Kirjoittelin tässä jokunen kuukausi sitten selkärankareumaan sairastumisestani. Eräs huolenaihe silloin oli mm. se, ettei kukaan hoitavista tahoista oikein tuntunut 'uskovan' kuinka kipeä olin, kun vielä tsemppasin töissä ja makasin raatona vapailla kotona.
No, nyt sitten komplisoituneen kiputilanteen vuoksi sain passituksen fysiatrille. Hän sitten otti puheeksi kuntoutusasiat ja ihmetteli, kuinka en ole saanut lähetettä reumapkl:lle, sopeutumisvalm. krs:lle ja ammatilliseen kuntoutukseen. Hänen toimesta sain sitten lähetteen Reumasairaalaan kuntoutusta ja ammatillisen kuntoutuksen tarpeen selvittelyä varten.
Itkuhan siinä pääsi, kun olin niin helpottunut. Hän myös totesi, että alan vaihto on väistämättä edessä. Tiesinhän itsekin, etten nykyisessä työssäni voi jatkaa. Näköjään sitä on kuitenkin niin kuuliainen potilas, että kun lääkäri käskee syömään vain kipulääkkeitä ja valikoimaan fyysisesti kevyimmät työtehtävät, niin pakkohan se on jaksaa..
Kesään tuli uutta valoa, kun koin, että saattaa olla mahdollista, ettei minun tarvitse rikkoa itseäni lisää ainakaan työn takia.
Hyvää kesän jatkoa kaikille!
No, nyt sitten komplisoituneen kiputilanteen vuoksi sain passituksen fysiatrille. Hän sitten otti puheeksi kuntoutusasiat ja ihmetteli, kuinka en ole saanut lähetettä reumapkl:lle, sopeutumisvalm. krs:lle ja ammatilliseen kuntoutukseen. Hänen toimesta sain sitten lähetteen Reumasairaalaan kuntoutusta ja ammatillisen kuntoutuksen tarpeen selvittelyä varten.
Itkuhan siinä pääsi, kun olin niin helpottunut. Hän myös totesi, että alan vaihto on väistämättä edessä. Tiesinhän itsekin, etten nykyisessä työssäni voi jatkaa. Näköjään sitä on kuitenkin niin kuuliainen potilas, että kun lääkäri käskee syömään vain kipulääkkeitä ja valikoimaan fyysisesti kevyimmät työtehtävät, niin pakkohan se on jaksaa..
Kesään tuli uutta valoa, kun koin, että saattaa olla mahdollista, ettei minun tarvitse rikkoa itseäni lisää ainakaan työn takia.
Hyvää kesän jatkoa kaikille!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onpa hienoa, että joku on ottanut sinut tosissaan. Ei ole järkeä jatkaa työssä, josta lopulta koituu vain kipuja ja sairaus senkun etenee.
voimia, toivottavasti asiat lähtevät tästä selkiytymään, ja löydät itsellesi jotakin mielekästä.
Ihan vain ehdotus, jos olet sairaanhoitaja, voisit lukea yliopistossa kansanterveystiedettä ja pätevöityä hallintoon, sinne johtajien paikoille. Jokin sellainen ala olisi kätevin, jossa voisit hyödyntää aiempaa kokemustasi.
No tämä nyt oli vain heitto, mutta ole avoimin mielin.
Aurinkoista kesää!
kannustavista kommenteistasi tällä palstalla. Olen seurannut tämän palstan keskustelua ja vertaistuen merkitystä ei voi kyllä koskaan korostaa liikaa.
Mitä mahdollisiin tuleviin opintoihini tulee, niin ideasi on kyllä hyvä ja jotain tuollaista olen miettinytkin. Olen itseasiassa lukenut mm. juuri kansanterveystiedettä. Joka tapauksessa aion käyttää työkokemustani ja hoitoalan koulutustani jollain tavalla hyväkseni mahdollisia opintoja silmällä pitäen. Mietityttää vain se, kuinkahan noissa ammatillisen kuntoutuksen päätöksissä huomioidaan akateemisen loppututkinnon 'kannattavuus' nykyisellään?
Olen selkeästi kuitenkin tutkija tyyppiä, joten käytännönläheinen työ ei välttämättä tyydyttäisi pidemmän päälle. Toisaalta voi olla vielä liian aikaista edes pohtia tällaisia, sillä se ei kai vielä ole tae uudelleenkoulutukseen pääsemiseksi, jos lääkäri suosittaa ammatillista kuntoutusta?
Hmm.. paljon avoimia kysymyksiä, mutta epätietoisuudesta on nyt poissa se jatkuva ahdistus ja se on paljon se.
Minun piti vain kiittää lyhyesti Sinua, mutta sanottavaa taisi sitten olla enemmänkin :)
Mutta siis: valoa, lämpöä ja aurinkoa Sinulle ja kaikille muillekin!