15-vuotias poika halusi tappaa tummaihoisen. Persujen maahanmuuttajavastainen sanoma mennyt perille?

"Rakibul Hasan Ridoy tuli Suomeen töihin. Sitten hän joutui rasistisen hyökkäyksen uhriksi Oulussa ja menetti työkykynsä. Nyt hän pelkää joutuvansa lähtemään maasta."

https://yle.fi/a/74-20166731

"Teinipoika pukee ylleen Waffen SS -paidan, ottaa hakaristein koristelemansa veitsen ja lähtee pyörällä kohti Oulun keskustaa.

Kymmenien kilometrien matkalla pyörä hajoaa, mutta poika taittaa loppumatkan jalkaisin.

Hän kirjoittaa Telegram-viestisovelluksessa haluavansa tappaa tummaihoisen. Uhoaa ottavansa ruumiin kanssa ehkä jopa selfien – jos ehtii.

”I wanna kill him and go to jail.”

Samoihin aikoihin bangladeshilainen Rakibul Hasan Ridoy päättelee työvuoroaan.

Töiden jälkeen hän suuntaa kauppakeskus Valkeaan.

Liukuovien takana aukeaa kesäkatu. Se sama, jossa uusnatsitaustainen Sebastian Lämsä puukotti 12-vuotiasta ulkomaalaislasta vain viikkoa aiemmin.

Ridoy ennättää kävellä sisälle, kun hän tuntee piston olkavarressaan.

Hän yrittää katsoa, mutta ei ehdi hahmottaa, mitä tapahtuu.

Pojalla on kädessään veitsi. Poika lyö uudestaan ja uudestaan.

Ensimmäinen ja ainoa ajatus on: pakene.

Kolme iskua

Ridoy ryntää kesäkadulta rullaportaisiin, jotka vievät alakerran ruokakauppaan. Alhaalla hän saa apua kaupan työntekijältä. Pian paikalle tulee myös muita.

Auttajat painavat haavoja. Mies on tajunnan rajamailla. Silmissä vilkkuu.

Hän ei enää muista, mitä tarkalleen tapahtui, mutta verta oli paljon.

Sitten saapuvat poliisi ja ensihoitajat. Vartijat ovat ottaneet puukottajan kiinni kesäkadulla.

Ridoy viedään sairaalaan. Osumia on kolme, kaikki olkavarressa.

Toipuminen alkaa hyvin.

Ridoy kotiutuu jo kolmantena päivänä. Hän arvelee, että tilanne olisi voinut olla huonompikin.

– Minulla oli selässä pieni reppu. Se suojasi selkääni. Ehkä siksi hän osui ensin käsivarteeni. Jos sitä ei olisi ollut, hän olisi ehkä osunut selkääni, hän kertoo nyt.

Pelko otti vallan

Nyt, vuosi tapahtuneen jälkeen, käsi oireilee enää vain raskaita taakkoja liikutellessa tai väärällä kyljellä nukkuessa.

Se ei kuitenkaan ole pahinta.

– Hän yritti tappaa minut. Fyysistä vahinkoa enemmän hän aiheutti vahinkoa henkiselle hyvinvoinnilleni ja koko elämälleni, Ridoy sanoo.

Trauman takia Ridoy ei ole voinut vielä jatkaa työssään. Pelko ottaa vallan kun tahtoo.

– Pelkään, että joku tulee takaa. Tai oikealta. Tai vasemmalta. Joskus koko kehoni tärisee, hän kertoo.

Tapahtuneen jälkeen Oulun kaduilla kulkeminen ahdisti Ridoyta niin, että hengittäminenkin oli vaikeaa.

Siksi hän muutti lopulta pois kaupungista.

Olo ei kuitenkaan helpottanut.

– En voi mennä yksin ulos. Pelkään vaikkapa ostoksilla käymistä, koska en voi tietää, kuka takanani on. Tällaiset asiat aiheuttavat stressiä. Ajatukset ovat aina läsnä.

Mistä viha kumpuaa?

Viime joulukuussa Ridoy näki puukottajansa ensimmäistä kertaa kunnolla.

Poika osallistui käräjäoikeudenkäyntiin etäyhteydellä Niuvanniemen sairaalasta.

Päivä herätti paljon tunteita.

Oikeudessa kuultiin muun muassa, että poika oli puhunut väkivallanteoista verkossa vain hetkiä ennen tekoa.

Todisteiden mukaan poika kirjoitti etsineensä jo aiemmin mahdollisuutta hyökätä tummaihoisen ihmisen kimppuun. Hän halusi kostaa sen ”mitä he ovat tehneet rodulleni ja kansalleni”.

Poika oli vain 15-vuotias.

Ridoy pohtii, kuinka moni muu kulkee kaupungilla samanlaisten ajatusten kanssa.

– En vain käsitä, mistä tällaiset ajatukset kumpuavat. Suomalainen kulttuuri, hallinto, luonto ja ihmiset. Ne kaikki ovat niin hyviä, Ridoy sanoo.

Huoli tulevasta

Joulukuun puolivälissä Oulun käräjäoikeus julisti tuomionsa. Poika tuomittiin alaikäisenä ja syyntakeettomana tehdystä tapon yrityksestä.

Samalla hänet määrättiin maksamaan Ridoylle yli 18 000 euron vahingonkorvaukset muun muassa vammoista ja ansionmenetyksestä. Tuomio on lainvoimainen.

Vankilan sijasta poika on hoidossa.

Parikymppisen Ridoyn tulevaisuus puolestaan on epäselvä.

Mies on huolissaan, sillä hän on Suomessa väliaikaisella oleskeluluvalla, jonka ehtoihin kuuluu työnteko.

Väkivaltaisen hyökkäyksen uhriksi joutuminen ei ollut hänen omaa syytään.

Mutta miten valtio näkee asian?

Ridoy ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Hän toivoo vain, että voisi viettää taas normaalia, rauhallista elämää. Tehdä töitä ja maksaa veroja. Sitä, mitä hän tuli Suomeen tekemään.

– Jos viisumini kanssa tulisi ongelmia, miten toipumiseni sujuisi? En tiedä.

Häneltä riittää silti kiitoksia suomalaiselle järjestelmälle, joka on tarjonnut apua monin eri tavoin. Ystävällistä palvelua poliisilta. Juristin ja oikeutta. Terveydenhoitoa. Terapiaa ja keskusteluapua.

Hän toivoo, että apua olisi tarjolla jatkossakin.

– Minua stressaa se, kuinka monta päivää sitä on vielä jäljellä. Kauanko he vielä auttavat minua?"

Eipä ole nähty mm. Halla-ahon, Purran sekä PS sisä- että oikeusministerin selkeästi tuomitsevan maahanmuuttajiin kohdistuvaa väkivaltaa. Oulun keissit ohitettiin ja vaiettiin todella nopeasti. Sen sijaan useat persut ovat allekirjoittaneet tukikorttinsa PS:n farmipuolue SML:lle.