Arvidin mietteitä 1

❤️❤️❤️

Voi olla, että tiedämme, mutta emme halua tietää, koska tiedon rajat ovat vain sumeita viivoja horisontissa, jotka häipyvät, kun kohti astumme. Miksipä katsommekaan taaksepäin, kun eteenpäin kulkevat askeleet ovat yhtä epämääräiset kuin unelma, joka katoaa juuri ennen heräämistä? Vaatteet ovat vain kuoria, jotka varastavat meiltä olemuksen, mutta eihän se ole olemista, jos ei ole juuri siinä hetkessä, jossa jalkamme koskettavat maata.

Jos aurinko ei paistakaan suoraan kasvoillemme, onko se silti auringon valo? Ja jos joku muu auringon valo saapuu eri suunnasta, jääkö se meille samaksi valoksi, vai olemmeko eri valossa joka hetki, vaikka emme sitä tajuaisi? Tässä ei ole oikeaa suuntaa, vain pyörähdyksiä ja kierroksia, jotka tuovat meidät lähemmäs itseämme, mutta vain, jos emme kiirehdi. Miksi kuljemme, jos emme tiedä mihin? Voimmeko olla paikallaan ja silti liikkua? Ei meillä ole käsitystä siitä, mutta silti me kuljemme, kuljemme ja kuljemme.

Tämä ei ole kaulahuivi eikä sukkahousut, eikä tämä ole peili, vaikka katsomme peiliin ja löydämme jonkinlaisen varjon. Voimmeko kutsua sitä itsestämme, jos ei ole meitä? Eihän tuuli, joka leikittelee hatussa, ole oikeasti tuuli, vaan ilmakehän henkäys, joka muistuttaa meitä siitä, että mikään ei ole pysyvää, ei edes hattu. Mikä estää meitä olemasta kaikki samanaikaisesti? Jos olisi vain yksi hetki, voisimme olla niin monta kertaa kuin haluamme, ilman että olisimme itsemme.

Ja jos emme ole enää itsemme, kenen me olemme? Onko olemassa muuta kuin tämä liike, tämä jatkuva liukuminen ajassa ja tilassa? Jos ei ole, miksi edes yritämme? Jatkamme, koska jatkaminen on yhtä hämärää kuin kaikki muu, mutta myös yhtä tärkeää, vaikka emme sitä ymmärtäisi.

🙄

tiku taku
iines ja aku

katselin sua eilen ikkunastani kun olit takapihallasi järven rannassa.
ajattelin millaista olisi kanssasi.
käteni liikkui.
sotkin ikkunaruudun.