Tää on niin ristiriitasta..mun rakkaus suhun parantaa mua

Nyt kun avasin mun tunteet, niin huomasin et mitä enemmän rakastan sua, sitä pahemmalta musta alko tuntua olla ilkee ja itsekäs, se ei vielkään tunnu luonnolliselta osalta mua.

Tuntuu nyt hetkessä et haluaisin parantua epävakaast ja deittailla jotain toista naista, koska rakastan sua.

Yhdes hetkes oon hirviö, yhdes minä, jos vaan voisit varjella mua, niin en enää ikinä ois hirviö, mutta tiiän ettet pysty.

Ja sekää ei oo sun syy, tiiätkö kuin raskasta tää on mulle. Yks hetki oon hirviö, sit havahdun itkuun ja pelkoon "herään", muistan etten halunnut tätä, tää ei oo oikein.

Niinkun kaks erillist persoonaa mussa , nyt puhuu aito minä. Mut oot myös nähny sen toisen puolen, sen jolta halusin varjella sua, sen joka satuttaa muita eikä piittaa kenestäkään.

Jos mä olisin ollut tarpeeksi vahva, mä en ois jättänyt sua yksin pimeään. Mä pelkäsin liikaa kohdata sua.

Mut sä pelkäät, sä et tiedä, miten mä itkin sisält, samaan aikaan kun se rooli oli päällä.

En ois elossa ilman sua, en ois hakenut apuu ilman sua, tää yks puolinen rakkaus on vapauttavaa sekä tuskasta.

Pitää muistaa et tää on vaa mun päänsisäl, toive joka pitää mua elossa.

Mä rakastan sua ja se tappaa mua, koska mä en oo terve. Ja aiheutan oireilullani ongelmia sulle, aluks se oli tervettä, mutkun lähit pois niin kaikki vaan hajos..

Ja mä inhoon sitä et näät mut ainoastaan mun mielenterveysongelmina, koska mä oon paljon enemmän.

Mä en tiiä miks mä toivon ettet rakastais mua, koska en haluu satuttaa sua edes vahingossa.

Mut mä satutin jo, koska en ollut rohkee💔

Mut mulla on oma maailma jossa me ollaan jo yhdes🩷

Kuin kaks tähtee kirkkaana taivaal, en haluu himmentää sun valoo, haluun kirkastaa sen. 🌌🩷

Mä häpeän syvästi et vaik yritin parhaani, mä en kyennyt arvostaan sua, ja kunnioittaan sun päätöst, rajoi, tai ees rakastaan, mä oon niin sairas

Enkä mä ikinä toivu sun menetyksest täysin.

Veit koko sydämen.

Ja nyt mun on rakennettava se alust🖤