Säälittävyyden huippua

Monillta palstoilla missä keskustellaan karjalan elämänmenosta toistuu sama säälittävyys. Niin surkeita ollaan ettei onnistumisista saa iloita tai ei iloita muiden puolesta. Kateus on se kaikkein rakkain asia

Ja kytätään ja seurataan MUIDEN elämiä kun ei ole omaa elämää. Tämä jos mikä on surullista. Ja aina puhutaan muista ja yleensä vain pahaa. Tämä on toinen säälittävyyden huippu.

Ja aina vika on näiden mielestä silti muissa. Ei mitään eväitä käsittää että kateus johtuu heistä itsestään ja luonnevika selittää heidän kyttäilyn ja kyräilyn.

Näille on ahdasmielisyys niin rakas asia että jopa seuraavat ja testaavat onko joku toinen samanlainen vai erilainen. Jos on erilainen eli ei-kateellinen ja rehti tai ahkera niin siitä nämä vasta innostuu kiusaamaan ja juoruamaan.

Jos kohde olisi kateellinen ja samanlainen kuin he, niin näiden puuttuva itsetunto kestäisi juuri ja juuri sen ja saisi elää rauhassa paremmin.

Näille muiden epäonni tuottaa enemmän iloa kuin omat onnistumiset. Uskomattoman kieroja asenteita. Nämä levittää sitten muksuilleen samat kieroudet ja asenteet. Ja kun koko maakunta on näiden asenteiden takia epäonnistunut kaikessa, niin paikallislehtien pitää sitten pönkittää valheillaan alueen ihmisten itsetuntoa.

Sanalla sanoen, surullisia tapauksia.