Hellyyttä ja läheisyyttä. Elämäni on niin rankkaa. Annan jatkuvasti itsestäni niin paljon muille ja tälle koko systeemille. En saa tasavertaisesti mitään takaisin. Tarvitsisin ihan oikeasti jo jonkun, joka ymmärtäisi, halaisi ja pitäisi hyvänä. Se antaisi minulle voimaa. Nyt tunnen itseni jo hautaan valmiiksi, vaikka olen vielä niin nuori. Olen aivan lopussa...
Kaipaan niin
Anonyymi-ap
15343
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sinun elämä on yhtä tärkeä kuin muidenkin. Keräähän voimia ja mieti sen jälkeen realistisesti, ketkä vievät voimasi. On pakko ottaa välillä etäisyyttä. Ei muuten jaksa.
Ja kun on ensin raivattu tilaa, voi uusi rakkauskin tulla. ❤️
Aloittaja on varmaan hoitaja ja empaattinen... töiset syö säkin tyhjäksi
Voi kuule mitä mätäpaiseita moni hoitaja on. Mielummin lähden omankädenkautta, kuin heidän hoiviin.
Jos on semmoinen, niin on väärällä alalla.
Iso osa on mennyt koska helppo koulutus ja voi lorvailla miten huvittaa ja syödä vanhusten vahvat lääkkeet.
Tähän on tulossa muutos. Meitä on vahvoja hoitajaopiskelijoita ja aiomme puuttua epäkohtiin. Olemme nähneet niitä riittävästi läheistemme kohdalla.
Ei aina jaksa vaan antaa ja antaa ja antaa. Vaan pitää myös saada, että pysyy tasapaino. Ja liikaa ei saa mennä muitten juttuihin mukaan. Ottaa etäisyyttä ja omaa aikaa palautumiseen. Siinä muuten palaa loppuun henkisesti , emotionaalisesti ja jopa fyysisesti. Mä en aina ihmisiltä saa joten sen täytyy olla Jumala joka antaa. Kannan sinua rukouksissani 🤍❔
Ihan samanlaisia kokemuksia. Olen polttanut itseni loppuun kaikin tavoin. Auttanut muita ja nyt mietin taas, voinko olla tekemisissä erään kaverini kanssa enää ollenkaan. Sivalsi mua eilen aika pahasti ja jälkikäteen tunnen oloni hyvin loukatuksi. Ei ystävä tee sellaista. Ja kun pitäisi ymmärtää, mitkä mun voimavarat on. Musta tuntuu että ihmiset yrittää tavalla tai toisella saada minusta hyödyn irti. Ja sitten kampittaa, kun en ole mieleinen. Ja kun mun käytös ei ole aina odotettua ja heidän toivomaa, niin minä olenkin joku hylkiö. Aina vaan vähemmän porukkaa ympärillä, mutta näillä mennään. Valitsen edelleen itseni. Sivusta.
Just tuo, että et saisi itse vaatia mitään, vaikka muuten annat kaikkesi. Todella raivostuttavaa!
Juu mutta tiedätkö mitä, olet erityinen ihminen ja monesti ihminen joka joutuu moniin eri koettelemuksiin uudestaan ja uudestaan, ja tuntuu ettei kerkeä kuin huokaista kun uusia koettelemuksia ilmestyy, niin on myöhemmin Jumalan käytössä. Anteeksi en tiedä oletko uskossa mutta ainakin niin epäilen, että sinua herätellään. Älä säikähkä ethän tai suutu. Ei ystäviä tarvitse paljon olla jopa yksi sydänystävä riittää. Joskus parhaatkin ystävät osaa loukata, koeta kasvattaa vaan luonnettasi. Ja anna anteeksi mutta pidä myös puolesi ja rajasi. Toivon sinulle paljon kaikkea hyvää ja sitä siunausta elämääsi! Muistan sinua rukouksin 🤍❔
On tosi raskasta, kun ei koe saavansa mitään takaisin elämältä. Se polttaa lopulta vahvimmankin loppuun. 💔
töitä ei kannata viedä kotiin, mutta luonteelleen ei voi mitään, jos niin käy
Ootko ihastunut?
En uskalla rakastaa sua, kun oon yht paha ADHD narsisti kun sun exä, tai pahempikin, niin saisit vaan kokea hänet uudestaa😒, jos et sit nainen oo just se oikea mulle💗