Voiko se olla niin, että molemat toisiinsa ihastuneet on niin ujoja, etteivät kykene etenemään? Minäkin olen kovasti ihastunut ja sen varmasti kohteeni on huomannut. Vuosia olen kaihoa tuntenut häntä kohtaan, mitään tekemättä sen enenpää. Mutta miksi se mies ei voisi tehdä jotain? Onko hänkin niin ujo? Miten just mä olen ihastunu niin ujoon mieheen?
Minusta aina tuntuu, että hän kuitenkin huomaa minut. Hyvässä tai pahassa. Miksei tee sitten mitään? Olisi vain ja tulisi juttelemaan, täytyyhän sen tietää miten lätkässä olen.
Ajatukseni ovat ristiriitaisia, toisaalta luulen toisaalta olen varma, ettei hän minua huomaa.
Joskus olen jopa päättänyt, etten enää haikaile häntä, mutta sitten taas kun näen niin..sydän hakkaa ja olen kuin irti maasta.
Vai enkö osaa lukea hänen sanattomia viestejään oikein? Tuntuu että hän on aina siellä, missä minäkin. Ja kuitenkaan ei koskaan niin että voisimme alkaa juttelun tai voisin katsoa häntä.
En ole luonteva kun hän on lähietäisyydellä.
Mitä minä teen tämän miehen kanssa?
Entä kuinka huomaan, jos hän ei ole kiinostunut?
Esim kahvilassa hän istuu aina selin minuun ja vaikka asumme lähekkäin, hän ei tervehdi, enkä tiedä olisiko minun sopiva alkaa tervehtimään häntä.
Mutta sitten jotenkin minulla on sellainen tunne, että hän hakeutuu läheelleni, vaiken tiedä miten se edes voisi olla mahdollista.
Liikun näet miten sattuu ja missä sattuu.
Niin, toivon että hän tekisi jotain suuntaan tai toiseen, selvästi. Torjumista en kestäisi mutta en voi väkisin häntä käskeä olemaan kanssani.
Kaikki on niin epäselvää.
Minusta aina tuntuu, että hän kuitenkin huomaa minut. Hyvässä tai pahassa. Miksei tee sitten mitään? Olisi vain ja tulisi juttelemaan, täytyyhän sen tietää miten lätkässä olen.
Ajatukseni ovat ristiriitaisia, toisaalta luulen toisaalta olen varma, ettei hän minua huomaa.
Joskus olen jopa päättänyt, etten enää haikaile häntä, mutta sitten taas kun näen niin..sydän hakkaa ja olen kuin irti maasta.
Vai enkö osaa lukea hänen sanattomia viestejään oikein? Tuntuu että hän on aina siellä, missä minäkin. Ja kuitenkaan ei koskaan niin että voisimme alkaa juttelun tai voisin katsoa häntä.
En ole luonteva kun hän on lähietäisyydellä.
Mitä minä teen tämän miehen kanssa?
Entä kuinka huomaan, jos hän ei ole kiinostunut?
Esim kahvilassa hän istuu aina selin minuun ja vaikka asumme lähekkäin, hän ei tervehdi, enkä tiedä olisiko minun sopiva alkaa tervehtimään häntä.
Mutta sitten jotenkin minulla on sellainen tunne, että hän hakeutuu läheelleni, vaiken tiedä miten se edes voisi olla mahdollista.
Liikun näet miten sattuu ja missä sattuu.
Niin, toivon että hän tekisi jotain suuntaan tai toiseen, selvästi. Torjumista en kestäisi mutta en voi väkisin häntä käskeä olemaan kanssani.
Kaikki on niin epäselvää.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos olet jo vuosia tuntenut ko. herran, niin ehkä hän olettaa että olisit jo tehnyt aloitteen jos olet kiinnostunut.
Miksi hän odottaa , miksi hän ei itse tee aloitetta? Miksi?
Miksi et itse tee? Ei kai siinä mitään häviä, paitsi pakit saadessaan hieman itsetuntoa tms. Ja pieni vihje: itsetunto palautuu ihan pian, se on uusiutuva luonnonvara.
sellasta se monesti on..et oo ainut jolla on tuo ongelma=)mulla oli samantyyppinen..eipä se sitte oikein mihinkään suuntaan edistyny,ku toisesta ei ottanu selvää,ku se ei uskaltanu ilmaista mielipiteitään..tai jotain..ajatukset harhailee..
Minä en kyllä sitten enää jahkailisi, kun saisin sen miehen sanomaan tai tekemään jotain. Vai onkohan tämä ihan selvä juttu, mies ei ole kinostunut ja minun mielikuvitus näkee asioissa merkityksiä, joita ei ole ja elättelen pilvilinnoja. Näin sen täytyy olla, vai?
Hyvähän se pohtia onko mies niin ujo, kun itse jo vuosia katsellut ilman tekemättä mitään.
Onko hän ujo vai välinpitämätön? kai minä sitten mokaan itseni eli otan asiasta selvää.
Onpahan hänelläkin hauskaa.
IHMEESSÄ KYSYMÄÄN MIEHELTÄ ETTÄ MITES ON!!
EI KUKAAN SIITÄ KUOLE!!
SAAT SELVÄN VASTAUKSEN.
saa usuttaa ketään.Jos se söpö tyttö tulee juttusille meikä menee kuutamolle!
On kai tyytyminen katseisiin vain..
Olisihan se tietysti kiva jos... :-)
Hei,
en saanut selvää kuvaa tunnetko äijää ollenkaan, MUTTA! Sun pitää otta ohjat käsiin ennen kuin joku muu sen tekee ja sun unelmien mies livahtaa käsistäsi. Ei ihminen elämän iltahämärässä juuri kadu mitä tuli tehtyä vaan sitä mikä jäi tekemättä koska tuli luu kurkkuun...KELE.
OLin samassa tilanteessa erään tytön kanssa ja odotin liian kauan, huonosti kävi :( KELE.
Jos olen mielestäsi oikeassa, polje lattiaa, MUTTA ei riitä että tajuat pointin nyt, vaan seuraavaan kerran kun istut siellä kahvilassa katsellen sen pojan selkää.. KELE.
samanlainen tilanne. Olen mietiskellyt että jospa tällaisessa herkässä asiassa joskus hänellä onkin ollut aikomus tehdä aloite mutta se on tyssännyt jonkin tyhmän väärinkäsityksen vuoksi.Tässä vaikka yksi syy.Monesti ne syyt ovatkin hyvin yksinkertaiset, se on pienestä kiinni.Joku voisi sanoa sattumasta.Ellei sitten ota reilusti ohjia omiin käsiin ja ota riski!!!
itse kun ujo olen, niin kokemuksesta voin sanoa, että ihastuksen moikkaaminenkin on vaikeaa saatika juttelemaan meneminen...eli otat itse ohjat käsiisi...