Tämän piti olla alku, ei loppu

Mitähän järkeä oli löytää Sinutkin uudestaan... Ja taas menettää.
Tämän piti olla kaiken alku, minulle. Ja kuten hetkeä myöhemmin yllättyneenä sain huomata, myös uuden alku, kertaus, toinen yritys! Säikähdin, innostuin ja rakastuin. Ajatukseen, ideaan, tulevaisuuden toivoon -- sinuun. Olin valmis tekemään töitä, päästäkseni vielä paremmin oppimaan.

Kaikki valuu kuitenkin sormieni välistä, jälleen.. Kuin sula hartsi. Elämä valuu niin monella tapaa hukkaan. Enkä tiedä, miten pitäisin siitä kiinni. Tässä nykytilanteessani. Pelkistä järkisyistä nyt menee hyvin ja oikein. En ole järki-ihminen - se ei ole ikinä riittänyt minulle. Kaikista miljoonista syistä sen pitäisi riittää. Mutta mitä iloa on elämästä, jota ei elä? Kuin keräisi kolikoita säästöpossuun kaapin päälle, ikinä tyhjentämättä rasiaa..

Auta minua oppimaan. Kutsu oikealle polulle. Ajatus vain, ja mielikuvitukseni hoitaa lopun työn. Sillä ajatus on puoli työtä tehtynä, tavoite on polku jota seurata, ja tunne on lopputulos jota koota. Sivu sivulta. Päivä päivältä. Tunne tunteella.
Vain sinä ymmärtäisit, mistä on kyse. Ja mitä minulta nyt puuttuu.