Että ne eivät yksinkertaisesti kannata. Koko metsänhoidon ajattelutapa on muutettava niin että mennään ympäristönsuojelu edellä.
Sellun tarve vähenee koko ajan ja ei ole tullut mieleen että siitä puusta voisi muutakin tehdä?
Yksityinen omistusoikeus ei oikeata yhteisen elinympäristömme tuhoamiseen.
Tämä ei kepuille mene kaaliin.
Sellun tarve vähenee koko ajan ja ei ole tullut mieleen että siitä puusta voisi muutakin tehdä?
Yksityinen omistusoikeus ei oikeata yhteisen elinympäristömme tuhoamiseen.
Tämä ei kepuille mene kaaliin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Siis ei oikeuta.
Jos jätetään muutama puu pystyyn , myrskyt kyllä kaataa ne.
Nim. mallia kummalekin .
En ole avohakkuita teettänyt enää 20 vuoteen. Jatkuvan kasvatuksen menetelmä on täysin validi.
Pääasiassa olen itse tehnyt tukkisavotatkin. En halua päästää kepulaista motokuskia riehumaan metsääni.
Jos tehdään hakkuuaukko, niin aukon vieressä tulee helposti myrskytuhoja
Et ymmärrä luonnon monimuotoisuudesta sitäkään mitä sika tuulimyllyistä.
Aukot ja uudistaminen takaavat uuden metsän synnyn, harvennukset hyvän kasvun ja taloudellisen tuotoksen.
Luonnon monimuotoisuus syntyy siinä samalla. Aukossa on kasvien ja hyönteisten määrä suurimmillaan
On paljaan maan laikkuja, varpu-, heinä- ja ruoholaikkuja, kosteita vihviläpainanteita, horsma-, vattu- ja saniaistiheikköjä sekä pölyttäjille mettä ja siitepölyä tarjoavia kukkia. Ihmiselle maistuu ahomansikka, vadelma, mustikka ja mesimarja, jotka pioneerikasveina valtaavat aukot.
Missä mesikasveja, siellä pölyttäjiä, missä pölyttäjähyönteisiä. siellä niitä syöviä pikkulintuja, missä pikkulintuja, siellä niitä ravinnokseen käyttäviä haukkoja ja pöllöjä jne. Myyrät popsivat aukkojen ja nuorten metsien kasveja, kontiainen toukkia jne. Myyriä pyytävä huuhkaja ei mahdu vanhassa metsässä edes lentämään, siipiväli on sen verran komea. Samoin kanahaukka, kotkista puhumattakaan. Pitää olla aukeaa näille isoille linnuille.
Aukko muuttuu viidessä vuodessa nuoreksi taimikoiksi, jotka nekin ovat erilaisia eri-ikäisinä maaperästä ja hoitotoimista riippuen. Vanhoissa tai jatkuvan kasvatuksen metsissä ei näe pihlajaperhosia, kultasiipiä, verkkoperhosia, vattulasisiipiä, matarakiitäjiä – vanhan metsän lajisto on vain neljäsosa aukon ja nuoren metsän lajistosta. Pihlajaperhosen joukkokokoontumiset hiekkateille imemään maasta kosteutta, suolaa ja mineraaleja ovat luonnonystäville tuttu näky, sekin vaarantuu jos metsiä ei uudisteta aukkoja tekemällä
Vanhoilla metsillä on oma erikoistunut lajisto, joka sekin on arvokasta. Vanhojen metsien määrä on metsien investointien mukaan lisääntynyt, joten niiden lajisto ei enää ole samalla tavalla uhattuna kuin aiemmin. Sama lahopuuta vaativien lajien kohdalla, metsiin jää jo senkin vuoksi enemmän lahopuuta, ettei pieniä eriä tuulen kaatamia tai lumen katkomia puita ole taloudellisesti järkevää kerätä, ja traktorilla tuulenkaadot hakevien omatoimi metsänomistajien määrä pienenee koko ajan
Jatkuva kasvatus tarkoittaa, että metsiköstä poimitaan aina vanhimmat puut. Näin vanhoja metsiä ei edes pääse syntymään. Näinhän meillä kävi 1900 luvulla, ja metsien puuston määrä romahti puoleen siitä mitä se on nyt, ja sekin varsin heikkokasvuista. Jatkuvassa kasvatuksessa myös metsäpuiden lajisto köyhtyy, kun lehtipuut pioneerikasveina eivät pääse kasvamaan, vaan metsä kuusistuu. Pihlaja, raita, leppä jne. puuttuvat kokonaan, vain koivu sinnittelee osassa jatkuvan kasvatuksen metsiä, mutta valoa vaativana sekin työntää lähinnä riukua.
Maalaisliiton kakistaja sai kunnon oppimäärän, vaan tuskin ymmärtää
Varmaan nämä Lapin pöllön poikaset törmäsi vanhassa metsässä vanhoihin puihin, avohakkuu myöhästyi muutamalla päivällä! Näin ne huuhkajat ja muut pöllöt joutuu vaikeuksiin vanhoissa metsissä, avohakkuulla mahtuvat hyvin lentämään.
https://yle.fi/a/74-20171636
Sellua ei tehdä aukkohakkuiden puista, ne ovat tukkipuuta, josta tehdään sahatavaraa. Sitä käytetään rakentamisessa, joten se säilyy hiilivarastona rakennuksissa jopa vuosisatoja.
Ei latvuksista tukkeja saa.
Oikein kasvatetusta, ajallaan harvennetusta metsästä, tulee päätehakkuussa 3-4 tukkia per runko ja yksi kuitupuu latvuksesta. Tukkiprosentti on noin 90%.
Jatkuvan kasvatuksen metsässä tukkiprosentti on alhainen, sieltä sitä sellupuuta tulee, ja tietysti harvennushakkuista jaksoittaisen kasvatuksen metsissä.
Ok, jätän yhden puun pystyyn, ei ole avohakkuu.
Kepuloisen moraali kiteytettynä ja selkäranka on venttiilikumista tehty.
Ennen Kapi metsät uudistuivat metsäpalojen seurayksena. Nyt aukkohakkuu ajaa saman asian ja metsä kasvaessaan on monipuolinen ymäristö sekä eläimille, että kasveille.
Et ymmärrä metsästäkään mitään, kunhan toistat muiden keksimiä kliseitä. HO HOO, HO HOO!
Metsäpalot oli pieniä ja paikallisia, ei mitään verrattuna nykyiseen kaljuksi kynittyyn metsäpeltoon. Mutta toisaalta edustathan puoluetta, jossa uskotaan maan olevan litteä ja vielä urasi ryssit pahemman kerran ja ylilutina pihalle kuin lintulauta.,
Suomen metsät ovat paljolti vanhoja kaskimaita, vielä 1800 luvun lopulla kaskettiin ainakin Itä-Suomessa. Se on pitänyt maaperän hyvänä, kasvu on ollut vankkaa. Kulotus oli myös yleistä aina 1960 luvulle saakka, sekin näkyy metsien hyvänä kasvuna edelleen. Tuhka on pitkäkestoinen maanparannusaine.