Tarkka kumppani

Olemme seurustelleet kumppanini kanssa nyt vähän yli vuoden. Tavatessamme kumpikin oli eronnut pitkästä suhteesta ja meillä on kummallakin 2 lasta, jotka ovat suht saman ikäiset. Asumme kumpikin edelleen omissa kodissamme.

Minua on alkanut vaivaamaan se, että mies on niin tarkka kaikesta. Heillä syödään 5 ateriaa päivässä kellolleen samaan aikaan, ruuan pitää olla tiettyjen terveys sääntöjen mukaista ja viikossa on tietty herkku hetki. Mäkin tykkään siitä, että on säännöllistä ja syödään terveellisesti, mutta haluaisin että olisi myös joskus rennompaa ja joustavaa. Jos olisi vaikka kesälomalla rannalla, voisi hakea kaupasta lihapiirakan ja syödä sit kunnon ruuan myöhemmin kun pääsee kotiin.

Mulla on tullut sellainen olo, että mies pitää omaa elämäänsä parempana. Hänellä syödään terveellisesti, lapset ei katso telkkaria, lapset ei riitele ja on aina kiltisti. Mä koen että mäkin kasvatan lapseni hyvin. Meilläkin tehdään kotiruokaa, syödään säännöllisesti, on päivä rytmi ja säännöt. Mutta mä syötän joskus lapsille eineksiä, saatan antaa joskus arkenakin ruuan jälkeen pienen herkun, meillä katellaan viikonloppuaamusin piirrettyjä, lapset kinastelee ja vilkas ADHD poika saattaa joskus lähteä pöydästä liikkuu kesken syömisen. Ohjaan kyllä hänet takaisin pöytään. Mies kommentoi tähän mulle, että hänellä ei sellaista tapahdu, koska hän ei anna tapahtua. Mun lapset on paljon vilkkaampia ja äänekkäämpiä kuin hänen. Musta on käynyt tuntuu, että hänen mielestään hänen lapset käyttäytyy paljon paremmin kuin minun. Mä haluaisin että jokainen saisi olla sellainen kuin on. Jos lapsi on hiljainen ja haluaa lukea kirjoja en mäkään arvostele sitä että olisi nyt vähän äänekkäämpi.

Mies kehuu aina kaikkea omassa elämässään. Hänen pihalla on hyvä olla, hänen koti on erinomainen, heidän koulunsa on tosi hyvä, hehkuttaa aina kaikkea miten asiat on lapsilla hyvin jne. Ei siis mollaa mun paikkoja, mutta ei myöskään koskaan sano mitään positiivista niistä. Että onpa sun lapsilla kiva koulu tässä, tai ihana olla tässä sun pihalla tai mitään muutakaan. Mä sanon aina kivoja juttuja hänen asioistaan ja kehun hänen lapsiaan, kun he tekee kivoja juttuja.

Meillä on siis tosi kivaa yhdessä ja mies on tosi huomaavainen. Auttaa mua, on tosi ahkera ja tekee paljon kodin ja lasten (hänen lasten) eteen.

Ollaanko me liian erilaisia? Mä haluaisin että voisi ottaa rennommin, ettei kaiken tarvitse aina mennä niin oppikirjan mukaan lasten kasvatuksessa vaan voisi tehä enemmän fiilispohjalta.

Ollaan puhuttu yhteen muutosta joskus, mutta olen käynyt miettii, että miten se onnistuu kun ollaan jossain asioissa erilaisia.