Tästä tulee pitkä teksti, joten toivottavasti jaksat lukea loppuun ja antaa omia asiallisia näkökulmia asiaan. Seurustelen miehen kanssa, joka on minua 5 vuotta nuorempi. Hänellä on koira, minulla kaksi kissaa. (olennaisia asioita kun lukee pidemmälle). Tavattiin alku talvesta, hän oli suhteessa silloin ja minä asuin kauempana. Hän oli tekemässä eroa naisestaan, joten olimme tuolloin vielä vain ystäviä. Eron jälkeen suhteemme läheni, ja aloimme etäsuhteeseen. Kaikki oli todella ihanaa, vietimme päivät yhdessä puhelussa tai videopelejä pelaten. Jaoimme samat ajatukset, keskustelut olivat ihania, pitkiä ja täydellisiä. Riitoja tuli pari hassua, ja nekin saatiin kypsästi puhuttua läpi. Muutin joulukuun alussa sitten toiselle paikkakunnalle, ja pääsimme vihdoin tapaamaan. Kaikki sujui niinkin hyvin, että hän jo samantien käytännössä muutti minun luo. (osoite oli muualla). Kaikki meni todella hyvin aluksi, kuin kaksi marjaa olisivat asuneet saman katon alla.
Sitten alkoikin riidat. Jokapäiväiset riidat. Huomioikaa se, että tiedän että itsessäni on myös varmasti paljon vikaa, joten ei pelkkää ränttiä poikaystävääni kohtaan. Se että aikaisemmin pystyimme keskustelemaan jos tuli erimielisyyksiä, muuttui siihen että poikaystäväni halusi aina sopia riidat samantien, oli se sitten sitä että huudetaan toisillemme ja loukataan toista. Minä puolestaan halusin olla hiljaa ja miettiä asioita ja saada sen suurimman kiukun ja ylikelaamisen pois, että voidaan sitten keskustella ilman että sanotaan mitä sylki suuhun tuo. No, eihän kummankaan metodit miellyttänyt toisiamme. Riidat alkoi pahentua, poikaystäväni muuttui todella ilkeäksi riidoissa, ja alkoi heittelemään todella henkilökohtaisuuksia. Tässä pieniä esimerkkejä:
Veljelläni todettiin aivokasvain josta tietysti olin surullinen. Viikon ajan poikaystävä pystyi olemaan kiukuttelematta jokaisesta asiasta ja meillä meni hyvin. Kunnes sitten taas riidat alkoivat. Riidan yhteydessä sanoi että "kyllä sä voit kääriä mulle tupakan ku mä oon tässä ollu sulle tukena". Tai kun jännitin veljeni seuraavan päivän koepalan ottoa ja poikaystävä haastoi taas riitaa, niin itkin ja sanoin etten jaksa nyt riidellä, että eikö häntä yhtään kiinnosta huominen koepalan otto? "Ei mua vittuakaan kiinnosta se".
Olen kertonut menneisyydestäni, ikävistä parisuhteista, kuinka minua on pahoinpidelty, pidetty "vankina" yms. Olen itkenyt kuinka sattuu ettei minulla ole kavereita. Näihin hän on vinkannut että ei ns ihmettele mitä minulle on tehty. Tai heti kun sai tietää tuon "vankina" olemisen, sanoi seuraavassa riidassa että "Joo vittu mä pidän sua vankina". Tai sanoo "En yhtään ihmettele ettei sulla ole ystäviä/ootko miettinyt että miksköhän sulla ei oo ystäviä". Tai yhden kerran oli heikko hetki ja sanoin hänelle että tunnen itseni luuseriksi. Ja hetki tämän jälkeen kun riideltiin hän sanoi "No mä en oo ainakaan mikään luuseri".
Vähintään joka toinen päivä saan kuulla että hyi vittu mikä ämmä, sairas ämmä, akka yms. Saan kuulla joka ikisen diagnoosin, oon mm. narsisti, toksinen ja mitä näitä nyt onkaan. Oon hullu ja seura tekee kaltaisekseen, teen kaikista ihmisistä kusipäitä yms. Ja tässä vain pieni osa siitä mitä on sanonut musta.
Riidat meni myös siihen että saattoi lyödä sohvaa, pöytää tai hakata vessan ovessa olevaa naulakkoa niin että jäljet jäi käteen ja vessan oveen tuli reikä. Hän on sanonut että ei ole ikinä ollut tämmöinen ja sanoo että pelkää että joskus tulee lyömään minua. Sanoo, että näkee itsessään samoja piirteitä mitä hänen isässään oli kun poikaystäväni oli pieni. (ei hyviä piirteitä). Ja on kuulemma miettinyt ennen jo meidän suhdetta onko narsisti, mutta kuulemma joku psykiatri jossa kävi muiden asioiden takia, oli sanonut hänelle että narsisti ei edes miettisi onko narsisti vai ei. Riidat myös meni siihen, että hän alkoi nappaamaan minulta tavaroita käsistä tai vetämään telkkarin johtoa seinästä. Silloin kun riidat meni näin pahoiksi, niin kyllä, huusin hänelle ehkä noin 3-4 kertaa eri riidoissa että saa painua vittuun mun asunnosta.
No, sitten kuitenkin suunniteltiin että etsitään isompaa asuntoa lähellä olevasta kaupungista. Asuttiin kuitenkin yksiössä kolmen lemmikin kanssa. Poikaystävällä pääsääntöisesti etätyö, ja minä valitettavasti tällä hetkellä työtön. Joten vietettiin paljon aikaa yhdessä. Asunto saatiin, mutta sovittiin että mun nimi lisätään vasta sitten vuokrasoppariin kun saan työn. Tehtäisiin vain kirjallinen sopimus siitä että jos ero tulee, niin mulla on kaks kuukautta aikaa muuttaa pois. Pari päivää ennen muuttoa, olin menossa "hoitamaan" isääni, kun häneltä otettiin koepala keuhkoista ja jonkun piti mennä katsomaan että yö menee hyvin. Pari tuntia ennen lähtöä jostain todella pienestä tuli taas riita, jolloin poikaystäväni ilmoitti että hän lähtee asunnosta eikä hoida kissojani ja saan miettiä että mitä teen asian kanssa. Huom. toiselle kissalleni pitää antaa aamuisin ja iltaisin insuliini, siksi eivät pärjää yötä yli yksin. No sitten minä heittäydyin
Apua suhteeseen jossa paljon riitoja
10
228
Vastaukset
- Anonyymi
lapselliseksi ja otin häneltä avaimen pois (palautin hetken päästä). Tämä johti siihen että poikaystäväni jätti minut. Lähdin itkemään isän luo, vaikka tarkoitus oli olla hänen seurana ja tukea häntä. Poikaystävä hoiti kissat, mutta oli jo äitinsä kanssa suunnitelleet seuraavalle päivälle pakettiauton, että poikaystäväni pääsee muuttamaan minun luotani pois. Äitinsä mielestä olin "pimeä". Joten seuraavana päivänä kun menin takaisin asuntooni, oli hänen tavarat, koira ja poikaystävä lähteneet. Illalla kuitenkin soiteltiin ja kännissä poikaystävä itki. Seuraavana päivänä sovittiin, että yritetään nyt kuitenkin vielä. Pakkasin kissat, osan tavaroistani ja tulin hänen luokseen.
Poikaystäväni tiesi heti alusta saakka, että minulla on luottotiedoissa häiriö ja maksettavaa ei ole kyllä enää paljoa. Joten en ole huijannut häntä suhteeseen. Kuitenkin hänen äitinsä alkoi keksiä asioita päästään ja yritti käännyttää poikaystäväni mielen. (tulin hänen äidin kanssa hyvin toimeen ennen tätä muuttoa). Hänen äitinsä sanoi, että etsin itselleni vain vuokranmaksajaa, tai koitan saada poikaystäväni loukkuun kanssani ja jätän e-pillerit syömättä. Tai käyn oksentamassa ne heti sen jälkeen kun olen ottanut ne. Poikaystäväni tietää menneisyydestäni ja siitä, etten välttämättä tule ikinä saamaan lapsia ja tietää kuinka arka aihe se on minulle. Hän on myös tullut seuraksi kun kävin ehkäisyneuvolassa vaihtamassa pillerini. Nämä asiat kun kuulin, olin todella loukkaantunut ja itkin paljon. Poikaystävä omien sanojensa mukaan kävi tämän jälkeen äitinsä kanssa keskustelun jossa oli sanonut hänelle että meni nyt liian pitkälle. Tämän lisäksi saan kuulla joissakin riidoissa vittumaiseen sävyyn työtilanteestani ja myös hänen äitinsä on sanonut asioita tästä. Poikaystäväni tekee noin tunnin viikossa etätöitä, jos edes sitäkään välillä. Hän huijaa tunneissa ja saa enemmän palkkaa sen ansiosta. Minusta hänellä ei ole varaa sanoa minulle tilanteestani. Ymmärrän huolen, kummankin taholta, mutta kyllähän hänkin voisi hakea toista työpaikkaa. Hänen äitinsä sanoi että kuinka minä kehtaan oleskella poikaystäväni maksaman katon alla. Eipä ollut silloin ongelmia kun poikaystäväni asui minun katon alla ja maksoi sitten vähän enemmän ruokaostoksia.
No, nyt kun olen hänen asunnossaan oleskellut ehkä kuukauden päivät (minulla on vielä oma asunto myös), niin hän on huutanut tänä aikana jo ehkä neljä kertaa että kuinka minun pitää painua vittuun täältä tai soittaa poliisit. Ja siis ei tarvitse olla edes iso riita, vaan kerran kun esimerkiksi sanoin mielipiteeni johonkin asiaan josta en ollut samaa mieltä niin sanoi minulle näin.
Vihaan sitä kuinka lemmikit pelkäävät häntä kun hän suuttuu. Vihaan sitä minkälaiseksi itse olen muuttunut tämän suhteen myötä. Olen alkanut myös itse heittämään jotain henkilökohtaisia asioita takasin. Olen myös itse vetänyt töpseliä seinästä.
Riitojen jälkeen kyllä käymme hyvät keskustelut läpi ja mitään ei jää hampaan koloon ja hän osaa pyytää hyvin anteeksi. Mutta kun käytös ei muutu ja haukutaan silti seuraavassa riidassa samoilla sanoilla, alkavat anteeksipyynnöt maistumaan puulta ja ne jättävät arven.
Olen koittanut sanoa hänelle että jokainen erimielisyys ei tarkoita sitä että siitä on pakko riidellä. Joskus voi myös olla pieni kina, ilman että sen tarvitsisi paisua suureksi. Tuntuu että jokaisesta asiasta on vaan pakko haastaa riitaa. Esimerkiksi pari päivää sitten ajattelin järjestää hänelle kivan herätyksen. Hoidin lemmikit, siivosin keittiön, laitoin astiat pesuun, pyykit pesuun, keitin kanamunia yms. Hän söi aamupalan ja meni takaisin nukkumaan. Ajattelin sitten että teen hänelle ruoan ja hän saa herätä suoraan valmiiseen pöytään. Hän heräsikin juuri kun olin menossa tekemään ruokaa. Huomasin, että salaatti oli pilalla ja sanoin siitä hänelle. Hän vänkkäsi vastaan monta kertaa että ei vittu voi salaatti olla pilalla. Sanoin hänelle että ennenkuin alkaa vänkkäämään (istui olohuoneessa) niin tulee katsomaan. Ja kappas kummaa, salaatti oli pilalla. Ja tästäkin alkoi jostain syystä riita?
Hän on kuin kaksi eri ihmistä. Silloin kun hän on hyvällä päällä niin tunnen itseni niin rakastetuksi. Meidän hyvät hetket on oikeesti todella hyviä. Pelottavan hyviä. Ja sitten on tämä toinen puoli.- Anonyymi
Ainiin, meillä on ollut sänky puuhia vähemmän. Olen sanonut että tarvitsen enemmän hellyyttä, että sitä kun on enemmän niin halujakin on enemmän. Ja tietysti nämä riidat vaivaavat. Olen maininnut tästä jo kuukausia. Nyt hän sitten heitti että hän tarvitsee enemmän sänky puuhia, että miksen voi antaa enemmän niitä, eikä niin päin että hänen tarvitsisi ensin muuttua ja antaa enemmän hellyyttä? Mutta on hän nyt pari päivää ainakin enemmän petrannut. Minua vaan ei sytytä se että 90% ajasta kouritaan ja ehdotellaan, kun mun mielestä sen pitäisi mennä toisinpäin.
Pääsimme pariterapiaan, en tiedä vielä milloin ensimmäinen aika on. Mutta sanokaa, onko jo liian myöhäistä? Onko nämä semmoisia asioita että pariterapiakaan ei enää voi auttaa? Puhuimme myös, että kävisimme molemmat yksilöterapiassa.
Ja vielä sanon, en ole itsekkään todellakaan täydellinen ihminen, mutta tiedän etten ole näin paha. Mietin kyllä usein että onko vika tosissaan pääsääntöisesti minussa, kuvittelenko vain, vai onko poikaystäväni vaan saanut minut ajattelemaan näin. Särähti vaan korvaan se, kun hän sanoi erottuaan eksästään että pelkää että hän menee puhumaan paskaa poikaystävästäni ympäri kyliä. Ja nyt pari päivää sitten poikaystävä tokaisi riidellessämme (ja ero puheiden aikana) että nyt voinkin sitten mennä puhumaan kaikille kuinka taas on yksi mies kohdellut paskasti. Omaan korvaan vaan kuulostaa siltä, että tietää että käyttäytyy paskasti. Ja vaikka onkin väittänyt ettei ole ollut tämmöinen edellisessä suhteessa, niin ei mun mielestä normaali lause vaan ole se että pelkää että toinen menee puhumaan paskaa ympäri kyliä. Kun omien sanojensa mukaan muutenkin molemmat tiesi kauan jo että suhde on loppumaisillaan ja ero hoitui ilman mitään ihmeempiä riitelyitäkään vaan pystyivät keskustelemaan asiasta. Niin, tai hän siis ainakin on monta kertaa sanonut että kohtelee minua väärin ja pyytelee sitä anteeksi, mutta siltikään ei mikään muutu.
Tässä vain pieni osa siitä mitä olemme käyneet läpi. Kiitos jos jaksoit lukea. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ainiin, meillä on ollut sänky puuhia vähemmän. Olen sanonut että tarvitsen enemmän hellyyttä, että sitä kun on enemmän niin halujakin on enemmän. Ja tietysti nämä riidat vaivaavat. Olen maininnut tästä jo kuukausia. Nyt hän sitten heitti että hän tarvitsee enemmän sänky puuhia, että miksen voi antaa enemmän niitä, eikä niin päin että hänen tarvitsisi ensin muuttua ja antaa enemmän hellyyttä? Mutta on hän nyt pari päivää ainakin enemmän petrannut. Minua vaan ei sytytä se että 90% ajasta kouritaan ja ehdotellaan, kun mun mielestä sen pitäisi mennä toisinpäin.
Pääsimme pariterapiaan, en tiedä vielä milloin ensimmäinen aika on. Mutta sanokaa, onko jo liian myöhäistä? Onko nämä semmoisia asioita että pariterapiakaan ei enää voi auttaa? Puhuimme myös, että kävisimme molemmat yksilöterapiassa.
Ja vielä sanon, en ole itsekkään todellakaan täydellinen ihminen, mutta tiedän etten ole näin paha. Mietin kyllä usein että onko vika tosissaan pääsääntöisesti minussa, kuvittelenko vain, vai onko poikaystäväni vaan saanut minut ajattelemaan näin. Särähti vaan korvaan se, kun hän sanoi erottuaan eksästään että pelkää että hän menee puhumaan paskaa poikaystävästäni ympäri kyliä. Ja nyt pari päivää sitten poikaystävä tokaisi riidellessämme (ja ero puheiden aikana) että nyt voinkin sitten mennä puhumaan kaikille kuinka taas on yksi mies kohdellut paskasti. Omaan korvaan vaan kuulostaa siltä, että tietää että käyttäytyy paskasti. Ja vaikka onkin väittänyt ettei ole ollut tämmöinen edellisessä suhteessa, niin ei mun mielestä normaali lause vaan ole se että pelkää että toinen menee puhumaan paskaa ympäri kyliä. Kun omien sanojensa mukaan muutenkin molemmat tiesi kauan jo että suhde on loppumaisillaan ja ero hoitui ilman mitään ihmeempiä riitelyitäkään vaan pystyivät keskustelemaan asiasta. Niin, tai hän siis ainakin on monta kertaa sanonut että kohtelee minua väärin ja pyytelee sitä anteeksi, mutta siltikään ei mikään muutu.
Tässä vain pieni osa siitä mitä olemme käyneet läpi. Kiitos jos jaksoit lukea.Jouduin nyt laittamaan nämä monessa osassa kun oli liian pitkä teksti, toivottavasti saatte jotain tolkkua tästä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jouduin nyt laittamaan nämä monessa osassa kun oli liian pitkä teksti, toivottavasti saatte jotain tolkkua tästä.
Niin ja piti vielä sanoa että aina kun koitan sanoa mikä minua ärsyttää niin heittäytyy dramaattisesti ja sanoo että joo mä olen kaikessa se paska ja joo mä olen se kusipää tässäkin asiassa
- Anonyymi
Tämän perusteella suosittelisin psykiatrista hoitoa teille kummallekin
- Anonyymi
Sinun idiootti-imuri toimii hyvin ja sinut löytää aina öylkäri kuka haluaa hallita sinua.
Ole järkevä ja lähde suhteesta heti et voi rakastaa niin paljoa että saisit suhteen toimimaan.
Jos toinen nimittelee ja haluaa riidella niin miten selität itelkes että se on " rakkautta "???
Ota itteäs niskasta kiinne äläkkä roiku huonossa suhteessa. Mutta tämänhän sinä jo tiesit. Teidän suhde ei ole rakkautta ja toisen kunnioittamista vaan valtataistelua sinun alistamiseksi ja siihen näytät taas suostuvan. - Anonyymi
omakohtaisen kokemuksen perusteella sanon, että suin päin ei kantsi muuttaa yhteen, pitää tutustua kunnolla ja ajan kanssa toisiinsa,pelkkien puhelujen ja viestien perusteella ei kannata vetää johtopäätöksiä yhdessä asumisen sopivuudesta. "Arkikin"mahdollisesti sitten sujuu kun pariskunta paremmin tuntevat toisensa. Ugh, olen "puhunut"💪
- Anonyymi
No ensinnäkin hän on aina ollu kuvailemasi kaltainen sitä onko narsku vai ei ni on lähes mahdotonta sanoa näkemättä häntä mu jos kertomuksesi pitää paikkansa niin hyvin luultavasti on ja se hetki koska hän lyö sinua ensimmäisen kerran on se hetki kun hän on keksinyt tavan sitoa sinut itseensä ettet pysty lähtemään niin helposti
- Anonyymi
Miksi hyväksyt lähes rikollisen ihmisen kanssa yhdessäolon! Rikollisen, joka ruoskii sinua noin hävyttömästi verbaalisti (puheillaan) ja käytöksellään!
Onko koskann tullut mieleesi että Luoja suuressa viisaudessaan on lahjoittanut sinulle aivot joita kuuluu käyttää itsensä ja yhteiskunnan hyväksi - kehittämällä omaa ällyllistä kapasiteettia (henkisiä varoja). Siis ei sallia lahjoitettujen aivojen mädäntyä asumalla ja elämällä kertomasilaisellasi tavalla!
Ole hyvä ja tee yhteiskunnalle palvelus, suurin kuitenkin itsellesi, ja lopeta tuollainen elämä. Nyt heti.
Kerrot että sinulla on oma asunto. Pysy siellä äläkä tunge kehoasi tuon rikollisen läheisyyteen. Pysy kaukana poissa siitä!!!!!!!!!!
-Ala oppimaan uutta, joko nettikurssien välityksellä tai osallistumalla lähiopetuksiin paikanpäällä.
- Vaikka et kuuluisi mihinkään seurakuntaan valitse joku ja käy heidän palveluksissa. Ainakin saat kuulla kaunista musiikkia ja ystävällistä puhetta - ilmaiseksi!
-mene seuraksi yksinasuvalle vanhukselle. Hän todella arvostaisi sinua!
-Katso ympärillesi , kysele missä muussa voisit tehdä hyvää.
- Jne..
Opi, että ON toisenkinlainen tapa elää! Sinun on niin typerää kahlata likakaivon saastassa kun kirkasta ja puhdasta vettä kuitenkin on paljon enemmän! - Anonyymi
Voit olla hänen tukenaan, mutta ei ole sinun vastuullasi rakastaa häntä ehjäksi. Se on hyvin kuluttavaa ja rikot siinä vain itsesi. Ammattilaiselle puhumisen sanotaan auttavan, he ovat alan asiantuntijoita ja antavat uutta näkökulmaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kadonnut poika hukkunut lietteeseen mitä kalajoella nyt on?
Jätelautta ajautunut merelle ja lapsi uponnut jätelautan alle?1446232Kalajoen hukkuneet pojat olivat tummaihoisia
Jälleen kerran, hukkuneet tai heikon uimataidon vuoksi vaaraan joutuneet olivat muita kuin suomalaisia. Turha viisastell1933864- 312741
PoIiisi jahtasi mopopojan hengiltä
Toivottavasti on s i n i v u o k k o nyt ylpeä itsestään, kun ajatti teinin päin lyhtypylvästä. https://w4782740- 2012365
- 1852033
Emme voi elää velaksi, sanoi Riikka
Valtionvelan odotetaan nousevan 86,3 prosenttiin bruttokansantuotteesta vielä kuluvan vuoden aikana. https://www.iltale1341495- 581314
Et halua kohdata niitä tunteita ja asioita, joita minä herätän sisälläsi
Vastustelet. Yrität esittää, että kaikki on hyvin. Leikit perhettä.371294Minkä asian haluaisit muuttaa kaivatussasi?
Mikä kaivattusi luonteessa tai ulkonäössä ärsyttää sua?891064