Onko teillä selkkauksia vanhempienne kanssa siitä miten he näkevät sosiaalisuutenne olevan alimittaista ja samalla sanovat sitä yksinäisyyden syyksi?
Tuleeko syytöksiä siitä miten esimerkiksi luo huonoa tunnelmaa ei hymyile tarpeeksi jne..?
Tuleeko syytöksiä siitä miten esimerkiksi luo huonoa tunnelmaa ei hymyile tarpeeksi jne..?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos vaan mainitsenkin ettei mulla ole kavereita, mua aletaan syytellä siitä, että on vaan oma vikani kun en ole sosiaalisempi. Joskus porukat (siis aikalailla kaikki sukulaiset) käy suorastaan kimppuun! Nykyään välttelen ystävyys/yksinäisyys aiheita kun ne on saaneet mut ihan itkun partaalle syytöksissään. Kuvitteleeko ne jotenkin auttavansa mua silleen? Miksi sosiaalisuus on niin kauhean hieno asia? Miksi en hitto vie saa olla tällainen?!
Tuntuu, että tuota tapahtuu vain perheissä joilla pitää olla hyvä julkisivu. Jos jokin yksilö on sosiaalisesti epäsuositumpi aiheuttaa se pelkoa muissa. Tosi sairasta tosiaan! Tuntuu jo olevan pakollista keskiluokkaisissa perheissä tai perheissä, joilla ajatellaan olevan jo tietty status vaikkakin vain sukulaisten omissa aivonipukoissa:)
Suoritusyhteiskunnassa se aiheuttaa tietenkin paineita, se vaikuttaa työllistymiseen tai pikemminkin ammatti pitäisi olla sellainen missä ei olisi työkavereita. Valitkaa ammattinne viisaasti niin ei tule vaikeuksia siitäkään, ettei ole työpaikalla sosiaalinen.
Jos on yksinäinen eikä itse haluaisi sitä olla, niin ei silloin ainakaan missään nimessä kannata valita ammattia missä puurretaan yksikseen!
Itse kun olen välillä työttömänä kun ei omaa vakituista työpaikkaa ole löytynyt, niin heti tuntuu elämä jotenkin valoisammalta kun saa olla edes töissä jonkin verran muiden kanssa tekemisissä. Vaikka sieltä ei mitään ystäviä olekaan koskaan löytynyt.
Ujoudesta huolimatta hoidan aina työni niin hyvin kuin osaan ja kysyn jos tai kun on jotain kysyttävää, mutta en istu työkavereiden kanssa tuntitolkulla jaarittelemassa työn ulkopuolisista asioista työpäivien aikana, kuten ne sosiaalisemmat yksilöt näyttävät erittäin useasti siellä tekevän (no eivät tietenkään kaikki, mutta aika monet).
Jos yksinäisyydestä tai/ja ujoudesta huolimatta menee ammattiin jossa pitää tulla ihmisten kanssa toimeen, niin luulen että se parantaa itsetuntoa ja vaikuttaa muuhunkin elämään. No, voihan se tietysti myös stressata.
Ehkä siinä vaaditaan tiettyä aktiivisuutta luonteeseen kuitenkin, siis ettei halua juuttua kurjaksi kokemaansa tilanteeseen ja haluaa kasvaa ihmisenä.