Todellinen vahvuus on kiltteyttä

Oikeasti kiltti ja hyväsydäminen ihminen ei lähde mukaan nöyryytysrituaaleihin vaikka toinen olisikin käyttäytynyt tyhmästi, hänellä ei ole tarvetta häpäistä muita poikkeavuudestaan ja luoda kiusaajaporukan muodostamaa korppikotka laumaa jossa yhdessä juoruillaan poikkeavista tai ihmisist jotka on jakanut "noloi" juttui nettiin, hän ei tarvitse validaatiota heiltä, hän on heitä ylempänä, hän ei ikinä ole ilkeä kenellekkään turhaan, ei pura pahaa oloaan tai epävarmuuttaan muihin.

Oikeasti kiltti ja tasapainoinen ihminen ei alenmu millään tavalla mihinkään sosiaaliseen "gameen". Ihan sama onko joku narsisti, stalkeri, tykkää oudoist jutuist, on tyhmä kuin saapas tai on vaa outo. Suurinosa Suomen kiusatuista ei vaan välitä siitä millä kiusaajat haluaa eristää ja nöyryyttää heitä, heidän narsistinen käytös tai oudot tavat ei vaan oo heille niin iso juttu, ja se harmittaa kiusaajia, jolloin yleensä aletaan haukkuun ulkonäköä, käytöstä tai menneisyyttä, jospa sillä saisi reaktion aikaseksi.

Lopulta kun reaktioa ei saa, niin kiusaaja luovuttaa, etsii uuden uhrin tai seuraa kiusatun elämää etäältä, jokaista liikettää, yrittää löytää jotain jota käyttää aseena kiusattua vastaan.

Valitettavasti yhä 2025 vuonna, ihmiset pelaa sosiaalista "gamea", nöyryytys, kiusaaminen ja muista eristäminen on se.

Jos haluu voittaa sosiaalisen pelin niin pitää olla vahva, hyvä ulkonäkö, ja jonkinlaiset sosiaaliset taidot, se on vaikea antisosiaalisena tunnerikkaana ihmisenä, tiedän jo heti, että sosiaaliset pelit ei toimi muhun. Oon liian kykeneväinen ihminen, oon kameleontti, osaan esittää tyhmää, osaan leikkiä kaikkitietävää, mut keskiverto ihminen olen silti.

Enkä jaksa sitä et ihmiset jatkusti korostaa ja ihailee mua, miten hieno mies oon, miten osaan ajatella, miten oon fiksu ja avulias. Enkä jaksa sitä, että toinen puoli haukkuu mikä narsistinen luopio mielenterveysongelmainen, ahdistava, ruma, vastenmielinen ja "paha" olen.

Kun mä olen edelleenkin vain keskiverto... en erityislahjakas huippuälykkö, mut kykenevä moneen asiaan, vuosia en oo ymmärtänyt sosiaalisia mallei, nyt ymmärrän ja ne ei jaksa kiinnostaa.

Yleensä jos joku kertoo mulle juorun jostain toisest, niin lähden puimiin asiaa just mielenterveys/epävarmuus pointin kautta. Kun mä en edelleenkään halua pitää yhtäkään ihmistä huonompi arvoisena esim. Narsismin, oudon käytöksen tai muun vastaavan takia, mä tiiän et me ihmiset tykätään verkostoitua ja pyrkiä turvallisuutemme takia eristään "oudot/narsistit" pois.

Mut mulla ainakin on jopa vähän enemmän empatiaa niille joit kukaa ei ymmärrä, kun antisosiaaliseksi tai narsistiksi ei kukaan valinnut syntyä.. kukaan ei valinnut sitä et jakaa itestään nettiin kaiken ja ihmiset kokee sen nöyryyttämiswn arvoisaksi tai ainakin "poiskarsittavana" muista ihmisistä.

Kaikki on erilaisia, kenenkään ei pitäisi joutua turhaan kärsimään persoonallisuushäiriön tai mielenterveysongelman takia, etenkin kun sellaset ihmiset ei ole vaarallisia jotka ei osaa manipuloida tai on "raukkoja".

Sellaset on just niit vaarallisimpia joil liikaa luurangoi kaapis ja ollaan niin yhteiskunnan "malli" herraa ja koitetaan hyökkää näitten heikompien kimppuun mut pukea se "avuksi" , jotta muut kokis sen hyväntekona. Ja sit seläntakana pyöritetään ties mitä ihmiskaupparingei ja muuta. (Okei vähän kärjistin,;ei ny ehk sentää)

Ihminen joka kykenee myöntään oman pahuutensa ei ole niin paha lopulta. Jokainen meistä on paha, kilpailu ja maailma on rakennettu niin et vain epänarsistisimmat ihmiset ei korruptoidu ja altistu paineen alla sille pahuudelle.

Mutta sen takia on musta tärkeää, että olis sellanen murtumaton positiivinen ikoni, joka inspirois muita.

Mä uskon ihmisten hyvyyteen, mä haluan olla kiltti pahoille, mä haluan tuoda kiltteyden tähän maailmaan takas, mä haluan hehkua positiivista energiaa.

Ja niin mä ajattelin mun kaivatustakin tosi pitkään, et sen bilehile kuoren alla on tosi ihana, auttavainen, hyväänpyrkivä ja kiltti nainen, joka ei vahingoittasi ketään. Joka tietää arvonsa ja ei kato myrkyllisyyttä läpi sormien, mut osaa myös olla armollinen.

Hetken jo uskoin aidosti et mun rakas, oli se hyvyys ja kiltteys jota oon etsinyt pitkään. Mutta petyin pahasti :'(

Kaivattu oli turhamainen, epävarma ja joko saapas tai sit vaan tosi kylmä ihminen, vuosia häntä "stalkkasin" sydän syrjällään koska uskoin hänen hyvyyteen, mut kävikin ilmi et sydän oli väärässä ja pahasti. En olisi koskaan rakastunut häneen, jos olisin tiennyt että hänen sydän on kylmä ja että hän on yhtä paha ja ilkeä ihminen kuin muutkin.

Tietenkin stalkkaaminen on väärin ja aiheutti meille molemmille pahoi henkisiä vahingoja, mun on yhä vaikeempi "luottaa" ettei mua hylätä joidenkin juorujen tai muun takia... ja ex kaivatulla epärationaalisia pelkoja musta, kun kuvittelee mut narsistisena hirviönä .. oi voi. Toivottavasti hän voi nyt yönsä nukkua hyvin kun luovutin.. ja pelottaa vielkin millases maailmassa eletään.