Mietin, olenko hullu? Hullu kun odotan että elämäni mies saa ajatuksensa koottua, purkaa kihlauksensa ja pyytää mua treffeille- oikeille treffeille? Näillä sanoilla kuvattuna sanoisin itse että joo.
Elämäni meni nurilleen viime talvena tavatessani Hänet aivan odottamatta. Jalka oli jarrun päällä tämän yhden pienen teknisen seikan takia (hänen kihlauksensa). Jossain vaiheessa kevättä jarrut sitten petti ja täyttä päätä mentiin. Viisas edelliseltä kerralta osasin tosin väistää pahimmat töyssyt.
En olisi uskonut että on olemassa minulle sielunystävää, miestä, jolla on samanlainen huumori, samanlainen elämänkatsomus, jolta saan 'vastustusta' ajatuksilleni ja jonka kanssa on hauskoja, mutta myös vakaviakin hetkiä. Täydennämme toisiamme ja koemme molemmat että olemme toistemme sielunystävät, ikäerostamme huolimatta.
Mutta nyt on 1/2 vuotta mennyt ja odottelen edelleen. Taukoja on pidetty niitä kuitenkaan pystymättä pitämään kovinkaan kauan. Juuri nyt on kyllä menossa "paussi", jotta Hänen ajatuksensa kirkastuisivat. Jaksan kyllä odottaa häntä (jokin raja on tietenkin olemassa) mutta onko järjetöntä odotella..?
Tuntuu että sain maista miltä paratiisi voisi maistua.. Joku pohti jossain viestissä milloin tietää että hän on Se oikea. Sen vain tietää. Sen tuntee sisällään. Naivi ja kokematon en voi olla, ikää lähenee 30 ja repussa on sekä pitkä avoliitto takana että 3v sinkkuuta. Tai sit ehkä olen kun vielä odottelen???
Elämäni meni nurilleen viime talvena tavatessani Hänet aivan odottamatta. Jalka oli jarrun päällä tämän yhden pienen teknisen seikan takia (hänen kihlauksensa). Jossain vaiheessa kevättä jarrut sitten petti ja täyttä päätä mentiin. Viisas edelliseltä kerralta osasin tosin väistää pahimmat töyssyt.
En olisi uskonut että on olemassa minulle sielunystävää, miestä, jolla on samanlainen huumori, samanlainen elämänkatsomus, jolta saan 'vastustusta' ajatuksilleni ja jonka kanssa on hauskoja, mutta myös vakaviakin hetkiä. Täydennämme toisiamme ja koemme molemmat että olemme toistemme sielunystävät, ikäerostamme huolimatta.
Mutta nyt on 1/2 vuotta mennyt ja odottelen edelleen. Taukoja on pidetty niitä kuitenkaan pystymättä pitämään kovinkaan kauan. Juuri nyt on kyllä menossa "paussi", jotta Hänen ajatuksensa kirkastuisivat. Jaksan kyllä odottaa häntä (jokin raja on tietenkin olemassa) mutta onko järjetöntä odotella..?
Tuntuu että sain maista miltä paratiisi voisi maistua.. Joku pohti jossain viestissä milloin tietää että hän on Se oikea. Sen vain tietää. Sen tuntee sisällään. Naivi ja kokematon en voi olla, ikää lähenee 30 ja repussa on sekä pitkä avoliitto takana että 3v sinkkuuta. Tai sit ehkä olen kun vielä odottelen???
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kovasti itsekäs ihminen kylläkin. Jos itselläsi ollut jo noinkin pitkä suhde takana ja ikääkin aikuiseksi luokiteltava määrä. Oletko epätoivoinen? Jos toinen on puolivuotta sitten ottanut "hajurakoa" Eikö se jo jotain kerro? Vai miten olisi se kysymys tyhmä?