Onko kuolemasta puhuminen tabu

Ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten ää- rettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa. Ef. 1:18
Vanhassa käännöksessä puhutaan ”sydämen silmistä”. Kuinka kaunis kuva se onkaan. Apostoli rukoilee, että Herran omien sisäiset silmät, sydänten silmät, näkisivät Herran ja hänen lupauksensa oikein. Itse emme kykene näkemään näkymättömiä, mutta kaiken kirkkauden Isä voi tällaisen näkökyvyn antaa. Kun me saamme aavistaa jotakin sen perinnön ihmeellisyydestä, joka taivaassa odottaa, vapaudumme epäilyksistä ja pelosta. Sydämeen syntyy toivo taivaallisten näkemisestä. Toivo on väkevä voima ja se voi kantaa läpi tulien ja myrskyjen. – Ihmeellistä on se, että tällaiset syntiset ja tavalliset ihmiset, jotka eivät osaa kuin huutaa Herraa Jeesusta avukseen, saavat astua pyhien joukkoon ja taivaaseen päässeitten ruokapöytiin. Ihmeistä suurin on se, että minä saan kerran olla siellä, missä Karitsalle lauletaan ikuista kiitosta.

Minullakin kuoli täti keväällä vaan oli niin syntinen,että en tiedä minne sielunsa meni. Kaikille ilkeili,kun itsellään oli paha olla täällä maailmassa.

Ei kaikki pääse taivaaseen.

Meillä oli isot hautajaiset,kun täti kuoli.