Maailmankatsomuksien tulkinnat elämän peruslähtökohdista
Elämänkatsoimuksista on löydettävissä muutamia peruslinjoja, jotka ottavat kantaa siihen, onko perimmäinen todellisuus persoonaton vai persoonallinen. Maailmankuvamme noudattaa näitä jaotteluja syvätasolla, sillä tarkastelemme maailmaa näiden peruskysymysten "linssien" kautta. Jos perimmäinen todellisuus tulkitaan persoonattomaksi, siltä puuttuu itsetietoisuus, tahto, ajattelu, vapaus ja rakkaus. Maailmankaikkeus on vain energiaa tai materiaa. Vastakohta on persoonallinen todellisuus eli Jumala, esimerkiksi Allah tai Raamatun Jumala. Persoonallinen on eri asia kuin ruumiillinen, vaikka nämä käsitteet usein sekoitetaan keskenään.
Monoistiset jumaluskonnot; juutalaisuus, kristinusko ja islam
Islam on monoistinen persoonallinen jumalusko. Islam korostaa Allahin ominaisuuksista eniten valtaa ja sitä että Allahia on toteltava. Näkökulma on autoritäärinen enemmän kuin vuorovaikutteisen suhteen kaltainen. Allah on kaikkivaikuttava ja kaiken syy. Jo sana "islam" tarkoittaa alistumista. Oikeaoppinen Islam korostaa hyvän ja pahan ennaltamääräämistä; kaikki ajatuksemme, sanamme ja tekomme ovat ennalta päätettyjä ja ikuisuudessa määrättyjä ja kaikki on sopusoinnussa sen kanssa mitä on määrätty. Kukaan ei tee väärin tai oikein. Islam tuntee kyllä paholaisen, Ibliksen, mutta sen rooli ei ole koraanissa merkittävä ja siksi paholainen jää epämääräiseksi. Koraani keskittyy korostamaan Allahin kaikkivaltiutta. Moraalikysymykset eivät ratkea islamissa, koska Allah on luonut kaiken sellaiseksi kun se on. Allah on kaiken yläpuolella mitä voimme sanoa tai lausua, joten hyvä ja paha on olemassa vain, jos Allah on sanonut sen olevan hyvää tai pahaa. Etiikka ei pohjaudu Allahin olemukseen, vaan hänen tahtoonsa. Allah on siis hyvien tekojen ja pahojen tekojen alkulähde, mutta moraalikysymykset eivät sido Allahia, koska Allah on kaiken inhimillisen yläpuolella. Muslimit uskovat tuomiopäivään, jossa Allah määrää kuka joutuu helvettiin ja kuka pääsee taivaaseen. Oikea ja väärä ratkaistaan käytännössä vasta silloin - suuressa vaa'assa, jossa on hyvät ja pahat teot elämän ajalta. Ihminen ei etukäteen voi tietää, minkä kohtalon Allah hänelle määrää. Islam onkin pitkälti elämäntapa, jossa noudatetaan koraanin käskyjä ja rukouskaavoja, jotka Allah Muhamedin välityksellä on ilmoittanut koraanissa.
Juutalaisuus, islam ja kristinusko pohjautuvat kaikki jossakin määrin Raamatun vanhan testamentin teksteihin. Vanha testamentti tarjoaa ensi kertaa väitteen, että on olemassa yksi ainoa Jumala, joka on persoona. Tähän perustuvat näiden kolmen uskonnon monoteismi (koraani kirjoitettu myöhemmin kuin juutalaisten ja kristittyjen pyhät kirjat). Vanhan testamentin loppu on avoin. Sen kirjojen punaisena lankana ovat Jumalalta saadut profetiat ja lupaus siitä mitä tulee kerran tapahtumaan. Se kertoo että Jumala tulee puuttumaan maailman kulkuun sovittaen sen moraalittomuuden ainutkertaisella tavalla yhden tietyn henkilön välityksellä. Juutalaisuus nojaa uskontona yhä ainoastaan vanhaan testamenttiin ja sen lupaukseen tulevasta Messiaasta. Siksi juutalaisilla on yhä voimassa vanhan testamentin aikaiset lait, jotka löytyvät vanhasta testamentista. Islam on sidoksissa vanhaan testamenttiin vain löyhästi, vaikka sieltäkin löytyy samoja kuvauksia ja tekstejä. Perussanoma on Islamissa selkästi eri sisältöinen kuin juutalaisuudessa ja kristinuskossa.
Raamatullinen jumalusko antaa elämästä erilaisen kuvan verrattuna esimerkiksi islamiin. Elämä ei ole turha luonnonoikku, vaan on yhteydessä Jumalan persoonaan, joka on elämän lähde. Jumala on itsetietoisuuden, ajatuksen, rakkauden, luovuuden, tahdon, vapauden ja hyvyyden lähde. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja hän on ainut luonnon olento, joka pohtii Jumalan olemassaoloa ja kykenee halutessaan rukouksin ottamaa yhteyttä häneen, toisin kuten ihmiselle alisteinen luonto ja sen eläimet. Kaikki on kuitenkin Jumalan luomaa ja arvokasta ja kaikki kuuluu Jumalalle, mutta vain ihminen on Jumalan kuva, tarkoituksellinen ja arvokas sellaisena persoonana kuin on. Kaikella on paikkansa ja tarkoituksensa. Ihmiselle on annettu vapaus elää ja tehtävä hallita luomakuntaa. Vapaus ei kuitenkaan ole täydellistä, vaan ihminen on sidottu luonnon lakeihin ja hallitsee näissä puitteissa. Raamatussa ihminen on vastuussa itsestään lopulta vain Jumalalle. Ihminen ei siis ole merkityksetön kemiallinen tai biologinen reaktio.
Myös moraalilla on perusteensa. Jumala on hyvä ja haluaa hyvää. Hyvyys on osa Jumalan olemusta. Hän on itsenäinen ja johdonmukainen eikä halua mitään sellaista, mikä on ristiriidassa hänen olemuksensa kanssa. Siksi Jumalan yläpuolella ei ole mitään normia, joka määrittelisi mikä on hyvää, vaan hänen olemuksensa on ylin normi. Hän ei siis voi haluta valehtelua tai murhaa esimerkiksi siksi, että hyvä on hyvää vain siksi koska Jumala päättää haluta sitä itsevaltiaan tavoin. Elämä, hyvyys ja kauneus ovat Jumalallista alkuperää, johon pahuus ja pimeys ovat aiheuttaneet väliaikaisen vääristymän. Perspektiivi elämään on ihmiselämälle, vapaudelle ja itsenäisyydelle perustuva. Ihmisellä on vapaus valita, siksi ihmiselle kuuluu moraali - käsitys oikeasta ja väärästä.
Käytännössä kukaan ei edes voisi elää siten, että ihminen olisi solujen ja bakteerien tahdoton yhteenkasauma tai että moraali olisi mielivaltaista ja ihmisen vapaus ja persoona merkityksetöntä. Oikeasti arvot on pystyttävä perustelemaan selittävän maailmankuvan kautta. Muutoin syntyy ristiriita ihmisen sisäisen maailman ja ulkoisen todellisuuden välillä, joka johtaa ratkaisemattomaan umpikujaan. Maailmankuvan on siis vastattava todellisuutta.
Elämänkatsoimuksista on löydettävissä muutamia peruslinjoja, jotka ottavat kantaa siihen, onko perimmäinen todellisuus persoonaton vai persoonallinen. Maailmankuvamme noudattaa näitä jaotteluja syvätasolla, sillä tarkastelemme maailmaa näiden peruskysymysten "linssien" kautta. Jos perimmäinen todellisuus tulkitaan persoonattomaksi, siltä puuttuu itsetietoisuus, tahto, ajattelu, vapaus ja rakkaus. Maailmankaikkeus on vain energiaa tai materiaa. Vastakohta on persoonallinen todellisuus eli Jumala, esimerkiksi Allah tai Raamatun Jumala. Persoonallinen on eri asia kuin ruumiillinen, vaikka nämä käsitteet usein sekoitetaan keskenään.
Monoistiset jumaluskonnot; juutalaisuus, kristinusko ja islam
Islam on monoistinen persoonallinen jumalusko. Islam korostaa Allahin ominaisuuksista eniten valtaa ja sitä että Allahia on toteltava. Näkökulma on autoritäärinen enemmän kuin vuorovaikutteisen suhteen kaltainen. Allah on kaikkivaikuttava ja kaiken syy. Jo sana "islam" tarkoittaa alistumista. Oikeaoppinen Islam korostaa hyvän ja pahan ennaltamääräämistä; kaikki ajatuksemme, sanamme ja tekomme ovat ennalta päätettyjä ja ikuisuudessa määrättyjä ja kaikki on sopusoinnussa sen kanssa mitä on määrätty. Kukaan ei tee väärin tai oikein. Islam tuntee kyllä paholaisen, Ibliksen, mutta sen rooli ei ole koraanissa merkittävä ja siksi paholainen jää epämääräiseksi. Koraani keskittyy korostamaan Allahin kaikkivaltiutta. Moraalikysymykset eivät ratkea islamissa, koska Allah on luonut kaiken sellaiseksi kun se on. Allah on kaiken yläpuolella mitä voimme sanoa tai lausua, joten hyvä ja paha on olemassa vain, jos Allah on sanonut sen olevan hyvää tai pahaa. Etiikka ei pohjaudu Allahin olemukseen, vaan hänen tahtoonsa. Allah on siis hyvien tekojen ja pahojen tekojen alkulähde, mutta moraalikysymykset eivät sido Allahia, koska Allah on kaiken inhimillisen yläpuolella. Muslimit uskovat tuomiopäivään, jossa Allah määrää kuka joutuu helvettiin ja kuka pääsee taivaaseen. Oikea ja väärä ratkaistaan käytännössä vasta silloin - suuressa vaa'assa, jossa on hyvät ja pahat teot elämän ajalta. Ihminen ei etukäteen voi tietää, minkä kohtalon Allah hänelle määrää. Islam onkin pitkälti elämäntapa, jossa noudatetaan koraanin käskyjä ja rukouskaavoja, jotka Allah Muhamedin välityksellä on ilmoittanut koraanissa.
Juutalaisuus, islam ja kristinusko pohjautuvat kaikki jossakin määrin Raamatun vanhan testamentin teksteihin. Vanha testamentti tarjoaa ensi kertaa väitteen, että on olemassa yksi ainoa Jumala, joka on persoona. Tähän perustuvat näiden kolmen uskonnon monoteismi (koraani kirjoitettu myöhemmin kuin juutalaisten ja kristittyjen pyhät kirjat). Vanhan testamentin loppu on avoin. Sen kirjojen punaisena lankana ovat Jumalalta saadut profetiat ja lupaus siitä mitä tulee kerran tapahtumaan. Se kertoo että Jumala tulee puuttumaan maailman kulkuun sovittaen sen moraalittomuuden ainutkertaisella tavalla yhden tietyn henkilön välityksellä. Juutalaisuus nojaa uskontona yhä ainoastaan vanhaan testamenttiin ja sen lupaukseen tulevasta Messiaasta. Siksi juutalaisilla on yhä voimassa vanhan testamentin aikaiset lait, jotka löytyvät vanhasta testamentista. Islam on sidoksissa vanhaan testamenttiin vain löyhästi, vaikka sieltäkin löytyy samoja kuvauksia ja tekstejä. Perussanoma on Islamissa selkästi eri sisältöinen kuin juutalaisuudessa ja kristinuskossa.
Raamatullinen jumalusko antaa elämästä erilaisen kuvan verrattuna esimerkiksi islamiin. Elämä ei ole turha luonnonoikku, vaan on yhteydessä Jumalan persoonaan, joka on elämän lähde. Jumala on itsetietoisuuden, ajatuksen, rakkauden, luovuuden, tahdon, vapauden ja hyvyyden lähde. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja hän on ainut luonnon olento, joka pohtii Jumalan olemassaoloa ja kykenee halutessaan rukouksin ottamaa yhteyttä häneen, toisin kuten ihmiselle alisteinen luonto ja sen eläimet. Kaikki on kuitenkin Jumalan luomaa ja arvokasta ja kaikki kuuluu Jumalalle, mutta vain ihminen on Jumalan kuva, tarkoituksellinen ja arvokas sellaisena persoonana kuin on. Kaikella on paikkansa ja tarkoituksensa. Ihmiselle on annettu vapaus elää ja tehtävä hallita luomakuntaa. Vapaus ei kuitenkaan ole täydellistä, vaan ihminen on sidottu luonnon lakeihin ja hallitsee näissä puitteissa. Raamatussa ihminen on vastuussa itsestään lopulta vain Jumalalle. Ihminen ei siis ole merkityksetön kemiallinen tai biologinen reaktio.
Myös moraalilla on perusteensa. Jumala on hyvä ja haluaa hyvää. Hyvyys on osa Jumalan olemusta. Hän on itsenäinen ja johdonmukainen eikä halua mitään sellaista, mikä on ristiriidassa hänen olemuksensa kanssa. Siksi Jumalan yläpuolella ei ole mitään normia, joka määrittelisi mikä on hyvää, vaan hänen olemuksensa on ylin normi. Hän ei siis voi haluta valehtelua tai murhaa esimerkiksi siksi, että hyvä on hyvää vain siksi koska Jumala päättää haluta sitä itsevaltiaan tavoin. Elämä, hyvyys ja kauneus ovat Jumalallista alkuperää, johon pahuus ja pimeys ovat aiheuttaneet väliaikaisen vääristymän. Perspektiivi elämään on ihmiselämälle, vapaudelle ja itsenäisyydelle perustuva. Ihmisellä on vapaus valita, siksi ihmiselle kuuluu moraali - käsitys oikeasta ja väärästä.
Käytännössä kukaan ei edes voisi elää siten, että ihminen olisi solujen ja bakteerien tahdoton yhteenkasauma tai että moraali olisi mielivaltaista ja ihmisen vapaus ja persoona merkityksetöntä. Oikeasti arvot on pystyttävä perustelemaan selittävän maailmankuvan kautta. Muutoin syntyy ristiriita ihmisen sisäisen maailman ja ulkoisen todellisuuden välillä, joka johtaa ratkaisemattomaan umpikujaan. Maailmankuvan on siis vastattava todellisuutta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sofia kirjoitti:
"Oikeasti arvot on pystyttävä perustelemaan selittävän maailmankuvan kautta. Muutoin syntyy ristiriita ihmisen sisäisen maailman ja ulkoisen todellisuuden välillä, joka johtaa ratkaisemattomaan umpikujaan. Maailmankuvan on siis vastattava todellisuutta."
Sekä kristinuskon, että islamin ongelma on, että ne ovat täysin fokusoituneet vastaamaan pienen paimentolaisheimoon kuuluvan kyläyhteisön maailmankuvaa, joka vallitsi noin parituhatta vuotta sitten. Globalisoituneen maailman todelliset ongelmat: liikakansoitus, kasvoton pääomavaltainen teollisuus, kasvihuoneilmiö, tautiepidemiat eivät edes kuulu kunnon uskovaisen konseptiin ja kuitenkin kaikki nämä koskettavat niin muslimeja Arabian Niemimaalla kuin katolisia Etelä-Amerikassa tai Italiassa. Ongelmia ei ratkaista sillä, että kielletään ongelma tai kuvitellaan, ettei se koske minua.
Juutalaisuus, kristinusko ja islam ovat patriarkaalisia lakiuskontoja, joiden ainoa tehtävä on legitimoida hierarkinen, alistava hallinto. Näillä uskonnoilla ei ole muuta tarkoitusta ja milloin kerettiläisiä vapautuksen teologeja on esiintynyt, ne on tehokkaasti nitistetty. Maallistumisen ne kukin kokevat suurimmaksi uhakseen, koska vaurastuvat ihmiset itsenäistyvät ja alkavat vaatia oikeuksiaan, jotka perustuvat järkeen, eivät sattumanvaraiseen mytologiseen tarinaan, jota otetaan kirjaimellisesti totena.
Realismiin perustuva moraali ottaa huomioon pienimmän yhteisen nimittäjän, mitä elämän kudoksella on: sen lehtivihreänkin, jonka tuottamasta sokerista ja hapesta me viimekädessä olemme täysin riippuvaisia. Nämä kolme uskontoa eivät kunnioittavat elollisista vain aikuista miestä, millaiseksi niissä myös jumaluus kuvataan. Ne eivät pidä pyhinä vaikkapa kasveja tai sienirihmastoa tai maitohappobakteeria tai merimetsoa tai muurahaisia ja tämä on se suurin ekologinen uhka, minkä kanssa koko muu luonto joutuu sinnittelemään.
Yksittäiset ihmiset saattavat kyllä sisimmässään tietää ristiriidan todella tärkeiden ja uskonnon tärkeiksi opettamien asioiden välillä ja osata tehdä vaikeita moraalisia ratkaisuja, mutta ongelma on, että enin osa ihmisistä pyrkii tottelemaan, kuten kunnon kansalainen esim. natsi-Saksassa teki: totteli velvollisuuttaan. Samaa tekevät nämä ääri-islamistiset itsensäräjäyttelijät. Ehdotonta tottelevaisuutta vaativat uskonnot ovat ehdottoman vaarallisia paitsi niiden harjoittajille, myös ympäristölleen.
Patriarkaaliset uskonnot versovat ääriliikkeitä, joita voi verrata vaarallisuudessa ja tappavuudessa kommunismiin ja natsismiin. Vilkaisu katolisen kirkon historiaan riittänee tätä todistamaan.