidän esittämiin kysymyksiinsä, niin siitä hyvästä sulkivat minut lukkojen taakse hulluinhuoneeseen!
Siellä eräs kanssapotilaani auttoi minua semmoisella älykännykällään etsimään sinusta kaikkea tarvitsemaani tietoa ja ottamaan selvää osoitteestasi!
Karkasin sieltä, varastettuani ensin psykiatriltani lompakon rahoineen!
Olen etsintäkuulutettu rikollinen, ja siksi en uskaltanut lähteä kanssasi sille kaupunkireissullesi, koska kiinnijouduttuani varmaan saisin putkaa, linnaa ja vankeutta, ainakin jotain niistä! Konnunsuolle pistäisivät suota kuokkimaan, tai ainakin kuritushuoneeseen sulkisivat lopuksi elämääni!
Voi sinua Ulla-parkaa, mitä olet joutunut kestämään!
Autan sinua selvittämään tuon henkilöllisyysasiasi, sillä siitähän tuo kaikki kokemasi nyt on kiinni!
Joudut varmaankin muuttamaan henkilöllisyyttäsi, jos emme jotenkin saa syntymä-aikaasi muutettua!
Halatessani Ullaa rohkaisevasti, naurahti hän helpottuneena lupauksestani auttaa häntä!
Arvaa Olli mitä?
No mitä Ulla?
Minua panettaa! Kanna minut takaisin sänkyyn!
Miksi Olli muuten luulet meidän silloin joutuneen sillä lailla eroon toisissamme, ja miksi minulla meni niin valtavan pitkä aika tänne takaisin pääsyyn, kun sinä pääsit tänne hetkessä? Ja missä minä ne viisikymmentä pitkää vuotta oikein olin, vaikka ajantajua minulla niistä hukkaan vuosista ei kuitenkaan ole?!
En tiedä, mutta kun lähdimme sitä meitä lähestyvää valonhohdetta käsi kädessä juoksemaan pakoon, tunsin kuinka otteesi kädestäni irtosi, ja seuraavassa hetkessä heräsin täällä ja tässä ajassa makaamasta jollain pellolla!
Minulla irtosi ote kädestäsi, kun kompastuin ja liukastuin siihen mammutin paskaläjään!
Voi olisinpa silloin katsonut eteeni, niin emme ikinä olisi joutuneet toisistamme sillä tavoin eroon!
No jatketaan siitä keskustelua sitten saunassa enemmän, kunhan ollaan ensin...!
Laskin Ullan käsivarsiltani sänkyyn pitkälleen.
...hoideltu kulta toisiamme!
😻🍬

Kävin katsomassa sitä festivaalialuetta, mistä hävisimme sinne menneisyyteen, takaisin tänne omaan aikaani takaisin päästyäni. Runsas vuosi sen jälkeen, myöhään syksyllä, siellä kävin!
Meidän kummankin rauhallista pissa- ja kakkapaikkaa silloin sieltä metsiköstä etsiessämme, on meidän täytynyt olla sen kuvailemasi saman ison kiven kummallakin puolella, siihen meidän kummankin nojaten, toisiamme näkemättä tai kuulematta, toisistamme mitään tietämättä!
Mitään kummallista en siellä nähnyt, mutta kammottavalta se paikka kuitenkin tuntui, siellä silloin käydessäni!
Sen rockfestivaalin jälkeen ilmestyneissä lehdissä ei ole sanallakaan mainittu siellä mitään erikoista silloin nähdyn!
Olisi nyt luullut että edes joku olisi sen kiven, ja samalla meidät hetkeksi ympäröineen, valoa hohtavan sumupilven nähnyt, mutta kai ne kaikki uskoivat vain harhoja nähneensä, jotka sen ehkä sattuivatkin näkemään!
Me Olli taidettiin siellä silloin olla ainuita selväjärkisiä, kun eihän me kumpikaan oltu edes kaljaa juotu! Mutta se uusi teltta harmitti, kun se jäi sinne! Enhän minä ehtinyt siinä ainuttakaan yötä edes nukkuakaan! Pystyyn vain ehdin sen pistää!
Samat sanat! Samoin kävi minulle!
Joku luuli niitä sitten omakseen, huomatessaan jonkun ne sinne jättäneen!
Otin puhelimitse yhteyttä vanhempiisi, mutta he eivät uskoneet sanaakaan, mitä heille kerroin! En ehtinyt edes alkua pitemmälle, kun jo paiskasivat luurin kiinni korvaani! Luulivat että pilailen heidän surullaan!
He säälittivät minua, mutten pystynyt heitä auttamaan!
Sitten hieman sen jälkeen, kuulin heidän molempien menehtyneen rajussa auto-onnettomuudessa!
Olen Ulla pahoillani! Sekä sinun, että vanhempiesi puolesta!
Älä Olli ole, eihän se sinun syysi ollut, etteivät he sinua uskoneet, eivätkä kuunnelleet!
Vaikea tätä kaikkea tapahtunutta on itsekin todeksi uskoa!
Mitenkähän muuten ystävämme.. meidän perheemme.. otti sen, kun sillä lailla yht'äkkiä silmänräpäyksessä hävisimme pois heidän luotaan.. samalla tavoin kuin olimme heidän silmiensä eteen ja luokseen vähän yli vuotta aikaisemmin tulleetkin!
Varmaankin järkyttyivät ja surivat meidän häviämistämme luotaan, varsinkin se sinun Hyrräsi, kun oli jo aivan viimeisillään!
Jäi varmaan loppuiäkseen sinua suremaan kun oli niin valtavan rakastunut sinuun!
Kiva olisi tietää, että saiko tytön vai pojan! Jos sai tytön, niin on varmaan saanut lapsen meidän Harrimme kanssa!
Ulla purskahti yht'äkkiä itkuun, minä myös. Itkimme yhdessä, noin 40 000 - 50 000 e.Kr. syntynyttä yhteistä poikaamme Harria.
Voi rakas Harri-parkamme, kun sillä lailla noin vain yllättäin, yht'äkkiä jäi isättömäksi ja äidittömäksi!
Minulta sinne jäi vain yksi lapsi, mutta sinulta sinne jäi vähintään kaksi lasta, jos ei kolmattakin, sillä saattoihan Hyrrä saada kaksosetkin, kun sillä se maha jo oli niin iso!
Kyllä appivanhempani pitävät.. pitivät Harristakin huolta, kun he rakastivat ja suorastaan palvoivat häntä yli kaiken.. kuin omaa lastaan he häntä rakastivat!

Olen Ulla muuten lukenut neandertalilaisista, ja täyttä paskaa kirjoittavat heistä!
He osasivat puhua ja olivat älykkäitä ihmisiä!
Niin olivat!
Kuule Olli! Meidän poikamme Harrin kauttahan sinä ja minä, saatamme olla suomalaisten, ja kaikkien eurooppalaisten kantavanhemmat.. suomalaisten, ruotsalaisten.. kaikkien kanta-isi ja kanta-äiskä!
Olet Ulla oikeassa!
Aivan hyvinhän Ulla-kulta me omia kantavanhempiamme saatamme olla!
Ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä ollaankin!
🐱🇫🇮😸

Istuimme saunassa.
Ihmettelen minä vain, että mikset sinä sen viimeisimmän vaimosi, numero kolmen, kanssa saanut lapsia, vaikka kivikaudelle sinulla niitä jäi ainakin kaksi, mahdollisesti kolme!
Ja siellähän se on tehty tämä nyt minun masussanikin kehittyvä ja kasvava ihmisen alku!
Jo kymmeniä tuhansia, viisikymmentä tai sitten vain neljännesvuosi sitten, miten ja mistä sen nyt laskee, sinä sen munasolun siellä hedelmöitit! Niin.. miten ja mistä kulmasta sitä siitä hetkestä kulunutta aikaa nyt sitten ajattelee ja laskee!
Minä tiedän ja tunnen sen tuolla kohdussani kuitenkin vain sen muutaman kuukauden ajan olleen!
Ja minä tiedän sinuun jo viisikymmentä vuotta sitten lauenneeni, ja tämän nyt tällä hetkellä, tästä aiheesta aloittamamme keskustelun silloin jo aloittaneeni!
"Ohoh.. sori.. en ehtinyt ajoissa ulos vetää, kun jo tuli!" sanoin silloin!
Niinhän sinä silloin sanoit, mutta mitä sinun miehiselle kyvyllesi sitten tapahtui.. ja miksi?
Sitä olen itsekin miettinyt, ja luulen tietäväni syyn siihen!
Kun siellä menneisyydessä silloin lähdimme sitä meitä lähestyvää valonhohdetta käsi kädessä pinkomaan karkuun, niin näitkö ja muistatko Ulla sen meitä kohti vasemmalta vinottain juosseen, ja pelosta vauhkoontuneen mammutinpennun?
En! Miksi?
No kun se juuri siinä meitä ohittaessaan, huitaisi sillä pitkällä, voimakkaalla kärsällään minua alhaalta ylöspäin munille, niin että lensin sen voimasta kieppuen ilmaan! Ja niin kipeää se teki, että taju meni, ja heräsin vasta sen aikamatkan jälkeen tässä omassa ajassani, sairaalassa kivuissani munat mäsänä, tai ainakin siltä tuntui!
Se mammutinpennunpentelekkö se syypää kaikkeen tähän meidän kokemaamme paskaan olikin, ja sitten siihen sen mammutinpennun mammuttimamman suureen paskaläjään kun vielä sen kaiken lisäksi, samalla kertaa kompastuin, niin meidän kärsimämme tragediammehan olivat silloin kuin lukkoon lyötyjä!
Mammutit sais kaikki hävittää sukupuuttoon!
Se asia hoidettu jo aikoja sitten!
Ulla käänsi katuvan näköisenä katseensa kohti saunan kattoa.
Vakuuttavaa, mutta enhän minä sitä nyt niin tosissani tarkoittanut! Perun pyyntöni! Pliis!

Pesin sekä itseni, että Ullan, ja Ullan tarkoin, aikaa siihen vähääkään säästämättä.
Rakastelimme pesuhuoneen jakkaralla jalat levällään minun istuessa, Ullan vuorostaan edessäni kyykyllään jalkojeni välissä puoli-istuallaan ottaessa kyrpäni sisälle pilluunsa.
Loppupäivän loikoilimme viltin päällä rannalla. Ensin vähän aikaa auringossa, kunnes siirryimme aurinovarjon alle.
Radiosta kuului 'Vasten auringon siltaa', Ullan siitä riemastuessa.
Ihanaa! Lempilauluni siitä lähtien, kun Katri Helena sen pari vuotta sitten levytti!
😻🌞

Kesä kului, eikä Ullan henkilöllisyysasia edistynyt eteenpäin vähääkään.
Tyttöä saattoi odottaa jopa karkoitus, ja ties minne, vaikkapa.. vaikka minne. Vaikkapa Afrikaan.. tai ei nyt sentään.
Varmuuden vuoksi kehoitin häntä kuitenkin vähentämään auringonottoa.
Ulla oli surullinen.
Minulla on ikävä neandertalilaisia ystäviämme! Voi jospa olisimme saaneet jäädä sinne, kun sinne kerran jouduimmekin!
Ilman omaa tahtoamme meitä heiteltiin sinne tänne.. tänne en enää halua jäädä.. sinne haluan takaisin.. siellä ei kysellä henkilöllisyyspapereita, eikä jatkuvasti tarvitse pelätä kolaroivansa potkulautailijoiden kanssa!

Kuule Ulla!
Ulla kuulolla Olli!
Kuule käydään ostamassa teltat meille kummallekin, ajetaan sinne, missä tämä kaikki sai alkunsa, pystytetään teltat niille samoille paikoille, minne ne silloin viisikymmentä vuotta sittenkin pystytimme ja odotetaan kunnes yöllä rupee pissittämään ja...
...ja lähdetään kuselle samalla kellonlyönnillä kuin silloin nuoruudessammekin!
Hei kuule tuossahan on ideaa.. tuossa oljenkorressa.. mutta parempi se kuin ei mitään!

Leirintä-alue oli ihmisiä aivan täpötäynnä, vaikka mitään festivaaleja siellä ei nyt edes ollut menossa.
Ullan entinen teltan paikka oli telttoja täynnä, joten hän pystytti telttansa aivan minun telttani viereen.
Telttapaikkojamme tärkeämmäksi oletimme kuitenkin sen suuren kiven, jonka vierellä meidän olisi yöllä ajoissa oltava.
Oli vasta puolenpäivän aika, saatuamme telttamme pystytetyiksi, joten päätimme yhdessä mennä telttaani levähtämään, sillä olimmehan olleet matkan päällä koko pitkän yön ajan.
Rakastelimme, joka tuntui kiukuttavan naapuritelttojemme nuoria tytöttömiä nuorukaisia, heidän kateuksissaan alkaen huutelemaan meille hävyttömyyksiään, arvatessaan touhumme.
Ikäloppu vanha ukko panemassa nuorta, heidän ikäistään nuorta tyttöä, ei saanut heidän hyväksyntäänsä.
Hetken huudeltuaan ja metelöityään, telttaamme myöskin aikansa potkittuaan, rauhoittuivat he kuitenkin lopulta.
Kuului tyttöjen puhetta ja tirskuntaa, jonka jälkeen heidän, sekä poikien äänet kaikkosivat poispäin.
Pojat olivat saaneet omat tyttönsä, meidät unohtaen.
Loppupäivä kului nukkuessamme ja valmistautumisessamme toivomaamme, edessä olevaan aikamatkaan menneisyyteen.
Olin hankkinut kaikenlaista tarpeellista mukaan otettavaa, ja meillä tulisi olemaan suuret kantamukset mukanamme, reput kummallakin sekä selässä, että myöskin etupuolella, ja käsissämme myös.

Lähestyimme matkatavaroinemme kiveä.
Minua Olli jännittää niin kauheasti!
Samat sanat Ulla-rakas!
Mutta mitä jos toinen vain meistä kohta häviää, ja toinen jää tänne?
Emmekö me voisi seistä yhdessä, toisistamme kiinni pitäen?
Jookos Olli-kulta? Minua peloittaa aivan sitten kauheasti!
Ei.. kyllä meidän on pidettävä tuo kivi meidän välissämme, aivan kuten silloin viisikymmentä vuotta sitten!
No.. ei kai siinä sitten muukaan auta! Joko minä Olli menen? Tämähän oli se sinun puolesi?!
Joo.. niin oli! Ja kellokin alkaa olemaan jo niillä paikkeilla, ainakin minun muistini mukaan!
No minä sitten menen! Hei sitten Olli! Mutta kyllä minua nyt kuitenkin vähän jännittää! Ja vähän peloittaakin! Peloittaako Olli sinua?
Peloittaa ja jännittää, mutta toivotaan nyt parasta, että päästään sinne, minne meidän on tarkoituskin päästä!
Suutelin ja halasin Ullaa, ennen hänen häviämistään kiven toiselle puolen.
Hävetti kun isoa miestäkin peloitti.
Minua siis, mutta vapaa maa tää, saada myöskin pelätä.. hieman.
🐰🐭🥺

Oli ehtinyt kulua vain pari minuuttia, kun risut alkoivat raksahdella puolipimeässä metsässä meitä kohti.
Kaksi ihmishahmoa oli tulossa kiveämme kohti.
Lähemmäksi tultuaan, tunnistin toisen vanhemmaksi naishenkilöksi, ja toisen nuoreksi pojaksi.
Poika isoäitineen, tulossa juuri nyt tällaisella kriittisellä hetkellä meidän kivellemme .
Ei tule mitään, saavat nyt kyllä luvan häipyä, ja pian.
Kivi on varattu! Häipykää!
Et sinä ukko sitä kiveä omista!
Ja mistäs sinä poika sen tiedät? Mitä jos vaikkapa tämän kiven omistaisinkin?
Häivy äijä itse pois täältä! Tämä paikka on meidän varaamamme!
Eipäs kun meidän, kuului kiven takaa Ullankin hätäisen pelokas vastalause näille yllättäville tunkeilijoille.
Kääntykää takaisin sinne, mistä tulittekin! Nyt heti!
Anna Olli sille ukolle satanen, että häipyy pois täältä, huusi nainen pojalle.
Te saatte tonnin, jos itse häivytte, huusin vastaukseksi.
Kaksi tonnia, vastasi vieras tunkeilija-ämmä.
Ei ole niin paljoa mukana, mutta puol'toista saatte!
Ei vaan te saatte sen kaks' tonnia!
Olli!?
Mitä Ulla?
Mitä? Ulla?! Onko tyttö kuule sinun nimesi Ulla?
On!
Onko kuule tyttö sinulla Harri niminen poika?
On! Mutta mistä sinä...?
😲

Eräänä päivänä Heli-Kisulimme löysi ulkoa emostaan orvoksi jääneen pienen mammutinpoikasen, vaikka mitäs pieniä ne mammutit pieninäkään ovat.
Eivät ole.
Kaikkea muuta kuin pieniähän ne pieninäkin ovat.
No Helin äidin vaistot kuitenkin heti heräsivät, tämän yksinäisen itkevän mammutinpennun ulkoa löydettyään, ja toi sen mukanaan kotiin, vaatien kova-äänisesti meille naukuen, että sen oli saatava ruokaa.
Kaikin tavoin ilmaisi hän meille sen, että se oli nyt hänen pentunsa, ja että hän sen itselleen oli adoptoinut.
Ja se oli äidinrakkautta Heliltä pentuaan kohtaan heti alusta lähtien, kuten myöskin sen pennun rakkautta emoaan kohtaan samalla tavoin.
Aluksi yritti Heli pitää pentuaan nuolemalla puhtaana, mutta siinä sitä sille oli sellainen työmaa, etteivät vuorokauden kaikki tunnitkaan siihen riittäneet.
Mutta Heliltähän se ei tassu suuhun mennyt, vaan joka päivä johdatti se pentunsa lähellä olevan vesiputouksen alle hetkeksi seisomaan, ja niin oli sekin asia ratkaistu.
Heli! Heli! Heli! Messusivat kansalaiset, kun Heli-katti pentunsa ison pään päällä istuen ylvään näköisenä ohitti heidät.
Näytti kuin ne olisivat monimutkaisimmistakin asioista osanneet keskustella keskenään, toisilleen naukuessaan ja mourutessaan, jonka taidon pentu oli emoltaan oppinut, ja kun jopa emoaankin luontevammin kuulosti se naukuvan ja mouruavan ja vieläpä isommalla äänellä, niin siinähän oli kansalla ihmettelemistä, sitä niiden keskustelua kuunnellessaan.
Aloimme kutsumaan Helin pentua Pennuksi.
Pentu nukkui yönsä luolassamme, kärsällään Heli-emonsa tassusta nukkuessaan hellästi kiinni pitäen.
Pennusta tuli Helin lisäksi meidän luola-asukkien yhteinen lellipentu.
Mutta Pentu kasvoi.
Aivan sitten hirveästi.
Niin että sitten ei se mahtunut enää luolaan.
Rakensimme sille luolamme suuaukon viereen kopin.
Mammutinkopin, ja sinne muutti Pentu emoinensa.

Pidimme aurinkoisina kesäpäivinä rockfestivaaleja, kivikaudella kun nyt kerran elettiin.
Olimme selkärepuissamme raahanneet batterikäyttöiset dvd-soittimemme, kaiuttimet, ladattavat batterit ja akut mukanamme, joita sitten latailimme sellaisilla retkeläisten matka-aurinkokennoilla.
Ja hauskaa oli meillä kaikilla kivikautisihmisillä kun rokki soi yeah!
Minusta tuli ihan oikea ja ihailtu rocktähti neandertalilaistyttöjen silmissä, kun paukuttelin rumpua Rock'n'roll'ia samalla laulaessani.
Huuliharpullani vetelin huuliharppusoolojani, ja kyllä jytäsi.
Tyttöjä riitti ja lapsikatraani kasvoi.
Aluksi Ulla ja Hyrrä olivat minusta tavattoman mustasukkaisia, mutta hyväksyivät sen sitten, koska pitihän näitä ihmisiä jalostaa ja kansamme väkiluvun kasvaa.
Ja hauskaahan se minusta tietenkin oli, tottakai.
Mikäs sen mukavampaa kuin tyttöjä paneskella, ja niitä urakalla paksuksi pistää.
Saivathan Ulla ja Hyrräkin pitää muiden poikien kanssa hauskaa, mutta niiden piti ehdottomasti käyttää ehkäisyä.
Kokonaisen repullisen kortsuja olimme raahanneet mukanamme, samoin ehkäisypillereitä.
Minä yksin sain olla isä kaikille yhteiskuntaamme vasta syntyneille lapsille, sanoi lakikin.

Olin silloin 2025 lukenut, että arkeologit olivat löytäneet järkyttäviä todisteita siitä, kuinka homo sapiensit kivikaudella olivat harrastaneet suurimittaista kannibalismia.
Oli sellainen ruoanhankinta ollut helpompaa ja vaivattovampaa, kuin riistaeläinten perässä ravaaminen.
Epäiltiin että olisivat myöskin homo neandertalilaiset syöneet sukupuuttoon.

Kerran yksin metsästämässä ollessani, jousipyssy ja keihäs käsissäni, ja pistooli vyölläni roikkuen, tuli hämmästyksekseni sellainen sapienssimies vastaani, jotka eivät vielä olleet tänne saakka ehtineet levitä.
Eka ukko oli, jota sitä lajia nyt näin.
Aikamme tuijotimme toisiamme, valmiina käyttämään aseitamme, kunnes molemmat rauhoituimme, huomatessamme, ettemme kumpikaan käyttäytyneet vihamielisesti toisiamme kohtaan, mutta ettemme toisistamme myöskään pitäneetkään.
Mutta kieron näköinen liero se tyyppi kuitenkin oli, ja päätin olla varuillani.
Näytteli käsimerkein, että syödään, ja että hän tarjoaa minulle päivällisen.
Keräilimme oksia nuotiota varten, ja kun sytkärilläni napsautin oksat palamaan, niin säikähti sellaista ihmettä.
Saatuani nuotion palamaan, alkoi hän availemaan eväsreppuaan, josta kierosti virnuillen ja suutaan maiskutellen veti esille ihmisen käden ja jalan.
Järkyttyin, kauhistuin ja raivostuin, jonka hän heti huomasi, yrittäen tarttua vierellään olleeseen keihääseensä, mutta minä olin ollut varuillani, virittänyt jo valmiiksi pistoolini, ollen häntä nopeampi.
Oksensin samalla, hänen eväitään haudatessani, mutta hänet jätin hautaamattomana haaskaeläimille.
Palasin järkyttyneenä kotiin.
Kanssaihmisiä piti varoittaa tuollaisista asuinseuduillemme ilmestyneistä ihmispedoista.
Ihan kauheeta. Lapseni olivat vaarassa.
😲🙀

Kerroin vaimoilleni Ullalle ja Hyrrälle, mitä sapuskaa minulle oli yritetty tarjoilla ja he kauhistelivat kuulemaansa.
Ulla päätti heti paikalla hänkin ruveta neandertalilaiseksi.
Mjau!
Joo ja tottakai sinä myös!
Ilman muutahan sinäkin!
😳🥺😾

No voihan pentele kun piti se kiikarikin tänään unohtaa sinne luolaan! Eihän tuo voi olla totta! Näen näkyjä!
Puhuin itsekseni, kauemmaksi laaksoon, silmiäni siristellen tuijotellessani.
Olin tulossa metsältä jousipyssyineni, keihäineni ja vyöhön kiinnitettyine pyssyineni.
Metsänlaidasta tuijottelin alhaalla laaksossa, nuotion äärellä syöpöttelevia miehiä.
Aivan selvästi olivat sapienssejä, neljä kappaletta, minkä näin ilman kiikariakin, mutta mitä kahdella heistä oli päällään, sitä ihmettelin.
Mutta olkoot, mitä on, jatkoin päätäni puistellen matkaani.
Olin onnistunut jousipyssylläni ampumaan jonkun linnun ja jänistä muistuttavan otuksen, jolla oli isot, terävät raateluhampaat. Sormet olisi aivan varmaan vienyt, jos sitä olisi elävänä erehtynyt silittelemään.
Mutta enpä silitellyt, vaan tuttavuutta siihen hieroin nuolen välityksellä, ja pian se saisi linnun kanssa viedä nälän minun perheeltäni.

Hei Ulla!
Tässä on sinulle hieman tuliaisia!
Pistäpäs nuotio päälle!
Päällä jo on.. se nuotio!
Tapasitko sitä pukuherraa, joka lähti sinua etsimään?
Ei jäänyt sinua tänne odottelemaan, kun pelkäsi työpäivänsä muuten menevän ylitöiksi, ja niin kiire kun sillä oli takaisin pois täältä, niin ei malttanut olla lähtemättä sinua etsimään!
Pukuherraa? Hah täällä? Ettet tyttö vaan ole taas hatutta ollut liian kauan auringossa?
Enkä ole, vaan eräs verokarhu Suomesta ilmestyi tänne, kyselemään sinua!
Olet Suomen valtiolle velkaa kaksi euroa, neljäkymmentäkuusi senttiä, plus korot ja perimiskulut!
Niitä rahoja tuli tänne sinulta perimään, ja ulosottoon menee kuulemma koko luolamme irtaimisto, jos et heti sitä velkaasi hänelle maksa, ja velkavankeudellakin ehti sinua jo uhkailla!
No voihan nenä.. miten se tänne pääsi?
Kertoi luoliemme siellä tulevaisuudessa löytyneen, ja sieltä sanoi luoliemme seiniltä ohjeet tänne pääsyyn löytäneensä!
Olet tuonne luoliemme seinille naputellut taltalla ja vasaralla kaikki pienimmätkin yksityisasiamme, niin että aivan silmät päästäni sain hävetä!
Puoli kiloa Juhla Mokkaa, ja yli neljäkymmentä tuhatta vuotta sitten ilmestyneet "tuoreet päivän uutiset".. Iltasanomat ja Iltalehden, toi tuliaisina rouvalle, elikkä siis minulle!

No voihan vietävä, kyllä minä sittenkin näin oikein.
Neljä sapienssiukkoa nuotion äärellä syömässä, ja olin näkevinäni yhdellä niistä puvun takin päällään, ja toisella puvun housut jalassaan, mutta luulin näkeväni harhoja niin kaukana heistä ollessani, ja kun ei tullut kiikariakaan mukaan!
Eikä taida se veroherra tänne enää takaisin tulla!
Mitä tarkoitat?
Tottahan toki se tänne takaisin tulee, ne verorahat sinulta saadakseen!
Sitä vaan tarkoitan, että taisivat paistaa ja syödä ne ukot siellä nuotion äärellä karhu.. ei vaan verokarhupaistia.
Voi Olli kuinka kauheeta!
Nyt ne lähettää poliisit tänne niitä veromätkyjä sinulta perimään!
Heti luolaa, ja luolan edustaa siivoamaan!
Ei vaan minäpä tiedän!
Missä talttani ja vasarani on?
Sen leirintä-alueen paikan niine suurine kivineen, muutan toiseen päähän Suomea olevaksi!
Niin ja jäihän meille Olli niitä euron seteleitä taskuihimme!
Etsitään ne, kirjoitetaan kirje, että tässä veromätkyrahasi, ja laitetaan ne sinne luolan seinän viereen!
Hyvä Ulla!
Se tehdään!
Sittenhän jää se veroukkokin niiltä sapienssiukoilta popsimatta poskeen, kun ei sekään tänne tule!
Mutta ensin Olli luetaan ne "päivän tuoreet uutiset", ja juodaan ne kahvit pois!
Joojees se Ulla tehdään!
Ja jotenkin tuntuu siltä, että meidän odotettaisiin vielä tekevän jotain!
Joikaavan?
En tiedä, mutta mitä jos käytäisiin ensin pikapanolla, ennenkuin mietitään sitä sen enempää?!
Joo Ulla [lääh kivaa] 😋
😺👫 ☕📰

Heli-kisulimme Pennun kanssa otti meidät useasti huviajelulle, vai huviratsastukseksiko sitä pitäisi kutsua.
Kutsuttakoon sitä nyt sitten vaikka miksi, niin kiva oli Pennun selässä istuen tehdä näitä huvimatkoja.
Meillä tarkoitin vain itseäni, Ullaa ja Hyrrää. Kiljuvat ja parkuvat pennut jätimme lastenhoitajiemme riesaksi kotiluolaan.
Oli rentouttavaa päästä joskus hetkeksi eroon tuosta äänekkäästä ja villistä lapsilaumasta.
Ne kävivät meidän kaikkien kolmen hermoille, nuo meidän villipentumme.
Välillä olisi tehnyt mieli vain karata pois kotoa, eikä enää ikinä palata kotiin takaisin.
Heli ja Pentukin olivat jo niin kyllästyneitä niihin rasavilleihin pentuihin, että olivat päivät pitkät poissa kotoa, aikaisesta aamusta, myöhään iltaan.
Ulla? Hyrrä? Karataanko?
Mistä?
Kotoa!
Mitä karkuun?
Kakaroita karkuun!
Miksi?
No kun ne käyvät hermoille! Kiljuvat koko ajan, niin että kuulohan siinä meiltä kaikilta lopulta jo menee!
Tytöt vilkaisivat kysyvän näköisinä toisiaan.
Aiotko Olli hyljätä omat lapsesi, ja kun vielä uusiakin saattaa olla tulossa! Menkat ovat meillä molemmilla, sekä minulla että Hyrrällä myöhässä!
Yhyy, miten me Hyrrän kanssa elätämme lapsemme yksinämme, jos otat lopputilin kuninkaanduunistasi, ja hylkäät meidät, sinua rakastavat rakkaat vaimosi nyyh?!
Äää älä jätä Olli meitä, ethän yhyy, alkoi Hyrräkin itkeä vollottamaan.
MJOUU!! Ja jopa Helikin yhtyi tuohon kamalaan ulinaan.
Apuaa! Lopettakaaa! Lupaan etten jätä teitä! Lupaaan.. yhyyy!
Ei mutta Olli.. nyyh.. itketkö sinäkin?
Een yhyyy! Miehet eivät itke.. yhyy.. nyyh.. senkun pelleilen ja.. nyyh.. matkin vain teitä!
Tytöt halasivat minua kumpikin ja Helikin hyppäsi olkapäälleni korvaani tuhisemaan.
Voi Olli-kulta.. sinusta olisi tullut aivan mahtava näyttelijä.. mikset alkanut näyttelijäksi?
Näyttelinhän minä kaupunginteatterissa kouluaikanani ainakin pari vuotta!
Ihanko totta?
No totta totta!
Hamlettiako?
Ei vaan istumapaikkoja teatterissa kävijöille!
Aii.. miksi Ulla löit minua?
Koska Olli olet niin pölijä.. siksi!
😭😿

Palattuamme huviretkeltämme kotiin, kävimme kaikki kolme vuoteillemme pitkäksemme, lasten juostessa.. osan kontatessa viereemme ja päällemme, kanssamme päiväunia nukkumaan.
Heli-kattikin sipsutteli äänettömästi pääni viereen kanssamme nukkumaan.
Käsivarttani jomotti. Ullan iskussa oli ollut voimaa.
Päätin herättyäni tehdä kolme paria korvatulppia.
Nukahdimme.
🍀🐝🧸

Maailman ensimmäinen televisioesityskö muka olisi tapahtunut vasta 1920-luvulla j.Kr.?
Ja höpö höpö!
Sehän on satua!
Ja sehän kyllä tapahtui jo yli 40 000 vuotta aikaisemmin.. ja jo eilen!
Todistajiakin tuolle historialliselle tapaukselle on löytynyt, tai ainakin tuon televisiolähetyksen nähneiden todistajien luunpalasia, joita argeologit ovat sieltä täältä, niitä päivänvaloon esille kaivaneet. Mutta ymmärrettävistä syistähän he eivät kuitenkaan ole kovin puheliaita olleet, mutta ihmekös tuo, kun kelläpäs se nyt noin kauan, ja vieläpä noinkin vanhat asiat mielessä pysyisivät.

Perustamassani Olliland nimisessä neandertalilaisessa valtakunnassa, jonka kuningas silloin olin, tuo historiallinen, maailman ensimmäinen televisioesitys tapahtui, ja ihan sitten vahingossa.
Kerronpas, jos jotain historiasta kiinnostunutta ihmistä tai AIta se vaikkapa sattuisi kiinnostamaan.

Mielessäni oli jo pitkään ollut tarkoitus rakentaa lapsilleni leikkimökki, Pennun pennunmökin viereen.
Saisi Pentukin Helin kanssa heistä itselleen leikkikavereita, ja kun Pentu ei enää itse mahtunut luolaan, niin ilahtuisi kun hänen suuresti rakastamansa lapset, tulisivat nyt ulos hänen luokseen.
Mutta mistä rautanauloja ja lautoja? Ikkunaruuduista, saranoista ja sen semmoisista muista tarvikkeista puhumattakaan?!

Kun oli niitä paperirahoja vielä jäljellä, niin pistin niitä pari tonnia kirjekuoreen kirjoittamani kirjeen kanssa.
Pyysin kirjeen löytäjää jättämään ne tarvitsemani rakennustarvikkeet, sen ison kiven viereen, ja lupasin lisää lähettää rahaa, jos nämä jo lähettämäni rahat eivät riittäisi, tai jos joutuisin tilaamaan niitä lisää.
Toivoin jonkun rehellisen lautatarhan omistajan viestini löytävän.
Ja toiveeni jopa aivan tuplautuneena toteutui.
Kaksi kaverusta, eräät rakennusmestari ja rakennustarvikeliikkeen omistaja, olivat kirjeeni löytäneet.
Eräänä päivänä sitten löysin sieltä sen ison mammutinpaskaläjän viereltä, johon olimme aina Ullan kanssa suomenmatkoillamme vähällä kompastua, tilaamani lautapinon, ja ihan kaikki sen, mitä olin tilannutkin.
Muutaman kympin olin jäänyt heille vielä velkaa, mutta kirjoittivat luottavansa minuun.
Myöskin tyhjän rakennuslupa-anomuksen sain täytettäväkseni, jonka ihan vaan leikilläni sitten täytettynä heille loppurahojen kanssa lähetinkin.
Mutta siitä minun maailman ensimmäisestä televisioesityksestänihän minun tässä teille piti kertoa.

Aloin sen leikkimökin rakentamisen, ja kaikki sen luolayhteiskuntamme asukkaathan tietenkin heti kiinnostuivat, että mitähän hauskaa katseltavaa, se meidän vähän, eikä niin vähänkään omituinen kuninkaamme nyt taas oli keksinyt.
Ja katsojia riitti, kun minä aloin leikkimökkiäni.. eikun lasteni leikkimökkiä naulailemaan kasaan.
Olin saanut jo etuseinän ikkunanaukkoineen valmiiksi.
Ihmisjoukko istui maassa, eväitään sen edessä syöden, minun touhujani samalla silmä tarkkana seuraten, virneen väre kasvoillaan, valmiina räjäyttämään sen nauruksi.
He näkivät minut siinä avoimessa ikkunassa, aivan kuin TV-ruudussa, ja se oli heille kaikille uutta ja hauskaa katseltavaa.
Ensimmäinen mies maailmassa, maailman ensimmäisessä ikkuna-aukossa.
Ja sitten se tapahtui.
Katsojat räjähtivät valtavaan nauruun, josta ei meinannut loppua millään tulla.
Olin lyönyt vasaralla sormeeni, ja katselijoideni iloksi kiljuin kivusta.
😩🤣😂😹

Se oli mielestäni historian ensimmäinen televisioesitys, jos ei nyt sitten aivan pikkuseikkoihin turhanpäiten kiinni tartuta.
Jos olisitte itse olleet siellä paikan päällä, niin kyllä itsekin olisitte sen leikkimökkini.. ei vaan pentujeni leikkimökin etuseinän erehdyttävästi uskoneet muistuttaneen laajakulmatelevisiota.
Ei mutta maailman ensimmäinen laajakulmaväritelkkarihan se olikin, eikä myöskään mikään mykkätelkku se ollut.
📺🎭

Ja.. ja maailman eka TV-showkin se oli, eikä siitä koulukirjoissa puhuta sanallakaan, eikä myöskään minusta.
Minusta ei puhuta mitään.
Ei tietosanakirjoissa, ei historiankirjoissa, ei netissä, ei Wikipediassa, ei Raa.......
EI MISSÄÄN! YHYY!
VOI MIKSI? MIKSI? MIKSI EI?
😩😭🤧😿 👀❓