Kun nähtäisiinkin kahden jossain. En tunne ketään muuta kohtaan tälläistä ikävää ja halua, tai tarkemmin en ole tainnut koskaan tuntea. Jännä nähdä hiipuuko nämä tuntemukset, tai muuttuuko tilanne meidän välillä vielä siitä, mihin se jäi. Siihen kyllä jaksan uskoa, että se viimeisin tilanne on vielä erilainen. Ainakin rakkaus ja välittäminen sinua kohtaan säilyy. Haluaisin kuulla sinua, onko sinulla hiipunut?
voimakkaat tunteet aina vaan
Anonyymi-ap
14531
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kandee kuule suoraan kysyä henkilöltä itseltään eikä tälläsel anonyymipalstal. Ootko idiootti?
Ei ole hiipunut. Ikävä aina vaan, siksi taas täällä kaipaamassa sinua. 🥹 Olen niin pitkään halunnut sua /sut ja tavata kahdestaan. Rakastan sua elämäni rakkaus. 🫶
Mieheltä - Naiselle
Aloitus oli mieheltä naiselle.
Kannattaisko muumimammamies vähän panostaa tunnisteisiin
Aloitus on naiselle joka tupsahti eteeni sadepäivänä, silloin kun vähiten odotin.
Oliko tuo ensitapaaminen, vai olitteko ennestään tuttuja?
Hyökkäsin erään miehen kimppuun sadepäivänä, mutta sellainen fiilis jäi, ettei ollut toivottua. Nyt en voi tehdä enää mitään, vaikka kuinka haluaisin 🤷🏻♀️Juoksee varmaan karkuun, jos nähdään jossain.
Missä tupsahti eteesi? Kadulla, kaupassa, töissä, harrastuksessa?
Mihin se meidän viimeinen tilanne jäi?
Kuinka voimakkaasti tummet ja kuinka monta aikaa?
Olet työntänyt kauemmaksi koko ajan.
Ehei, kannan sitä tunnetta mukanani. Kunnes joku kertoo mihin suuntaan mennä 😳
Ei ole hiipunut, päinvastoin. Käteni ovat sidotut hänen toimesta, ja en vaan voi mitään etten pääse siitä yli ilman apua. En ole mikään ahdistelija tai häirikkö niin kuin tunsin itseni ja joka päässäni soi vieläkin.
Aika ihania teidän kaipaus kommentit toisillenne . Minulla itselläni tilanne että ei rakkaus mihinkään katoa se vaan muuttaa muotoaan. En jännittäisi vaikka nähtäis. Tämä nyt tälläistä vaihtelevaa syvää kaipausta ja sit taas tunnetta että toinen on minussa kiinni vaikka pitkän matkan päässä oikeasti. Tunne että me varmaan oltais hyviä ystäviä toistemme kanssa. On kun oltais tunnettu aina. Mutta, iso mutta, emme koskaan tule saamaan toisiamme. Siksi tämä raastavaa. Pitäis ikään kuin kasvaa ulos tästä rakkaudesta. Mutta miten? Nyt tuntuu että kaikki voimat menee tähän tunteiden sammuttamiseen kun rakkaus roihuaa. Auta armias!