Auttakaa ny hyvät immeiset, miten varmimmin ja helpoimmin, nopeiten jne. pääsisin eroon tupakasta?! (vai taitaako helppoa tapaa ollakkaan..) Olen polttanu jo kuutisen vuotta, ja kyllä on alkanu jo ottaan päähän, kädet haisee kamalalle, kuten hengitys, vaatteet jne..
Mistä pitäs lähteä liikkeelle, apteekista?? (ja mitä sieltä?) Ja miten sais tarpeeksi tahdonvoimaa, aiemmin oon koittanu lopettaa, ilman mitään apuja, ja kuinkas kävikään, tupakointi vaan jotenki kummasti lisääntyi...
HELP!
Mistä pitäs lähteä liikkeelle, apteekista?? (ja mitä sieltä?) Ja miten sais tarpeeksi tahdonvoimaa, aiemmin oon koittanu lopettaa, ilman mitään apuja, ja kuinkas kävikään, tupakointi vaan jotenki kummasti lisääntyi...
HELP!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miten se voi olla noin vaikeaa? Heitä se tupakka roskikseen ja sen jälkeen sijoitat rahasi johonkin järkevämpään.
Tietysti terveydenhoitajalta saa lisää ohjeita jos nämä eivät riitä.
Et ole ilmeisesti ite polttanut tai lopettanut polttamista.. Tai sitten se vaan on ollu sulle liian helppoa, mutta kun kaikille se ei ole..
... en enaa edes yrita kun se ei onnistu niin ei sitten onnistu. en tosin itse ole polttanut kun kolmisen vuotta, mutta kuitenkin. ei toimi.
ilmeisesti olen jonkun sortin luuseri mutta kun ei vaan kykene olemaan ilman enaa. tai sitten se on korvattava jollakin mulla poltettavalla. helvetillinen vapina ja tutina kun joudun olemaan erossa mistaan. shit.
jos pysyt lopettamaan niin olet kylla loistava *nostaa hattua*.
Olen itsekkin poltannut vaivaiset 3 vuotta. Varmaan vuoden siitä mietin lopettamista. Ehkäpä kaikki vain kypsyi mielessäni, sillä maanantaina minulla meni vain hermot ja löin kaikki tupakat roskiin ja päätin, että NYT LOPPU!
Apteekista kävin ostamassa nikotiini laastareita, mutta enpä ole niitä juuri tarvinnut. Muistakaa!! Kaiken saa jos tarpeeksi paljon tahtoo.
Joihinki juttuihin sitä tahdonvoimaa tarvitaan vaan enemmän kuin toisiin.
En väitä, että lopettaminen olisi helppoa.Yritän itse kuitenkin päivä kerrallaan...
Itse lopetin 10 vuoden tupakoinnin jälkeen. Lopettamisyrityksiä varmaan kymmeniä, joskus jopa viikkoja ilman tupakkaa. Toisten ihmisten painostaminen ei auta pätkääkään (tiedoksi tupakoimattomille) päin vastoin, se teki vain vihaisemmaksi. Lopettamispäätös pitää lähteä omasta itsestä, ja siinä päätöksessä pitää pysyä. Apteekista saa apua ja lisää infoa mutta minulle kävi nicorette microtabien kanssa niin että kun olin syönyt niitä 2 kuukautta, olin aika pahasti koukussa niihin. Mitään vippaskonsteja ei ole (hypnoosi) ei ole auttanut ainakaan tuttavillani pätkän vertaa. Ensimmäisen puolen vuoden aikana lopettamisesta tulee kaikenlaisia kompastuskiviä, pahin on ehkä tämä: "Kyllä mä nyt voin yhden polttaa..." Ei kannata huijata itseään polttamalla vain viikonloppuisin. Minusta se lopettaminen oli kohtalaisen helppoa kun otti tiukan linjan: Ei yhtään henkosta nyt eikä ikinä :) Onnea yrittäjille!
toinen ongelma kun lupasin että voin polttaa
kun dokaan. Joten sen on oltava ON tai OFF juttu
sekä periaate.
Olen savuttanut n. 10v ja loppua ei näy. Voisi melkein sanoa, että olen jo luovuttanut ja todennut, että "on niitä tupakkaakin huonompia paheita". Oli miten oli, jouduin pari vuotta sitten olosuhteiden pakosta tupakkalakkoon, joka kesti reilut kaksi viikkoa. Ei ehkä kuulosta hurjalta, mutta olosuhteisiin nähden olen siitä itse erittäin ylpeä/tyyväinen. Homma onnistui ihan puhtaasti nicorette-purukumin avulla.
Purkka maistuu helvetin pahalle, sitä on pakko jauhaa melkein puolituntia, mutta siitä lähtee nikat ihan kunnolla. Ei käynyt edes mielessä (paitsi vanhasta tottumuksesta tietyissä tilanteissa) polttaa tupakkaa. Laastariakin kokeilin, mutta heti ensimmäisten sapuskojen jälkeen oli pakko vetästä purkka naamaan. Epäonnistuin, koska purkat loppuivat kesken (niitä meni joku 5-10/pvä, alussa 10 ja lopussa 5), eikä sillä hetkellä ollut apteekkia lähellä: eikun tupakkikauppaan. Nuokaan eivät siis poista riippuvuutta, mutta tuntuva vähentäminen määrällisesti tulee kuin itsestään.
En väitä, että olisivat jokin ihmeratkaisu, mutta minulla toimivat. Jos joskus vielä jaksan yrittää uudelleen, tiedän ainakin, mistä lähden liikkeelle. Suosittelen ainakin kokeilemaan!
Lopetin viiden vuoden polttamisen jälkeen 10 vuotta sitten. Ensimmäinen viikko oli hirveä. Olin todella raivoaltis, mutta olin todella syvästi päättänyt. Viikon jälkeen olo helpotti jossakin määrin. Opiskelin silloin enkä raaskinut ostaa nikotiinipurukumia. Söin ihan tavallista ja kaiket päivät. En pystynyt olemaan tuntia kauempaa ilman, että purkka olisi ollut suussa. Sitä kesti puolisen vuotta. Ja sitten alkoi tuntua, että ei minun enää tupakkaa tee mielikään.
Siinä yhdyn edellisiin kirjoittajiin, että samaan tapaan kuin kerran alkoholisti aina alkoholisti, niin kerran nikotinisti aina nikotinisti. On helpompi ja parempi olla täysin polttamatta kuin sallia rööki silloin tällöin. Tätä tapaa yritin nuorempana ja onnistuinkin siinä aika hyvin, sillä pidin kirjaa tupakanpoltostani ja harvensin sitä jatkuvasti: ensin kerran viikossa, sitten kerran kahdessa viikossa, sitten kerran kuussa, jne. Ilman kirjanpitoa homma olisi karannut käsistä ja jälkeenpäin sanon, että se oli vain itsensä kiusaamista. Yksi tupakka vain pidensi ja pahensi tupakanhimoa verrattuna sen tuomaan nautintoon.
Neovoksi sanon, että on uskottava siihen, että jaksaa, on oltava todella varma, ettei halua enää ikinä polttaa ja luotettava siihen, että tupakanhimo vähenee hitaasti, mutta varmasti ja jatkuvasti siitä hetkestä, kun polttamisen lopettaa.
Tsemppiä, kyllä se onnistuu!