Satuttaa mua. Kun ei ole ketään. Ei ketään joka kirjoittaisi kaipaavansa. Mulla on suru ja ulkopuolisuus. Kaiken keskellä YKSIN. Ei ole näin yksinäistä ihmistä. Toista.
Mun yksinäisyys alkaa
Anonyymi-ap
31376
2Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Halaus sinulle tuntematon❤️
Kyllä minäkin välistä tunnen niin, mutta olen kai jotenkin jo tottunut siihen. Olisi se kyllä hyvä, kun olisi sellainen tyyppi, mikä pitäisi kopan kassassa.
Kannattaa alkaa uskovaiseksi jos tuntuu yksinäiseltä.
Siellä sitä vasta yksin olikin väenpaljouden keskellä. Olin joskus. En enää koskaan.
Olen muuten monta kertaa miettinyt, että moniko menee tuosta syystä eri lahkoihin tai eri filosofisiin porukoihin? Että ei tarvitse olla yksin ja voi antaa toisten johdattaa, kun ei itse osaa ottaa ohjia käsiin omassa elämässä?
No siitä ei kyl hyvää seuraa rakas ystävä
Kannattaa alkaa muutenkin. Ilman Raamattua on mahdoton elää todellisuudessa. Ilman sitä alkaa pitämään turhia, katoavia asioita tärkeinä ja luulee, että elämässä on kyse yksin meistä itsestämme.
Ihan varmasti on muitakin yhtä yksinäisiä! Suomessa on miljoona yksin asuvaa! Yritä hakeutua erilaisin harrastusryhmiin tai käy tansseissa tai..
Tuo on yhtä hyvä neuvo, kun sanoisi halvaantuneelle, että siitä lähdet vain reippaasti kävelemään. 🤣
Kannattaa mennä vaikka armeijaan, niin tulee elämälle tarkoitus.
Niin. Oppii olemaan ajattelematta omilla aivoillaan.
No on kai selvää, että jos hakeutuu ryhmiin joissa on muitakin yksinäisiä, niin kyllä sieltä voi olla mahdollista löytää ystäviä.
Yksinäisyydelläkin on tarkoitus. Älä aliarvioi sitä.Mieti mikä sen merkitys voisi olla.. hiljentyä.. henkistyä..Aika aikaansa kutakin. 🤷♀️
Juuri niin. Sitä yksinäisyyttä tarvii välillä, että voi muuttaa itseänsä ja päivittää elämänsä suuntaa.
Feel you.
Töihin herätessä voi tuntea uupumusta ja ajatella että miten voinkaan olla näin yksinäinen! Se on raskasta kun se ei ole oma valinta.
Eli nainen 50+ kipin kapin tänne minun luokseni 😉
sivusta
Mikä sulla oikein on?!
varmaan burnout?
🏃♀️💨💨💨
Se on kieltämättä kauheimpia tunteita. Entisaikoihin pahin rangaistus oli karkoitus, yhteisön ulkopuolelle heittäminen.
Eikä se ratkea niin helpolla, tiedän omakohtaisesti. Monesti tuntuu melkein yhdentekevältä onko elossa vai ei. Joulu yksin? Mikä voisi olla musertavampaa.
Se on kipua. Rakkaudettomuus sattuu. Se, ettei kuulu minnekää, sattuu.
Toivon, että sinne säkkipimeyteen tulee joku pieni valon tuike. Jos ei tänään eikä huomenna, niin joskus.
Kosketti tuo sinun kirjoituksesi. Itse en voi sille mitään, etten sovi mihinkään porukoihin tai yhteisöihin. Olisi helpompi olla sellainen sopeutuva henkiolento. Mutta kun olen aivan liian erilainen, mulla on mun oma tie. Yksinäinen tie, mutta vapaa.
Täällä kohtalotoveri ❤️
Tulee se. Ei yksinäisyydessä ole mitään pahaa. Se on ystävä,kun sen ystäväksi ottaa. Se on kasvun askel johonkin muuhun. Ihanaa kun saa olla kerrankin yksin.🤷♀️
Kyllä yksinolo on joskus kivaa, miltei välttämätöntä. Mutta liika on liikaa. Et ehkä tiedä miltä se tuntuu.
Ehkäpä tiedän. Ystävien keskelläkin voi sielullisessa erilaisuudessaan olla hyvinkin yksin. Miettii siinä kaiken hypetyksen keskellä,että mitä hittoa mä täällä teen? Tämän olen tuntenut miljoona kertaa ja enää ei heidän seura kiinnosta. Ihana yksinäisyys,oma rauha ja oma hartaus. Kiitos.🤷♀️
On pakko kasvaa myös yksinäisyyden kautta. Sillä hetkellä se autiomaassa yksin oleminen ei todellakaan tunnu hyvältä mutta kun siitä selviää läpi on entistä vahvempi. Yksinolo kasvattaa mutta muista ettei se myöskään kestä ikuisesti. Sun kulmia hiotaan niin olet sitten joskus parempi aviopuoliso myös ja uskon että sitähän sitä toivot eikö vaan? Haleja ei myös multa ja pää ylös. Olet vahvempi kuin uskotkaan
Siis haleja myös multa
🫂🫂🫂🫂
Fasebuukissa on joku ystäväryhmä, jos oikein muistan. Someja katselemalla löytyy varmasti jotain, mutta ihan kuin haluaisit ystävän, mutta et sitten kuitenkaan halua.
Kaikki ihmiset ovat oikeesti yksin, koska siinä vaiheessa, kun me synnyttään ja napanuora katkaistaan niin meistä tulee YKSINÄISIÄ IHMISIÄ.
Kaksoset ovat onnekkaita, koska HE EIVÄT OLE YKSIN KOSKAAN.
Olin minäkin yksin niin kauan kunnes KAKSOISLIEKKI RAKKAUS MIEHENI TEKI ITSENÄISEN PÄÄTÖKSEN.
Hän on sentään onnekas siinä, että minä en TARVI TAMPPOONIA EIKÄ MINULLE TULE EDES VAIHDEVUOSIA.
Lienee kenties osuutta sinulla itselläsikin tuohon asiaan