Kaikki...siis ihan kaikki. Koko elämä itkettää. Itkettää se et lapsuuden koti on ihan autiona ja piha kasvanut umpeen. Itkettää, että oon maalta kotoisin. Itkettää, että itkettää. Apuaaaa
Miksi mua itkettää vaan
Anonyymi-ap
31423
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Siin' pitää olla vähän spesifi, vähän runoilija, että pääsee käsiks niihin omiin tunteisiin.
https://kotiliesi.fi/hyvinvointi/miksi-kannattaa-lukea-runoja/
Mutta Emily Dickinson on kirjoittanut jotenkin (runoilija)
'se tekee elämästä niin suloista, että se ei koskaan enää palaa'
Se on niin kaunista ja surullista samaan aikaan i guess... Mut on tos muutakin... Ulkopuolisuuden tunne, ehkä..
Voi että ❤️🫂 Halaus! Itse itkin samaa, kun vanhempani kuolivat. 😭 On ollut aina ikävä maalle. Unelmoin talosta maalla ja koirasta.
Kun kaikki pahuus ja metropolit on tuhottu niin ihmiset saa jälleen asua luonnon keskellä maaseudulla, viljellä omaa ruokaa. ⚘️🌱🌷🍒🍓🍞🥒🥬🥦
❤️🩹
Luontohan on aina mahtava, se kukoistaa aina kaiken yli, sama miten mahtava linna, niin aikanaan luonto voittaa senkin. Sitten siellä on perhoset, kukat, linnut kaikki.
Kaupungit taas. Betoni, tai asfaltti on materiaali, mikä sisältää ainoastaan itseään ja ihmiset kaupungeissa, on usein aivan itseään täynnä...
<3 =^<
🫂 Halaus sinne. Yöllä moni asia tuntuu lohduttomammalta kuin onkaan.
Joku on kai sanonut, että eläinmaailmasta ei löydä ihmisydäntä, mutta sehän on aivan surkeaa, jos ei sitä meinaa löytyä edes ihmismaailmasta, mikä on tietysti jo vähän nihilististisesti sanottu.
Taidat olla ihan vaan hieman nainen...
Mene muutosleikkaukseen ja muutu mieheksi, loppuu ne tyhjän itkemiset. Et tunne mitään ja välität vielä vähempi.
mies
Mitä vttua olet vetänyt naamaasi?
No en varsinkaan just sitä!
Jätän sen homman ihan sinulle.
mies
Voimia! Hyvä joskus itkeäkin. Tekee silmille hyvää ja puhdistaa sielua. Toivottavasti ei autioksi jää, vaan joku ostaisi ja kunnostaisi sen.
olen asunut maalla ex-perheeni kanssa + silloiset koiramme, olihan siinä positiiviset ja negatiiviset puolensa...
Mikset mene laittamaan pihaa kuntoon sinne vai onko jo vieraan hallussa?
Onhan noi kovia paikkoja. Mut muistot säilyy.
Kiitos lohdutuksesta. Olen ap ja jotenkin on vaan ollut järjettömän tunteellinen taas ja itkenyt niin paljon kaikkea menetettyä, mutta eteenpäin meidän on kai mentävä.
Voin kertoa, että myös minä olen itkenyt ihan hirveästi. Onko ketään, kenen kanssa pystyisit juttelemaan? Olen itse maalta ja olen todella kiitollinen, että sain nähdä maaseudun elämän. Otti koville luopua, mutta ehkä on parempi näin. Surut pitää surra. Sitten mennään eteenpäin. 🫂❤️
Mullakin surullinen olo ja itkettää, maha mouruaa muttei jaksa syödä, ulos ei viitsi mennä kun voi kohdata jonkun, pelkään ihmisten kohtaamista kun muisti hieman heikentynyt.
En tiedä mihin suuntaan pitäisi lähteä.
Viikonloppuisin monet menee mökeilleen, silloin on väljempää lähteä kävelylle.
Joo, ajelen yleensä rauhalliseen paikkaan ulkoilemaan.
Herkät ei kestä maailman pahuutta joka vain pahenee ja laajenee pahuudessaan.
Jumala loi kauniin ja hyvän maailman. Hän myös antaa tulevaisuuden ja toivon. Turvaudu Jeesukseen niin saat sen nähdä kun kaikki pahuus on tuhottu.
Lopeta valehtelu tyhmyri
lopeta juopottelu niin loppuu itkut
En minä juurikaan juopottele. Oli vaan niin ihanaa olla lapsi kun oli niin helppoa kuitenkin ja oli kaikki ihmiset... nyt niitä ei enää ole moniakaan. Mutta sellaista se on.
Yhteiskunta muuttuu niin paljon ja joutuu muuttamaan opiskelun, työn ja toimeentulon perässä. Aina eivät ihmissuhteetkaan ihan onnistu. Töissä imetään kaikki mehut ja jää vain märkä rätti läheisille. Lopulta läheisetkin menehtyvät. Elämä on raakaa peliä, mutta toisaalta se voi olla myös suuri seikkailu.
jatkoa...
Sitä vielä, että älä anna periksi vaan muista, että olet tärkeä ja aina on mahdollista tehdä parantavia muutoksia omaan elämään. Kaikki eivät todellakaan ole basaari-ihmisiä ja kaupoissa pyöriminen vain stressaa.
Elämä on yhtä luopumista kun tarpeeksi kauan elää.
Surullista että sä vieläkin itket. Juu mä muistan, että sanoit ettet tarvi mun apua. Onhan se surullista että lapsuuden koti ränstyy.
Mulla kans ränstyy, mutta se on melko lähellä, täytyy käydä korjaamassa. Ja muistisairas asuu siinä vielä. Meen nytkin sinne. Ootks etätöitä aatellu, voisit asuu siinä lapsuuden kodissa. Ettei enää itkettäs.
🫂🧡
Se juuri, että alkaa tajuumaan, että elämä on niin ohi menevää, mitään ei saa koskaan takaisin. Kaikki kuolevat, joku päivä on ihan yksin. Lapsuuden perhe ja sukulaiset vaan vähenee ja itse olen nuorin lapsi... ikävöin lapsuutta, ikävöin isää. Kun äitikin joku päivä menehtyy... itken sitä jo valmiiksi.