Kepulandista löytyi suo, jollaista ei pitäisi enää olla olemassa

"Ojituksin tuhottu suo

Suomen soille ei pitänyt enää kaivaa yhtään ojaa, mutta paikkatiedot osoittavat, että niin silti tapahtuu. Kävimme suolla, joka ojitettiin hiljattain."

https://yle.fi/a/74-20166276

"Ohutrunkoiset männyt johtavat ensin harhaan. Alue muistuttaa tavallista, joskin kitukasvuista kangasmetsää.

Pian selviää, että kyseessä onkin suo.

Jalat uppoavat syvälle mättääseen joka askeleella. Ympäristösuunnittelija Heikki Ala-aho kaivaa lapiolla maasta todisteen: kasan märkää turvetta. Kuoppa on lapion jäljiltä lähes puoli metriä syvä.

Suokasvit – suokukka, juolukka ja rahkasammal – paljastavat lisäksi tyypin. Tämä suo on kangasräme.

Se on näillä lakeuksilla luokiteltu uhanalaiseksi.

Olemme Toholammilla Pohjanmaalla, yksityisellä metsätilalla. Ala-aholla on pitkä kokemus metsäalan asiantuntijana, ja hän on itsekin metsänomistaja.

Hän on käynyt tarkalla seulalla läpi avoimia paikkatietoja löytääkseen juuri tällaiset suot.

Muutama upottava askel ja siinä se on: ensimmäinen oja.

– Suo on ollut luonnontilainen vielä viisi vuotta sitten, Ala-aho sanoo.

Oja on kaivettu vuosina 2020-21, melko hiljattain siis. Ajankohta yllättää, sillä tällaisia ojia ei pitänyt kaivaa Suomen soille enää lainkaan.

Ojien kaivamisen luonnontilaisille soille kieltää muun muassa metsäsertifikaatti Pefc, jolla metsäala itse perustelee toimintansa kestävyyttä.

Sertifikaattiin on sitoutunut valtaosa metsänomistajista – niin myös tämän metsän omistajat.

Myös EU:n ympäristösääntely rajoittaa ojittamista. Uusiutuvan energian direktiivin RED:n mukaan vuoden 2008 jälkeen ojitetuista suometsistä kaadettua puuta ei saisi myydä tai ostaa energiakäyttöön.

Myös valtio on lopettanut tuen ojien kaivamiseen. Uusia ojia ei ole tuettu rahallisesti 1990-luvun jälkeen. Toissa vuonna myös vanhojen ojien kunnostamiseen tarkoitettu tuki loppui.

Ala-aho on löytänyt suon tuoreine ojineen osana laajempaa tiedonkeruutaan. Ojia on noin 35 hehtaarin alueella paljon, yhteensä jopa kymmenen kilometriä.

Paikallinen metsätalousyrittäjä Satu Wirkkala seuraa Ala-ahoa metsässä.

Oja on Wirkkalan edustaman metsäpalveluyrityksen kaivama.

Ojittamisen piti jo loppua – toisin kävi

Suo-ojien haitallisuuteen havahduttiin Suomessa nelisenkymmentä vuotta sitten. Tunnetuin haitoista näkyy monen mökkirannassa: ruskea, humuspitoinen järvivesi.

Ojittaminen lisää myös ilmastopäästöjä, sillä kun turve kuivuu, maaperästä haihtuu hiilidioksidia. Joitain suoluontotyyppejä on lisäksi ojitusten seurauksena tuhoutunut Suomesta kokonaan.

Ojaa kaivettiin eniten 1960–70-luvuilla. Tavoite oli saada metsät parempaan kasvuun, ja osin se toteutuikin.

Osa soista on kuitenkin ojitettu turhaan. Niin on Ala-ahon arvion mukaan täälläkin.

Puunrungot ovat jo satavuotiaita mutta niin ohuita, että ympäri yltää kiertämään kahdella kämmenellä. Ojat tuskin saavat näin varttunutta puustoa järeytymään.

– Ojista ei ole mitään hyötyä metsänomistajalle, puunostajalle tai muillekaan. Vain luontoarvot menetettiin, itsekin neuvojana metsänhoitoyhdistyksessä aiemmin työskennellyt Ala-aho sanoo."

Loput linkin takaa.

Luonnon tuhoaminen näköjään vain jatkuu, kun silmä välttää. Turvetuotantoalueko lienee ollut päämääränä. Onneksi Kokoomuksen Mykkänen ehti viedä polttoturpeen käytön lopettavan lain maaliin asti.