Onko kellään kokemusta siitä voiko "kummiudesta" luopua? Olen erään lapsen kummi, enkä tunne todellakaan kiinnostusta jatkaa kummina. Aikoinaan en vain osannut sanoa "ei kiitos". Lapsella on itseni lisäksi viisi muuta kummia/kummipariskuntaa, enkä todellakaan ole sylikummi.
Ko. perhe asuu nykyään toisella paikkakunnalla, enkä halua tai tunne kiinnostusta pitää edes yhteyttä lapsen vanhempiin. Nyt tunnen vain jatkuvaa syyllisyyttä ja rasittuneisuutta kun en pääse rahattomuuden takia joka syntymä-/nimipäiville.
Ko. perhe asuu nykyään toisella paikkakunnalla, enkä halua tai tunne kiinnostusta pitää edes yhteyttä lapsen vanhempiin. Nyt tunnen vain jatkuvaa syyllisyyttä ja rasittuneisuutta kun en pääse rahattomuuden takia joka syntymä-/nimipäiville.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sanoisit asiasta suoraan niin kauan kun vielä voit loukkaamatta lapsen tunteita.
kummi ei ole rahastusta varten.lapsi tarvitsee läheisyyttä ja yhdessäoloa aikuisten kanssa,eikä osaa laskea kuka antaa eniten lahjoja..no ainakaan ennen 12-ikävuotta. vanhempia loukkaat kyllä tuolla tyylillä jos et uskalla sanoa asiasta,hehän lapselle joutuvat selittelemään miksi kummia ei kiinnosta!
Toisesta suunnasta tiedän yhden tapauksen. Lapsen vanhemmat halusivat luopua yhdestä poikansa kummista, koska yhteydenpidot olivat vähentyneet minimiin ja tuli tunne, että kummius ei anna kummallekkaan osapuolelle mitään. Mutta seurakunnan puolelta tuli kielto: kummiutta ei saa purkaa, mutta toki uuden kummin voi nimetä muiden kummien lisäksi....