puheita kuulema valmistellaan etukäteen, etsitään hyvä alustus, jne. Kuitenkin ennen puheen alkua puhuja rukoilee yhdessä seuraväen kanssa, että Pyhä Henki johdattaisi puhumaan oikein. Jos alustus ja kaikki on ennaltasovittua, niin tietyn Raamatun kohdan analysointi ei ole kovin vaikeaa, kun kääntää vaikeammin tulkittavat kohdat vanhoillislestadiolaisuuden mukaiseksi.
Mielelläni kuuntelisin puheita, joissa puhuja puhuisi vain mitä tavallaan sillä hetkellä mieleen tulee eli mitä Pyhä henki ohjaa sanomaan. Sillä periaatteessa puhujat osaavat ja tuntevat hyvin Raamatun, he voivat löytää sieltä puheillensa tukea ja aiheita, vaikka puhuisivatkin hieman nyhjää tyhjästä tyylillä eli ilman toisten pyyntöjä ja neuvoja ja esivalmisteluita.
Moni tietenkin jännittää puhua suurelle yleisölle ja sen kuuli useista suviseurasaarnoistakin, että on vastuullinen tehtävä saarnata oikeasta uskosta, kun puhe välittyy radion mukana pitkälle. Mutta kyllä ne kokeneet puhujat osaavat puhua äärettömän hyviä, selkeitä ja oikeaoppisia puheita.
Joskus on jännää myös se, että puhuja pyytää omalle kohdalleen syntejä anteeksi vasta puheen jälkeen..jolloin hän on jo itse saarnannut seuraväelle synnit anteeksi ja puhunut puheensa.
Toisaalta ei voida tietää, kuinka moni puhuja on ollut hoitamassa väärässä hengessä 1970-luvulla tekemättä asiasta parannusta. Ja kuinka monen puhujan sen hetkinen sydämen tila on sellainen, että hän voi saarnata syntejä anteeksi ja puhua vakavasti pyhän hengen viestin tuojana.
Kyllä sitä on paljonkin kuulema joskus huomauteltu joillekin puhujille, että tuo tai tuo ei ollut oikeaa, mutta ehkä nämä ajat olivat tuolloin 70-luvulla yleisempiä. Kuitenkin suurin osa puhuu erittäin hyvin asioista, joskus voi kuulostaa jotkin vanhat vertaukset hieman oudoilta, mutta aina ne joku käsittää seurapenkissä, että mitä tuo nyt tarkoittaa.
Puhujat ovat vanhoillislestadiolaisuudessa erittäin arvostettuja ja heihin luotetaan hyvin suuresti, että heidän puheensa on aina oikeaa ja erehtymätöntä. Puhujilla on siis merkittävä rooli SRK:lla ja sen toiminnassa.
Lähes joka puheessa muistutetaan nuoria maailman vaaroista, synnin houkutuksista ja siitä puhutaan, että kuinka paljon nuoria on uskovaisissa, heissä on rauhanyhdistyksen tulevaisuus ja toivo, heistä pidetään kiinni.
Seuroihin kannattaa tulla kuuntelemaan puheita, sillä niistä voi valottua enemmän kuin mitä tällä palstalla saa irti vanhoillislestadiolaisuudesta.
Mielelläni kuuntelisin puheita, joissa puhuja puhuisi vain mitä tavallaan sillä hetkellä mieleen tulee eli mitä Pyhä henki ohjaa sanomaan. Sillä periaatteessa puhujat osaavat ja tuntevat hyvin Raamatun, he voivat löytää sieltä puheillensa tukea ja aiheita, vaikka puhuisivatkin hieman nyhjää tyhjästä tyylillä eli ilman toisten pyyntöjä ja neuvoja ja esivalmisteluita.
Moni tietenkin jännittää puhua suurelle yleisölle ja sen kuuli useista suviseurasaarnoistakin, että on vastuullinen tehtävä saarnata oikeasta uskosta, kun puhe välittyy radion mukana pitkälle. Mutta kyllä ne kokeneet puhujat osaavat puhua äärettömän hyviä, selkeitä ja oikeaoppisia puheita.
Joskus on jännää myös se, että puhuja pyytää omalle kohdalleen syntejä anteeksi vasta puheen jälkeen..jolloin hän on jo itse saarnannut seuraväelle synnit anteeksi ja puhunut puheensa.
Toisaalta ei voida tietää, kuinka moni puhuja on ollut hoitamassa väärässä hengessä 1970-luvulla tekemättä asiasta parannusta. Ja kuinka monen puhujan sen hetkinen sydämen tila on sellainen, että hän voi saarnata syntejä anteeksi ja puhua vakavasti pyhän hengen viestin tuojana.
Kyllä sitä on paljonkin kuulema joskus huomauteltu joillekin puhujille, että tuo tai tuo ei ollut oikeaa, mutta ehkä nämä ajat olivat tuolloin 70-luvulla yleisempiä. Kuitenkin suurin osa puhuu erittäin hyvin asioista, joskus voi kuulostaa jotkin vanhat vertaukset hieman oudoilta, mutta aina ne joku käsittää seurapenkissä, että mitä tuo nyt tarkoittaa.
Puhujat ovat vanhoillislestadiolaisuudessa erittäin arvostettuja ja heihin luotetaan hyvin suuresti, että heidän puheensa on aina oikeaa ja erehtymätöntä. Puhujilla on siis merkittävä rooli SRK:lla ja sen toiminnassa.
Lähes joka puheessa muistutetaan nuoria maailman vaaroista, synnin houkutuksista ja siitä puhutaan, että kuinka paljon nuoria on uskovaisissa, heissä on rauhanyhdistyksen tulevaisuus ja toivo, heistä pidetään kiinni.
Seuroihin kannattaa tulla kuuntelemaan puheita, sillä niistä voi valottua enemmän kuin mitä tällä palstalla saa irti vanhoillislestadiolaisuudesta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä puhujienkin on vaikea nousta puhujan paikalle, mutta olen ollut seuroissa kerran, ettei puhuja saanut sanottua kuin rukouksen. Puhetta ei vaan annettu yksinkertaisesti. Jälkeenpäin puhuja kertoi, että hän päätti ennen puhettaan, että pidän nyt oikein hyvän ja puhuttelevan puheen.
Ovat varsinaisia retoriikan mestariteoksia. Mitä ihmeen taitoja vaaditaan, kun jokainen toistelee samoja vanhoja fraaseja,,,kelle te synnit anteeksi jne,,,erittäin harvoin olen kuullut omaperäisiä ja mielenkiintoisia puheita.
Luetaanpa esim. Paavalin kirjeitä, niissä on jotain erityistä ja omaperäistä. Asiaa lähestytään mieltei varoen ja sitten yhtä-äkkiä sanottava tulee sanotuksi. Toisin on lestadiosaarnaajan puhe. Siinä luetaan raamatun lause joko Jesajasta tai UTsta. Alkaa pyörittely, joka päätyy tavallisesti avainten valtaan. Ei nyt vaadi paljon edes valmistelua, että tämän osaa. Kunhan toistaa vanhoja fraaseja, tekstille ja sen selitykselle on aivan sama. Oiskohan jo tason noston aika,,,ja samoin kielen, suomen kieli on muuttunut, ilmaisut ovat muuttuneet, ei edes lestadiolaiset kaikki ymmärrä sitä munkkilatinaa jota saarnamiehet käyttävät. Mites oisi nainen saarnaajana, kirkolle tämä kyllä sopii, lestadiolaisille ei. Harkitsisin jo tällä perusteella lestadiolaisille potkuja ev.lut.kirkosta.
ei ymmärrä lankkimutinaa
"...Toisaalta ei voida tietää, kuinka moni puhuja on ollut hoitamassa väärässä hengessä 1970- luvulla tekemättä asiasta parannusta..."
Voisitko kertoa tuon mainitun "yhtälön"? Minä en ymmärtänyt.
Siis miten puhuja oli käsityksesi mukaan "väärässä hengessä" ? Miten "hoitaminen" tapahtui ja miten ja kenen kesken parannus on mahdollisesti tehty ja mistä?
Toivottavasti jaksaisit vastata!
Kuuntelin suviseuraradiota kotona aika paljon. Puhujien joukossa oli myös 1970- luvun hoitokokouksissa olleita.
1970-luvun hoitokokouksista löytyy runsaasti tietoa tältä palstalta, kun jaksat selailla sivuja taaksepäin.
Niistä kirjoituksista juonsi myös ajatukseni, että jos joku puhuja on hoitanut väärässä hengessä ja jos hän ei ole tehnyt asiasta parannusta, niin se on aika ikävää..ehkä. Hyvin moni hoitokokous asia on jäänyt selvittämättä ja pyyhitty pois ikään kuin ei ikinä niitä olisi ollutkaan. Hoitokokousten ongelma oli se, että ne tapahtuivat väärässä hengessä ja niistä puuttui se vanhoillislestadiolaisuuden oikea opetus. Ja usein ne hoitokokouksien vuoksi eronneet tai erotetut ovat pettyneitä siihen, että heidän kokemuksiaan vähätellään tai ei uskota ja kun kuitenkin nykyajan nuorillekin sanotaan, että kaikki meni kuitenkin oikein, niin sillä saadaan hoitokokoukset näyttämään lopulta ihan hyviltä jutuilta.
Tälle palstalle kirjoittaa monia, jotka tietävät erittäin hyvin hoitoasiat.
Miten muuten olet kokenut hoitokokoukset vai oletko kokenut niitä itse? Kuulut kaiketi Rauhanyhdistykseen?
Vastaile jos jaksat! Kiitokset!